Voiman Runoilija.-palsta osa 30: Mirkka Mattheiszen

Julkaistu Voiman numerossa 8/2018

Mirkka Mattheiszen. (kuva: Marko Laihinen)

Kysymys silmiin katsomisesta

  

Voitit Runo-Kaarinan 2014 kokoelmallasi Kuvittele reuna, ja tänä vuonna on ilmestynyt #toistaiseksinimeämätön [Puru-kollektiivi 2018]. Mitä näiden kahden välillä on tapahtunut?

Ihan hirveästi. Tuntuu että olen kaikin tavoin aivan eri pisteessä ja paikassa kuin neljä vuotta sitten. Kirjoittajuus on tullut oikeastaan sen jälkeen.

Olet mukana runoutta julkaisevassa Puru-kollektiivissa. Mihin tarkoitukseen se on perustettu?

Se muodostui pikkuhiljaa läheisten kollegojen kanssa käytyjen pohdintojen perusteella – runoyhteisön kaipuu oli meillä kaikilla. Ja nimenomaan työyhteisön, että tehtäisiin runotyötä yhdessä. Tällä hetkellä meitä on mukana neljä tekijää. Kaikki julkaisut työstetään tiiviisti yhdessä periaatteella, että kaikki tekevät kaikkea. Puru-kollektiivi on vahva julkaisija ja meidän näköinen.

#toistaiseksinimeämätön muljuaa runojensa sisällä erilaisia eläimiä, mausteita ja ruokailuun liittyviä asioita. Onko ihminen sitä mitä syö?

Olen vierastanut tuota sanontaa. Se, mitä syö ja miten paljon syö vaikuttaa siihen millainen ihminen on. Monesti nykyihminen on ylensyönyt.

Runosi voi tulkita myös elämiseen liittyvän väkivallan kuvauksena. Miten sinä koet ihmisen ja eläimen välisen yhteyden?

Minusta ihmisen ja eläimen suhde on mitä epätervein. Heitä, joita kohdataan, kohdataan niin sanotusti ihmisen parhaana ystävänä. Heitä, joita syödään ei kohdata – voisi esimerkiksi kohdata silmiin katsomalla. Itse olen käyttänyt tähän kohtaamiseen paljon aikaa, ja syön myös eläimiä, mutta en kasvottomia. Silmiin katsominen oli aihe joka vaivasi minua – se oli teokseni lähtökohta ja teema. Muoto ja muut asiat eivät olleet ollenkaan näköpiirissä alkuvaiheessa.

Millainen elokuva #toistaiseksinimeämätön olisi?

Kysyt ihmiseltä, joka on viimeisen 10 vuoden aikana katsonut kaksi elokuvaa leffateatterissa ja eikä omista televisiota. Sana ja kuva ovat minulla niin erillään toisistaan, etten osaa muuttaa runoteosta visuaaliseen muotoon. 

Mistä juontuu teoksen vihkomaisuus ja nimi?

Tarkoitukseni oli, että on puhujuus ja on teksti, joka kohtaa ihmisiä. Siksi en esimerkiksi kokenut sen olevan tärkeää, että oma on nimeni kannessa. Vaadittavat tekijätiedot löytyvät takakannesta. Vihkomaisuus, pamflettimaisuus – muoto tarjoaa mahdollisuuksia kulkeutua monenlaisiin paikkoihin.

Olemme tietoisia ekologisesta kivusta, josta nämä ja aikaisemmatkin runosi kertovat. Masennus-ahdistus on hyödytöntä – mitä runoilija vastaa siihen, että mitä pitäisi tehdä?

Lukea runoja, vapautta me tarvitsemme ja ilmaa ajattelun ympärille. Usein ajatellaan, että vaihtoehdot ovat lamaantuminen ja välinpitämättömyys tai sitten aggressiivisuus ja taisteleminen. Ekologisuus, eettisyys, emotionaalisuus ja esteettisyys – niille on mahdollista rakentaa mielekäs elämä.

Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?

Mitä on työn alla nyt?

Puru-kollektiivilta ilmestyvä lastenrunoteos, jossa roolini on olla kuvittaja.

