perjantai 27. tammikuuta 2012

Ruumiin omasta kulttuurista


(Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 27.1.12)
Työkaveri neuvoi, että aikuisiän baletti auttaa alaselän vaivoihin, koska siellä pitää loikkia kaikki lihakset pinkeänä koko ajan - niin että kolikko persvaossa pysyisi. Piruuttaani päätin lauantaina saunan jälkeen vähän kokeilla. No heti kilahti kakseuronen laattiolle kun ensimmäisen askeleen otin. Toisella yrittämällä pääsin sipsuttamaan isovarpaiden varassa jo eteisen ovelle asti. Kolmannella kerralla kolikko katosi jonnekin. Eikä kyllä kuulunut mitään kilahdustaan. Nooh, elämässä tapahtuu välillä sellaisia selittämättömiä katoamisia. Vaan eipä taida minusta olla jormauotiseksi.
Hormoonit ovat muuten todellista ruumiin kulttuurin toimeenpanevaa voimaa.
Eräs humanisminnakertaja totesikin, että ihmisyyden koko kuvan voi naulata kahteen sanaan: estrogeeni ja testosteroni. Niiden piiskureiden haluille ja tarpeille nykyinenkin maailmamme on tyystin rakennettu.
Tieteen mittarit viisaroivat, että 38 ikävuoden jälkeen miehellä alkaa laskea testosteronin määrä noin prosentti per vuosi. Tunnen yhden kaverin, jolla siinä iässä laski aamuvirtsan yhteydessä 75% miäshormooneista pyttyyn. Yhdellä lorotuksella, eikä takaisin ole tullut. Kuulemma heti tuli kyllä kauhia himotus ostaa edes moottoripyörä, vene, punainen urheiluauto ja vanhoja kiinniruostuneita maamoottoreita mäki täyteen. Metsästyskin nyki hihasta ja maratonin hölkkäys. Lisäksi jotain puoliksimaatunutta kansakoulua olisi pitänyt päästä vähän reeraamaan.
No, ei sillä tänäpäivänäkään mitään moottoripyörää ole; jossain kansalaisopiston kurssilla käy mänttäämässä poppania kokoon. Niitä on jo yksi suulinvintti täynnä, mutta on vaan niin pirun kamalat färit – kyllä huomaa että entinen miäs on ne kutonut. Eivät kelpaa enää edes paikallisen diakoniapiirin lähetysmyyjäisiin.
Senkin miehen huushollissa on muuten jo jonkin aikaa ollut paras seksiasento sellainen, että nainen menee ensin sängylle selälleen, ja sitten mies nousee ja lähtee raveihin.
Mutta ymmärtääkseni eipä se naisillakaan niin helppoa ole. Kun ikävuodet nyhtää lisääntymisen tulppaa irti ja estrogeenin pinta alkaa laskea kuumin aalloin, niin eiköstäs sieltäkin se sama testosteroni pääse pintaan! Ja taas käy moottoripyörä –ja partakonekauppojen ovet, ja sirkkeleitä, pyssyjä ja ränsistyneitä rakennuksia hankitaan projekteiksi. Myös yksilölliset kilpailu- ja turpaanvetolajit alkavat kiinnostaa. Niiden jälkivaikutuksen tietääkin moni ukko.
Kun hormonit iän myötä sheikkaavat aivokemioita, niin sukupuolten sisälmysroolit vähän kuin vaihtuvat. Naiset ovatkin yhtäkkiä kotonaan siinä yksinäisessä vapaudessa, ihanassa riippumattomuudessa. Ja äijät kerääntyvät känisemään omiin kinkereihinsä shellinbaareihin ja markettien kahviloihin. Prohtaamaan maailman menosta - miten oli taas säätiedotus väärässä ja kui o suali toiminu.
Tuo viimeinen on kyllä tärkeä. Itsekin löysin äsken raappahousuistani kahden euron kolikon. Ihmeellistä! No, elämässä tapahtuu välillä sellaisia selittämättömiä löytymisiä. Kuten uusia harrastuksia. Pitäisikö sittenkin kokeilla sitä aikuisbalettia?
Kirjoittaja on Turussa asuva kilahteleva holtittomuus