Ramón Gómez de la Serna: Hevoselle kaikki niityt ovat rumpuja

Kirja on lintu, jolla on yli sata siipeä lentämiseen.

Suomen aforismiyhdistys on yhteistyössä Into Kustannuksen kanssa tehnyt merkittävän kulttuuriteon. Laatuaforistiikkaan keskittyvän Pilke-kirjasarjan yhdeksäs julkaisu on kautta aikain ensimmäinen käännösvalikoima espanjalaisen  Ramón Gómez dela Sernan [1888-1963] kirjoittamista omaperäisistä ajatelmista eli gregueríoista.

Suomennoksen on tehnyt Arto Rintala ja kirjan kansi- ja taittotyön Timo Salo.

Teos on saanut FILI:n käännöstukea.

Kirja julkistettiin 24.4.2018 yhdistyksen kevätkokouksen jälkeen Rikhardinkadun kirjastossa.
Pöydän päässä teoksen suomentajaa Arto Rintalaa haastattelee
Suomen aforismiyhdistyksen puheenjohtaja Minka Heino.

Meteoriitti on tiivis kirjeenmurikka, jota kukaan ei osaa lukea.

humorismo + metáfora = greguería

Yllä on Sernan kehittelemä kuuluisa yhtälö joka selittää, mistä  gregueríoissa on pohjimmiltaan kyse: leikillisyyden ja huumorin yhdistämisestä metaforistisiin ilmauksiin ja runokuviin. Rintala tarkentaa:

”Yhtälö jättää lopultakin varsin vapaasti assosioitavaksi, mistä kaikesta voi olla kysymys ja muodon suhteen se antaa kirjoittajalle vapaat kädet. Runokuvan käsite on gregueríalle niin oleellinen, että greguería voidaan haluttaessa mieltää itsenäiseksi runouden alalajikseen.”

Pahinta lääkäreissä on kun ne katsovat sinua kuin 

et olisi sinä ollenkaan.

Rintala on tehnyt kirjan alkuun kattavan pohjustuksen ja esittelyn Sernasta, tuosta todella monipuolisesta ja valtavan tuotteliaasta taiteilijasta.  Taiteilijasta, jolla on ollut suuresti vaikutusvaltaa aikansa muiden taiteenlajien tekijöihin.

Itse teos on koottu tarkasti Sernan alkuperäisiä ilmaisutapoja kunnioittaen.

Oma elävöittävä lisänsä kirjassa ovat pienet piirrosaforismit.

Aivan kuin tuulen mukana lentävä hattu olisi varastanut 

kaikki perässäjuoksijansa ideat.

Itse näkisin, että Sernan gregueríat ovat tarkkasilmäisesti tehtyjä pieniä poimintoja elämän yksityiskohdista, jotka monesti – eivät toki aina – on pujotettu humoristiseen oivallukseen.

Jos aforismien kirjoittamista itse harrastaa, kirjan lukeminen tavallaan myös opettaa positiivisessa mielessä Sernan keksimää näkemisentapaa ja oivalluskaavaa.

Juusto: maidon kuolemattomuus.

Hevoselle kaikki niityt ovat rumpuja -kirjaa saa hyvinvarustetuista kirjakaupoista, mutta jos haluat tukea Suomen aforismiyhdistyksen toimintaa, niin piipahda ostoksilla heidän nettikirjakaupassaan,

josta löytyy toki muitakin aforismikirjoja. 

Tämä kohtuullisen runsas käännösvalikoima on sittenkin vain pieni valikoima Sernan muhkeasta alkuperäisteoksesta.

Rakkaus? En usko muuhun kuin auringon kaikkivoipaan rakkauteen. 

Valkosipulin kynnet: noidan hampaat.

Maapallo on universumin majatalo.

Kana ei vain enää jaksa ilmoittaa poliisille varastetuista munista.

Jos jää yksin museon saliin, ei voi olla enää varma, 

onko taulu, muumio vai henkilö.

Kissa syntyy suoraan eläkkeelle.

Höyry on veden haamu.

Toki on noloa saada vihellyksiä, mutta paljon nolompaa 

on saada huonot aplodit.

Jokaisessa kilossa kahvia on kolme kiloa kahvin tuoksua.

Pöllöt polttavat pimeydessä silmiensä savukkeita.

Meren rannalla kaikista opettajista tulee maantiedon opettajia.

