lauantai 14. joulukuuta 2019

Jouni Teittinen: Sydäntasku (Poesia 2019)




Jouni Teittinen voitti taannoin tällä esikoiskokoelmallaan Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon 2019. Kiinnostuin siitä lukemieni arvostelujen ja tekstinäytteiden myötä.

Kirja tuli hankittua tekijältä, taisi olla ensimmäinen ostamani runokirja tänä vuonna. Olen saanut lähivuosina yliannostuksen nykyrunouteen, ja olen ottanut tietoisesti etäisyyttä.

Eräs syy, miksi kiinnostuin Teittisen runoista oli se, että kirjailijalla on itsellään lapsia.
Varsinkin taiteilijoista huomaa sen hyvin pian, onko omia lapsia vai ei - tunnistaako esimerkiksi tekstipaletista pakollisen epäitsekkyyden murtamia värejä. Sydäntaskussa on kokemukseni mukaan kosolti lapsien ja lapsuuden maalaamaa aineistoa. Miesnäkökulmallakin on merkityksensä.

Runoista löytyy toki tujuudetkin, mutta näinä vapaaehtoisen lapsettomuuden, ilmastoahdistuksen, kansanmasennuksen, toivottomuuden ja dystopiain kulta-ajassa Sydäntasku ui riuskoin vedoin vastavirtaan. Senkin voi mieltää valittuna tekona.

Kliseisen kehuvasti usein sanotaan, että runoteos on monitasoinen - tämä kirja on. Voi lukiessa ajatella, että runoilija puhuu omasta lapsuudestaan, tai omasta lapsestaan tarkoilla huomioinneilla, tai yleisellä tasolla hinaten samalla kaksin käsin tulevaisuuttakin näköpiiriin – samalla vintturoituu väistämättä omia henkilökohtaisia muistikuvia esille.

Lapsuutesi ei ole sinun, mutta sinua se katsoo.
Etsii merkkiä.

Kerronta ja taitto on sopivan väljää, ei täyteen ahdettua. Kieli on kirkasta - ei tarvita googlettelua runorattailla pysyäkseen.
Runopuhe etenee, se kertoo.

Tyylikäs, ennenvastaantulematon ratkaisu Teittiseltä ovat runot, joista on osa kuin pois pyyhityt, tai kulahtaneet, menettäneet jonnekin jotakin.

Eräs mihin lukiessa kertyi marginaaliviiruja, ovat runojen erinomaiset lopetukset. Niissä näkyy kirjoittajan taitavuus ja kiteyttäjän kyky. Vahva suositus tälle kirjalle. Tilaus täältä.


Kesän päättyessä suljettiin aurinko
muiden aurinkojen kanssa pussiin ja laskettiin mereen
ja äänesi särkyi pitkin sinua kuin heinikossa maannut lasi.
Lapset unohtavat auringon yhtä nopeasti kuin kaiken muun,
sanottiin, se on kuitenkin vain lapsuutta.
Eikä se vain unohdu: joka hetki unohtaa sen uudelleen,
pyyhkii muistiin oman muotonsa. Pitkän rannan, lapsuuden
josta lapsi astuu läpi kuin ruumiista.

 

tiistai 3. joulukuuta 2019

Kyykkyyn ja suoraksi


Kolumni on julkaistu Laitilan Sanomissa 3.12.2019


Yle uutisoi äskettäin, että moni 2000-luvulla syntyneet urheilijatkaan eivät pysty menemään kyykkyyn. Eräs syy on, että vapaa-ajan monipuolinen liikunta on jäänyt pois. Arki on tehty niin helpoksi, ettei tarvitse kyykistellä.

Hesarissa taas kokenut uimaopettaja kertoi, ettei helsinkiläislasten kroppa taivu enää selkäuintiin. Uima-asento on lähinnä istuma-asento, ja kättä ei saada vietyä pään vierestä veteen. Liikuntajohtaja Tarja Loikkanen myöntää huonon kehityssuunnan todeksi - liikkumattomuus on lisännyt motorista kömpelyyttä, moni lapsi ei osaa enää juosta epätasaisessa maastossa. Syynä on, että lasten kaikenlainen liikkuminen ja fyysinen aktiivisuus on vähentynyt, istuminen ja älylaitteiden ja tietokoneen edessä nököttäminen taas lisääntynyt.

Ei perkele. Mitä tälle kehityssuunnalle on oikeasti tehtävissä? Moralisoivan patun on helppo todeta, että silloin aikanaan Kaariaisten koulussa todellakin harrastettiin monipuolisesti liikuntaa opettajien Jaana ja Lippo Juvalan sekä Ilkka Simolan toimesta. Eivät olleet ihan kevyenkivoja ne voimistelutunnit tai hiihtolenkit - nyt niitä osaa arvostaa kyllä.

