torstai 1. tammikuuta 2009

Yksilö, yksilöt, yksilöiden yhteisö, yhteisöjen yhteisö


"Pitäisi olla enemmän yhteisöllisyyttä Suomessa!"

Tätä väittämää on tarjottu ratkaisuksi aika moneen ongelmaan kuten
alkoholin tuottamiin ongelmiin, vanhusten yksinäisyyteen ja kouluissa tehtyihin massamurhiin.
Arkkipiispa Wickström virkkoi aikanaan, että liekö tämä
pohjoismainen hyvinvointivaltio vienyt meiltä lähimmäisen rakkauden.
Kun yksilöillä menee taloudellisesti hyvin, ei tarvita toisia.
Joskus oli pakko; Suomessakaan ei maaseudulla tullut toimeen yksinänsä, 
talkoilla painettiin eteenpäin kurjuudessa ja
avun tarjoamista sitä tarvitsevalle ei edes mietitty. 
Silloin pärjäsi riuskalla kropalla ja hyvällä työtatsilla sai arvostusta,
nyt tarvitaan aivoja ja tietynlaista älykkyyttä. 
Jos ei ole, niin ei ole.
Yhteisöt ovat puroutuneet yksilöiksi ts.  
pirstaloitunut ja erityisesti "vain" pärstälöitynyt; 
enää ei kaikki syö samaa lihasoppaa yhteisöllisesti 
tyytyväisinä saman pöydän ääressä. En minä ainakaan.

Nykyvasemmistolaisuuden yksi suurista ongelmista on juuri tässä. 
Taloudellisesti lähes pidäkkeetöntä yksilönvapautta ajavassa arvomaailmassa on 
yhteistoiminnan ja solidaarisuuden ideologialle melkoinen haaste 
yksilöllisyyden ja yksilönvapauden ongelma.
Maailmanmeno mennyt ja saatettu monimutkaisemmaksi kuten on ollut jo puhetta.
Sittemmin BKT:n kohotessa yksilöille ropissut fyffeä, ja on varaa viritellä 
tätä omaa elämää loputtomiin tismalleen oman näköisekseen ja niitä omia
kehityspolkuja ja nautinnonhaluja vastaavaksi. Jos on rahaa manipuloida 
tällaista energiaa ympärillään. Kompromisseihin tai sopeutumisiin
ei juurikaan tarvitse suostua. Jos on rahaa.
Tietty viivakoodimaisuus määrittelee sen, millaisiin
aineellisiin olosuhteisiin meistä jokainen on vällytetty tässä
vaiheessa rekiretkeä.

Mitä ja minkälaista yhteisöllisyyttä peräänkuulutetaan?
Voiko ihmistä, tuota jaloa yksilöllistä laumaeläintä jollain lailla pakottaa esim. lähimmäisenrakkauteen,
jos hän ei ite sillenniinku yhtään haluu?

Ihannetila lienee yhteiskunnan  yleisen soljuvuuden kannalta, että 
jokainen ihminen kasvaa vastuulliseksi ja tasapainoiseksi, 
perusonnelliseksi aikuiseksi, joka osaa pitää siitä omasta kiskastaan hyvän huolen. 
Yksilöksi, omaksi itsekseen.
Ja joka toimii myös muiden lajitovereiden suuntaan parhaaksi katsomallaan tavalla,
henkisessä kukkarossaan arvoinaan mm. Hyvyys, Totuus, Myötätunto ja Rakkaus.
(Todellisuus on vielä aavistuksen verran vaiheessa suhteessa tähän ideaaliin.)

Mielestäni oikea yhteisöllisyys vaatii perustakseen sitä, että ihminen kykenee 
nousemaan sen oman yksilöllisyytensä, pyhän persoonallisuutensa yläpuolelle.
(Samoin kuin sen oman sukupuolensakin ylle on paikoitellen noustava ettei 
olisi sen vanki mm. ajattelultaan.)

Se oma kiska nimittäin on sittenkin vain väline, ei lopullinen kohde.
Syvimmän perusdatamme mukaan olemme toki subjekti, mutta myös instrumentti.
Rakennamme olosuhteita, mutta rakennamme niitä mahdollistaaksemme jonkin synnyn.
Vaikka moni yrittääkin hybristellä ja väittää totena että puitteiden puunaaminen
on elämässä se Juttu.


4 kommenttia:

  1. Individualismi on yksilökeskeisyyttä ja
    Kollektivismi yhteisöllisyyttä.Ja niitä on aina pidetty toistensa vastakohtina; yksilökeskeisyyden väitetään johtavan itsekkyyteen ja oman edun tavoitteluun ja muiden etujen polkemiseen.

    Voihan sen näinkin nähdä.Mutta aikoinaan kun minä olin piäni,pidin individualistia massasta poikkeavana yksilönä joka uskalsi ajatella omalla rehellisellä tavallaan välittämättä yleisestä mielipiteestä ja kulkea omia polkujaan- siis varsin kunnioitettava ja vaikea elämäntapa johon harva kykenee.Riippumatta nykyisestä yhteisöllisyyden ja ryhmähengen peräänkuuluttamisesta minä haluan edelleenkin olla individualisti ja toisinajattelija. Ja pahaa pelkään että yks Laihinen on toinen samanmoinen pirulainen. Sanat saavat uudet merkitykset ympäristön muuttuessa.Vaikka ainahan individualisteja on hieman omituisina pidetty.

    ja lainaus:

    " Individualismi viittaa siis ainakin siihen, että yksilöt nähdään yksilöinä riippumatta siitä, mihin ryhmiin he kuuluvat (ja millä perusteella). Tämä on myös olennainen edellytys syrjinnän poistumiselle. Mutta individualismilla on toinen, henkilökohtainen merkitys: se tarkoittaa, että henkilön itsemäärittelyssä korostuu hänen yksilönsä. Individualisti ei määrittele itseään eri yhteisöjen jäsenenä, vaan ensisijaisesti yksilönä, jolla on omat mielipiteensä, omat tapansa ja joka lisäksi (tai näiden takia) kuuluu johonkin yhteisöön. Tämä on hyvin tärkeää. Vahvasti yhteisöjen kautta itsensä määrittelevä ihminen on taipuvainen muuttumaan yhteisöjensä mukana. Tämä tarkoittaa, että ihminen on altis yhteisölliselle vallankäytölle. Individualismin ymmärtäminen ahneudeksi on nähdäkseni seurausta tästä ajatuksesta ja lisäoletuksesta, että ihminen tarvitsee yhteisöllistä tarkkailua ja rajoittamista osatakseen käyttäytyä siivosti ja kohtuullisesti.

    Mutta oletus on väärä. Ihminen tarvitsee kyllä toisia ihmisiä oppiakseen elämään toisten ihmisten kanssa, mutta yhteisöt eivät ole mitään kaikkivoipia valtiaita, jotka eivät voi tehdä virheitä. Tyhmä yhteisö on itse asiassa paljon vaarallisempi kuin tyhmä yksilö, sillä tyhmän yksilön rajoittaminen vaatii vain yhteisön yksimielisyyteen pääsemistä, kun taas tyhmän yhteisön muuttaminen on pitkällinen ja kivulias prosessi. Mitä enemmän yksilöt antavat yhteisöjensä ohjailla mielipiteitään, sitä varmemmin muodostuu "yhteisömielipiteitä": mielipiteitä, jotka ovat yhteisössä julkisesti hyväksyttyjä vaikka niitä ehkä yksityisesti epäiltäisiinkin, ja joita ei lähdetä kyseenalaistamaan, koska niiden tiedetään olevan yhteisössä hyväksyttyjä. Yksilömielipiteiden typeryyden syyt, eli kapea näkökulma ja rajallinen mahdollisuus miettiä, eroavat yhteisömielipiteiden typeryyden syistä, eli joukkopaineesta, hitaasta tilannereagoinnista ja yhteisön sisäisistä asemista. Mutta typeryys on typeryyttä, ja jos pitää valita itsepäisyyden ja massatyhmyyden välillä, on itsepäisyys ilman muuta parempi.

    Olen siis sitä mieltä, että meidän pitäisi olla ylpeitä individualismistamme. Meidän oikeutemme on vaikuttaa kanssaihmisiimme, mutta velvollisuutemme on edes yrittää saada heidät ymmärtämään, miksi haluamme heidän tekevän tai ajattelevan tietyllä tavalla. Ennen kaikkea ihmisten on hyvä olla periaatteellisia: mitä selkeämmin tiedämme, mihin itse uskomme, sitä paremmat eväät meillä on tarkastella vastaan tulevia asioita omien näkemystemme valossa, ja sitä nopeammin olemme valmiit liittymään yhteen tarpeen vaatiessa yhteisten tavoitteiden edistämiseksi."

    Huh- tulipas tämän vuoden kansalaisvelvollisuus täytettyä...

    VastaaPoista
  2. Ja niin maan perusteellisesti tulikin! Asia on juuri niin, että typerät yhteisöt ovat äärimmäisen vaarallisia, mietitään sitten nykyisiä luonnonkatastrofeja tai natsien aikaansaamia kärsimyksiä. Jos olisi ollut vain Hitler, eikä ketään muuta natsia, eivät natsit olisi valtaan päässeet. Ja jos meillä yhteisönä ei olisi kymmeniä vuosia ollut tätä talouskasvu-uskontoa, ei meillä olisi tämän suuruusluokan ympäristöongelmia.

    Eli meidän "järjellisten olentojen" puuhastelu on aivan hyödytöntä, jos emme saa sankkoja joukkoja taaksemme. Näin se menee. Ja kuten aikaisemmassa aiheessa todettiin, se ei taida onnistua kuin pakon edessä.

    H.A.

    VastaaPoista
  3. Viktor Frankl on todennut, muistaakseni juuri hän, että natsismin juuret ovat eurooppalaisen älymystön kirjoituspöydillä. Todellisten individualisti-ihmisten uljaissa aivoissa; kunnes tuli oikea historiallinen aika ja oikeat ihmiset. Lopun tästä tarinasta tiedämme.
    Frankl vaati myös että USA:han olisi pystytettävä vastuus patsas sinne toiselle rannikolle. Näköjään samaa vastuullisuutta on penännyt Gandhi. (Pakko kytätä wikipeediasta että mitä se individualismi nyt sitten on kun Juhani niin innostui siitä löylyä lyömään.
    Emme ole tietoisesti missään tapauksessa mitään "tavallisia" "massaihmisiä", vaikkakin umpilaumasieluja joihin vaikuttaa hurjalla sädetyksellä mm. meitä ympäröivä kulttuuri ja sosiaaliset normitukset. :-)
    Tämä on kyllä mielenkiintoinen henkilökohtainen elävä pulma; kuinka yksilö sitä on, ja kuinka toteutuu se oma yhteisöllisyys ja eritoten se, muuttuvatko laulut, ja muuttuuko ihminen.
    (sanottuna sitten Sakari Kuosmasen äänellä tai ei.)

    VastaaPoista
  4. http://areena.yle.fi/toista?id=1634317

    http://www.yle.fi/java/areena/dispatcher/1634317.asx?bitrate=1

    VastaaPoista