Timo Salo: Mutta ennen muuta (Poesia 2017)

Timo Salon neljäs runoteos Mutta ennen muuta (Poesia 2017) on muhkea tapaus - sivuja kovakantisessa kirjassa on 136, ja se pitää sisällään erityylistä runoutta, visuaalisia runoja, valokuviakin. Uudissanoja, kielen mikropintojen leikkelyä, leikittämistä, tutkimista.
Useita kirjoja Suomen aforismiyhdistyksen Pilke-kirjasarjaan taittaneena hän on tehnyt taittotyön myös tähän omaan kirjaansa, ja sen takia runsailla typografisilla ratkaisuilla ja kokeiluilla on paljon suurempi merkitys kuin runokirjoissa yleensä. Ne pyrkivät alituiseen yhteistyöhön tekstin kanssa ja perusrajoitteet antavat runoille visuaalista asua.

Haastattelin Timoa kirjastaan tämän vuoden Turun kirjamessuilla, ja keskustelusta irronneita kiinnostavia asioita olen ujutellut tähän mukaan.

Runokirjan eräs pakote tai sääntö on kolmipalstaisuus, jonka alkuperäinen tarkoitus oli pitää lukuvauhti nopeana, mutta käytännössä kääntyikin päin vastoin. Kolmipalstaisuus hidastaa lukemista koska se tarjoaa mahdollisuuksia rikkoa lukutapaa ja loikehtia riviltä toiselle.

Tarkan ladontatyön ansiosta myös &-merkki esiintyy teksteissä poikkeuksellisen runsaasti, ja lukija alkaa keksiä sille helposti tarkoitusmerkityksiä. Onko se kuin käsikynkkä rinnastetuilla asioille, vaiko lauseen loppuun jotakin oleellista vielä kiinnittävä sanajunanvaunun koukku?
Joka tapauksessa kirjan runoissa tempo ja rytmi vaihtelevat hyvin paljonkin - välillä sivu mätkähtää täyteen rivejä joihin on yksinkertaisesti pysähdyttävä.

Minusta mielenkiintoinen ilmiö on, että Salon runoissa tapaa sieltä täältä vanhan suomen sanoja, laulusäkeen torsoja, vanhahtavaa ilmaisumuotoa - elegiakin löytyy. Eräänä selityksenä tälle hän kertoi, että tietyllä tapaa hänen vanhempansa olivat 50-lukulaisia, ja heillä oli runsaasti kirjahyllyssä nahkakantisia, kultakirjaimin kirjattuja kirjoja. Muutoinkin varhaisessa elämässä hänen mukaansa siellä Pohjanmaan maalaismiljöössä raksutti vähän erilainen aika, ja siksi kirjoittalle ehkä on tullut tiettyä perittyä nostalgiaa, nostalgikon vikaa, joka tahtoo näyttäytyä luonnollisesti myös runoissa. Minusta se on pelkästään kiinnostava ja omaperäinen juonne, kuten myös pohjanmaata, pohjanmaalaisuuttakin koskevat runosäkeet.

(Äskettäin Turussa vieraillut Sting totesi lehtihaastattelussa, että elämämme 10 ensimmäistä vuotta ovat ne, joista sitä luovaa sisältöä ammennetaan myöhemmin eniten, ja uudestaan ja uudestaan.
Ehkä näin on.)

Mikä on keskeistä: lyriikka on

rauhoittava keskittymishäiriö.  

Kirjassa kivi esiintyy monessa muodossa, ja sille on löydettävissä erilaisia tarkoituksia ja symbolisia painoarvoja runoissa. Salon itsensä mukaan kysymys on osaltaan menneisyyden murikoista joista jo tässäkin puhetta, jotakin esi-isien haamumaisia katseita. Sisyfoskivistä, jotka liittyvät kirjan teemoihin ja tarjoavat välillä myös odottamattomiakin askelluspintoja eteenpäin.