Taannoin olin kuuntelemassa evoluutiopsykologi Markus J. Rantalan kirjanjulkaisuluentoa Masennuksen biologia - evoluutiopsykologinen näkökulma mielialahäiriöihin. Hänen pääteesejään on, että masennusta ja muita ongelmia aiheuttaa se, ettemme ole sopeutuneet tähän nopeasti muuttuneeseen elinympäristöön ja länsimaiset elintavat sairastuttavat. Eräässä diassa oli kuva lihavasta pojasta, joka istui yksin sohvalla, katsoi televisiota, söi perunalastuja ja joi limsaa. Kaupungistuminen, liikkumattomuus, viskeraalirasva, yksinäisyys sekä huonoa ravintoa ja juomaa. Näistä jokainen saattaa olla mm. masennusoireita laukaiseva tekijä - yksin, ja yhdessä varmemmin.

Rantalan isoin vääntötodistelu on siinä, että nykyinen psykiatria pitää oireita sairautena, ja joita varsinkin Suomessa lääkitään hanakasti mielialalääkkeillä. Juurisyyt ovat kuitenkin syvemmällä kuin "tyhjästä" ilmestyneissä aivokemian häiriöissä. Rantala eritteleekin 12 laukaisevaa tyyppisyytä, jotka saattavat johtaa masennukseen alttiuksien kanssa.
Kirjan luettua ei ihmettele, miksi masennus tyrmää Suomessa joka päivä 9 ihmistä sairauseläkkeelle, 3000 vuodessa. Metsästäjä-keräilijä on vaikeuksissa tässä modernissa ympäristössä, jossa moni asia on sälytetty yksilön vastuulle, eikä moni sitä vastuuta kykene itse hallitsemaan. Ei vanhemmat eikä nuoremmat.

Sitä ihmettelee, että miksei näihin helvetin huonoihin kehityskulkuihin puututa yhteiskunnan suunnasta nopeasti ja väkevällä otteella? Mitkä tahot jarruttavat omien etujensa tai elantojensa takia? Parempaan suuntaan emme ole menossa tätä rataa.

Murheellista on, että tämä suuntaus koskee erityisesti nuoria. Kokonaan ulos systeemistä tipahtavan nuoren hintalappu on vähintään 1-2 miljoonaa euroa, puhumatta tuskista ja ongelmista, joita syrjäytyminen tuo loppuiäksi tullessaan.

Lisää rahaa, lisää asiantuntijoita, lisää uudenlaisia ja pysyviä elämäntapamuutoksia tuovia toimintamalleja. Toinen vaihtoehto on, että no, näillä mennään, onnekkaita ne, jotka pärjäävät.

Kirjoittaja on Turussa asuva tattiotsainen mies 





maanantai 11. marraskuuta 2019

Kymmenestä metristä Turun Sanomissa


11.11.2019 oli Turun Sanomissa Kirsi Saivosalmen kirjoittama juttu uimahyppykirjastamme Kymmenestä metristä. Kuvat Jori Liimatainen.

Digiversio on tilaajille luettavissa täältä.


Lehtiversiossa oli sivun juttu.


Kolme hyvää kysymystä toimittajalta.



Kymmenestä metristä Laitilan Sanomissa


8.11.2019 Laitilan Sanomissa oli isänpäivä-teemaan Eija Eskola-Burin tekemä juttu juontuen nuortenkirjastamme Kymmenestä metristä.



Toinen painos on jo tilattu, kirjaa saa hankittua mm. Laitilan Kirjakaupasta ja Turussa sitä myy Pieni Kirjapuoti. Se on Kirjavälityksen listoilta saatavissa sekä Bookylta, josta ehkä nettikaupoista edullisimmin 15:50€. Tilaus täältä.
Kirjastoista sitä alkaa jo löytyä, ja ainestohankitaehdotuksen voi aina tehdä.






tiistai 5. marraskuuta 2019

Markus J. Rantala: Masennuksen biologia - evoluutiopsykologinen näkökulma mielialahäiriöihin [Terra Cognita 2019]



Dosentti Markus J. Rantala on evoluutiopsykologi, joka on suorittanut tohtorin tutkinnon sekä biologian että psykologian alalta. Hän toimii Turun yliopiston biologian laitoksella yliopistonlehtorina. Masennuksen biologia -kirjansa julkistusluennolla Agora-salissa 28.10.2019 hän totesi, että se on vaatinut työtä enemmän kuin aiemmat tutkinnot yhteensä. Kieltämättä tyynisävyinen teos on sisällöllisesti laaja ja kokonaisvaltaisuutta tavoitteleva avaus toisenlaisiin suhtautumistapoihin mielenterveyttä kohtaan.

