voi olla jopa ihan vanhanaikainen ja lukea kirjoja.
Opas Buddhan Polulle -kirjaa
ja olen hypellyt vanhoja alleviivauksiani pitkin
toivon mukaan eteenpäin.
Kirjassa on arkkityypeistä on mielenkiintoista vertailua ja
esilleraaputusta buddhalaisuuden,
kristillisyyden ja Jungin individuaatioprosessin teorioiden välillä:
"Mara vastaa sitä, mitä Jung nimittää varjoksi, omaa pimeää puoltamme,
jota me häpeämme ja jonka me yleensä yritämme pitää piilossa.
Maan jumalatar vastaa animaa.
(Koska Buddha oli mies, hänellä oli anima – naisella animus)
Brahma vastaa vanhan viisaan miehen arkkityyppiä. Hänet esitetään
buddhalaisessa taiteessa valkotukkaisena ja valkopartaisena,
eräänlaisena Isä Jumala -hahmona. Mucalinda on nuoren sankarin arkkityyppi.
Kristillisyydessä Mara vastaa Saatanaa, maan jumalatar Neitsyt Mariaa,
Brahma vastaa Jumalaa ja Mucalinda Kristusta.
Sitten se mikä on minusta hyvin kiinnostavaa ja perin selkeästi sanottu:
"Näistä osoittamistani yhtäläisyyksistä huolimatta buddhalaisessa
ja kristillisessä lähestymistavassa ja suhtautumisessa omien
perinteidensä arkkityyppeihin on hyvin suuri ero.
Buddhalaisuudessa sanotaan aina selvästi
– jopa kategorisesti – että kaikki nämä ilmiöt, kaikki nämä
arkkityyppiset muodot ovat viime kädessä oman perimmäisen tajuntamme
ilmentymiä tai oman alitajuntamme projektioita, ja että ne kaikki tulee
integroida omaan olemukseemme.
Kristinuskon vastaavia arkkityyppejä pidetään
objektiivisesti olemassaolevina olentoina.
Ei ole mahdollista käsitellä arkkityyppiä siten, että
sovittaa sen edustamat alitajunnan ainekset omaan tietoiseen mieleensä,
tietoiseen asenteeseensa tai omaan uuteen minäänsä, ellei ymmärrä,
että viime kädessä arkkityyppi ei ole mitään ulkopuolista, vaan
jotakin jonka on itse projisoinut
jostakin syvältä oman minänsä salaisesta lokerosta."
Joltain voi mennä henkilökohtainen usko
Vanhanaikaisen Tietoisuuden romukoppaan tällaisista ajatuksista.
Tai sitten voi jopa ulottua hieman hipaisemaan sitä pohjahiekkaa.
Omilla käsillään.