Eräs eri muodoissa toistuva teema kirjassa on hallitsemiseen liittyvä, kontrollin teema.
Runoista on irroitettavissa myös kirkasta ja omaperäistä aforistiikkaa, tässäkin kirjassa niitä on kuten hänen aikaisemmissakin teoksissaan.

epäilen kauneutta, kauneus on 

selittämättömällä hallitsemista

kielillä puhutaan toisten kieliä

meriä ja merkityksiä hallitaan, siis hallitaan reittejä niiden yli

kulttuurin lyhennelmä on kuri 

Ironia kysyy luottamusta, sekin

                                          vielä.

romantiikkani kerrottu ruusu

Mutta ennen muuta -kirjassa on ainakin minulle myös niitä pullonkaulaisia tihentymiä, tuntemattomia sanoja, käsitteitä joita joutuu googlettelemaan – ajatuksellisesti ahtaita ja hitaita kohtia. Ne ovat lukijalle eräänlaisia umpikujia, hetkellisiä suunnankadotuksia, monimutkaisuuksia. Ymmälleenjääntejäkin. Toisaalta, ei taiteen kuulukaan olla helppoa.

Toisaalta kirjassa taas on suurta kepeyttä, sitä leikkiä, huumoriakin narisemassa tässä kuitenkin jossain määrin arkkitehtorisessakin runoteoksessa.
Kirjassa on valtavasti yksityiskohtia, ja uskaltaisin tekijän ja kustantajan toimintatapaa tuntien väittää, että niistä jokainen on kyllä mietityssä kohdassaan.
Lukijalle tarjotaan paljon, tarjottimen täydeltä; sanotaanko nykyrunoutta pohjanmaan kautta.

meren jäytämä kylä Haisboro
[nimi lausutaan Haisborough]     kivikirkko, kiviaitaa, Haisbro,
                                                                                                    Myrsky huuhtoi rantahiekasta
                                                  eräänä keväänä näkyviin lähes   miljoonan vuoden takaiset esi-

                                                  ihmiskulkueen jäljet, kahdessa   viikossa meri oli pyyhkinyt ne

Mukana Turun Kirjamessuilla 6.10.–8.10.2017

Tänä vuonna olen mukana neljässä tilaisuudessa.

Perjantaina 6.10. puhutaan eräästä jopa erittäin onnistuneesta nuorisoprojektista.

Sunnuntaina 8.10. messupäivä alkaa jo klo 8:30 Pienen Kirjapuodin Runousaamiaiselta.

Erinomainen ja monipuolinen kirjakauppa Turun keskustassa, Yliopistonkatu 28 - kannattaa tutustua jos ei tuttu jo.

Itse messukeskuksessa ohjaan SU 8.10. uudella Lasten alueella nykytaiteilija Minka Heinon kanssa lapsille aforistista korttipajaa. Tekniikka pohjautuen Minkan esikoiskirjaan Pinnalla. Pop! Lasten aforismikirja.

Kolmas tilaisuus sunnuntaina on Eino-lavalla haastattelukeikka - vastailemassa on runoilija-aforisti Timo Salo tuoreen runoteoksensa Mutta ennen muuta tiimoilta.

Ohjelmissa mukana Turun Kirjamessuilla 2015

Turun Kansainväliset Kirjamessut järjestetään tulevana viikonloppuna 2.–4.10.2015
Ohjelma löytyy täältä.

Itse olen mukana seuraavissa sessioissa:

PE klo 13:00–14:00 
Runohuoneessa (Auditorio 2) vedän sanataideohjaaja Minna-Karoliina Heinon kanssa
nuorille aforismityöpajaa nonstop-tyyliin. Saa toki osallistua varttuneemmatkin.

PE 16:30–16:50
Runohuoneessa (Auditorio 2) keskustelun aiheena Suomen aforismiyhdistys 10 vuotta - haastattelijana kirjailija Tiina Lehikoinen.

PE 16:50–17:10
Runohuoneessa (Auditorio 2) haastattelussani kirjailija Timo Salo, joka on lupautunut keskustelun painikkeeksi esittämään kiehtovankiintoisan live-piirros-aforismi -keikan.

- - - - -

LA 12:05–12:30
Runohuoneessa (Auditorio 2) haastattelen Tuli&Savu -runolehden päätoimittajaa kirjailija Tiina Lehikoista. Aiheena Missä on nykyrunouden terävin kärki?

LA 14:50–15:10
Runohuoneessa (Auditorio 2) aiheena Halokehrät-kirjani, haastattelijana runoilija Sirpa Kyyrönen.

- - - - - 







Näiden lisäksi päivystelen pari siivua Lounais-Suomen kirjailijoiden (A48) myyntipöydän takana.


P.S
Lauantaina klo 20:00 alkaen on Ravintola Koulun Historia-luokassa Tuli&Savu -runouslehden 20-vuotisjuhlat ja Ikuinen kertosäe -juhlakirjan julkistaminen.


Tervetuloa!