Evoluutiopsykologia on kuuluu aiheisiin, jotka herättävät eri syistä ihmisissä tunteita ja vastustusta - osa leimaa sen sen paremmin tutustumatta huuhaaksi. Eräs taustatekijä on varmasti darwininaikainen  "jumalaton" ihmiskäsitys. Olemme laumanisäkkäitä. Vain laumanisäkkäitä.

"Ihminen ei polveudu apinoista eikä edes yhteisestä kantamuodosta apinoiden kanssa. Me ihmiset olemme edelleen apinoita siinä missä simpanssit, bonobot ja orangitkin. Se, että meillä on muita apinoita kehittyneempi kulttuuri ja osaamme esimerkiksi lukea ja kirjoittaa, ei tee meistä yhtään vähemmän apinoita. Itse asiassa olemme läheisempää sukua bonobolle ja simpanssille kuin simpanssit ovat esimerkiksi gorilloille. Ihmisen ja bonobon perimästä on yhteistä peräti 98,7%."

Masennuksella on tarkoituksensa
Kirja käsittelee runsaasti myös kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta tässä bloggauksessa keskityn vain masennus-aiheeseen.
Evoluutiopsykologian lähtökohta on, että luonnonvalinta on tuottanut psykologisia adaptaatioita eli mielen sopeumia, jota ovat auttaneet esivanhempiamme ratkaisemaan selviytymiseen tai lisääntymiseen liittyviä ongelmia.
Omaan alaansa ja sen aiheuttamiin muutoksiin mm. masennuksen hoidoissa (viitteitä ihmis- ja eläinkoetutkimuksiin ym. on kirjassa 88 sivua) Rantala uskoo vakaasti:

"Evoluutiopsykologia aiheuttaa psykiatriassa paradigman eli tieteessä vallitsevan ajattelutavan muutoksen. Psykiatriassa ei voida enää jättää huomioimatta, että ihmislajilla on takanaan vuosimiljoonien evolutiivinen historia, joka näkyy edelleenkin käyttäytymisessämme. Masennus ei vain ilmesty tyhjästä sille geneettisesti alttiille ihmiselle, kuten biologisessa psykiatriassa on ajateltu, vaan masennus on usein seurausta negatiivisista elämäntapahtumista. Evolutiivisessa historiassamme masennus oli yksilön kannalta hyödyllinen vaste näihin tapahtumiin ja auttoi esivanhempiamme selviämään niistä. Länsimaisen elämäntavan myötä elämän vastoinkäymisten aiheuttama mielialan lasku johtaa usein kliiniseen masennustilaan, joka on aivojen tulehdustila. Tämän tulehdustilan takia aiemmin adaptiivinenkin masennus saa sairaskäyttäytymisen piirteitä, eikä enää auta yksilöä selviämään."



Miksi metsästäjä-keräilijä masentuu modernin maailman olosuhteissa?
Ihmismieli- ja keho ovat vuosimiljoonien aikana sopeutuneet hyvin erilaiseen ympäristöön ja elämäntapaan kuin ne, joissa suurin osa nykyihmisistä elää.
OECD:n selvityksen mukaan pelkästään masennuksen kustannukset ovat Suomessa vuosittain 11 miljardia euroa, joka on 5,3% bruttokansantuotteesta. Masennus vie Suomessa joka päivä 9 henkeä sairauseläkkeelle eli yli 3000 henkeä vuodessa ja valta-osa heistä on alle keski-iän. Systeemistä kokonaan ulos putoavan nuoren hintalappu on 1,5–4 miljoonaa euroa. Suomessa on tällä hetkellä arvioiden mukaan noin 70 000 syrjäytynyttä nuorta.
Rantalan kirjasta löytyy lukuisia -paikoin päivänselviäkin syitä - miksi masennus ja sen eri tyypit ovat lisääntyvä ongelma nykyihmiselle. Tällaisia poimin:

  • länsimainen elämäntyyli (elintasokilpailu, krooninen stressi)
  • liikumme aivan liian vähän (ylipaino)
  • syömme liikaa ravintoarvoiltaan epäterveellistä ruokaa (ylipaino, elintasosairaudet)
  • suolisto-ongelmat, mikrobit
  • nukumme liian vähän (stressi, tulehdukset, elintasosairaudet)
  • kehon matala-asteinen tulehdus (monet nykysairaudet liittyvät tähän)
  • lapsuuden aikaiset traumaattiset kokemukset
  • kaupungistumisen lisääntyminen (80% suomalaisista taajamissa, saasteet)
  • yhteisöllisyyden väheneminen (syrjäytyminen, sosiaalisten verkostojen puute)
  • liikumme luonnossa liian vähän (stressi, mikrobit, liika hygieenisyys)
  • alkoholi ja muut huumeet
  • yhteiskunnan rahaleikkaukset vääriin kohteisiin (stressi, syrjäytyminen, toivottomuus)

Kirjan julkaisuluennolta 28.10.2019

Rantalan kirjan eräänä haastavana pääteesinä on, että masennus on evoluutiopsykologisesta näkökulmasta katsoen 12 erillistä tyyppiä ja sairautta tai näiden yhdistelmiä. Näihin tulisi hoito suunnitella yksilöllisesti ja tyyppikohtaisesti.