VOIMA-lehden Runoilija.-palsta osa 9: Raisa Jäntti

Julkaistu Voima-lehden numerossa 1/2016

Raisa Jäntti Turun Kirjamessuilla 2015.

Runo-Kaarina 2015 voittaja

Tämän vuoden Runo-Kaarina -kilpailuun tuli 226 käsikirjoitusta, joista parhaimmaksi arvioitiin teoksesi Läpilyöntikipu. Miten merkittävä asia se sinulle oli?

Päällimmäinen tunne oli helpotus. Olen käyttänyt tuhottoman monta vuotta  kirjoittamiseen ja oli hienoa, että juuri tämä kirja julkaistiin.

Keskeisessä roolissa kirjassasi on taiteilija Bas Jan Ader, joka katosi kesken perfomanssinsa Atlantilla 1975. Miksi Ader nosti päänsä pinnalle juuri sinun runojesi kohdalta?

Olen taidehistorioitsija, ja minulla oli kiinnostusprojekti ihmisiin, jotka ovat kuolleet taiteeseen. Kirjassani suru on keskeisessä roolissa, ja Aderin kohtalo koskettaa minua vielä 40 vuoden jälkeenkin, koska hän katosi eikä häntä  koskaan löytynyt.

Takaliepeessä kerrotaan, että olet ihmeenkaltaisesti elossa, ja että taide on pelastanut sinut monta kertaa. Millä keinoin taide voi pelastaa ihmisiä?

Monin tavoin. Runous on minulle se henkilökohtainen juttuni, punainen lankani. Toisekseen en tiennyt lukion jälkeen mitä lähtisin opiskelemaan. Aloitin erilaisia kouluja, mutta vasta kun pääsin opiskelemaan taidehistoriaa, se tuntui heti oikealta.

Kirjoitat paljon kuolemasta ja historiasta niitä eri tavoin yhteen solmien – mitkä ovat niiden runolliset yhtäläisyydet?

Ihmisen historia on meidän kuolevien biologisten olentojen historiaa. Suurmiehet, suurnaiset, suuret tarinat; kaikki me elämme historiaa vasten varsin lyhyen ja hauraan elämän.

Kirjassasi myös tanssiminen eri tavoin läsnä – oma suhteesi siihen?

Harrastin klassista balettia viisivuotiaasta 21-vuotiaaksi. Olen oppinut yhtä aikaa tanssiaskelia kuin lukemaan ja kirjoittamaan. Runous ja tanssiminen vaativat molemmat aikaa ja pitkäjänteistä työskentelyä kehittyäkseen.

Käytät runsaasti erilaisia asemointikeinoja ja runotyylejä Läpilyöntikivussa -  onko nykyrunoudella riittävästi välineitä kuvaamaan nykytodellisuutta?

On. En silti käytä sirpaleista ja vaikeasti hahmotettavaa kieltä, vaan tavoitteenani on, että runoni olisivat helposti luettavia.

Olet toimittaja, taidekriitikko, pidät suosittua Nokkonen-blogia ja olet kuvailutulkki – mitä se tekee?

Kuvailee näkövammaiselle visuaalista kulttuuria; elokuvia, maalauksia, sarjakuvia. Mahdollisimman puhtaina ilman omaa tulkintaa että mitä ja miten. Tämä osaaminen on vaikuttanut siihen miten kirjoitan runoja.

Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?

Läpilyöntikipu-kirjan kohdalta kysymys: pelkäätkö itse kuolemaa?

En, pelkään enemmän sitä surua, mitä syntyy kun joku muu kuolee.

Muutamat valitut sanat

maitohampaat

peukalovarpaiden uutuudenpehmeät kynnet

kuusitoista kotia

ja siskon

kuin sisilisko häntänsä

ja muita vähäpätöisiä osia,

punnitsen itseni surulla & ilman:

terve lapsi, ei sen suurempaa taakkaa.

Murrettujen päivien kiinteä runous

Ensimmäinen taidejournalismi-koulutuksen opein Pentinkulman päiville tekemäni kritiikki Pirkko Soinisen kirjasta Murretut päivät. Kokoelma voitti Runo-Kaarinan vuonna 2013.