  1. Infektion laukaisema masennus
  2. Kroonisen stressin laukaisema masennus
  3. Yksinäisyyden laukaisema masennus
  4. Traumaperäisen stressihäiriön laukaisema masennus
  5. Hierarkiakonfliktin laukaisema masennus
  6. Rakkausongelmien laukaisema masennus
  7. Läheisen kuoleman laukaisema masennus
  8. Synnytyksen jälkeinen masennus
  9. Vuodenaikaismasennus
  10. Kemikaalien laukaisema masennus
  11. Somaattisten sairauksien laukaisema masennus
  12. Nälkiintymisen laukaisema masennus
Rantala käsittelee kirjassaan nämä yksityiskohtaisesti läpi, esittää syitä ja perusteluita sekä selvittää paranemiseen vaikuttavia tyyppikohtaisia hoitomalleja.


Häviäjä masentuu
Poimin näistä tarkasteluun yhden eli hierarkiakonfliktin, jonka itse näen vaivaaman monia nykyajan haasteissa, joissa on eri yhteyksissä voittajia ja häviäjiä. Elintasokilpailussa statustelu on käynnissä koko ajan, haluamme tai emme. Tutkimusten mukaan monilla nisäkkäillä tappio valtataistelussa lauman sosiaalisessa hierarkiassa laukaisee samanlaisia oireita kuin tavataan monilla masennuksesta kärsivällä ihmisellä. 

"Nykyihmisellä hierarkiakonfliktiksi riittää työttömäksi joutuminen. Jopa eläkkeelle siirtymisen aiheuttama sosiaalisen aseman lasku saattaa joillakin laukaista masennuksen. Myös sulkeminen sosiaalisen ryhmän ulkopuolelle esimerkiksi koulumaailmassa saattaa laukaista masennuksen, vaikka mitään varsinaista taistelua ei olisi ollutkaan. Koulu- ja työpaikkakiusaaminenkin on eräänlainen hierarkiakonflikti ja saattaa laukaista masennuksen.
Masennus on yleistä ihmisillä, jotka tavoittelevat elämässään asioita, joita eivät voi saavuttaa. He voivat pyrkiä nousemaan esimerkiksi sosiaalisessa hierarkiassa korkeammalle kuin omat kyvyt mahdollistavat tai yrittää menestyä alalla, johon heillä ei ole lahjoja. Masennuksen tarkoitus on saada luopumaan tällaisten asioiden tavoittelusta ja suunnata huomio muualle. Tämänkaltaisen masennuksen tehtävä siis on saada yksilö arvioimaan uudelleen tavoitteitaan ja laskemaan ne omiin kykyihinsä nähden realistisemmiksi.
Epäonnistumisen laukaisema masennus voi myös saada yksilön säästämään energiaa uutta yritystä varten silloin, kun ajoitus tavoitteen saavuttamiseksi on parempi."

Masennus tuottaa masentuneelle realistisemman kuvan omista taidoistaan. Aikuisilla sosiaalinen asema määräytyy mm. varallisuuden, koulutuksen, sosiaalisten taitojen ja vastaavien avulla.

"Perinteisesti epätyypilliseksi masennustilaksi luokiteltu tila (atypical depression) vaikuttaa johtuvan hierarkiakonfliktissa häviämisestä, sillä sen oireisiin kuuluu torjutuksi tulemisen pelosta johtuva sosiaalinen kyvyttömyys. Epätyypillisen masennuksen oireita ovat myös liikaunisuus, kohonnut ruokahalu ja voimattomuuden tunne, juuri kuten eläimellä joka on hävinnyt sosiaalisen valtataistelun."

Kirjassa ison huomion saavat terveellisten ruokavalioiden lisäksi vitamiinit ja hivenaineet, joiden on todettu liittyvän mielialojen ja matala-asteisen tulehduksen hoitoon sekä onnistuneeseen ennaltaehkäisyyn. Näitä ovat mm. D-vitamiini, Omega-3, sinkki, tomaattimehussa oleva lykopeeni sekä kurkumiini. Myös aspiriini soveltuu kuurina käytettäväksi, koska alentaa tulehdusta. Kirjassa näistä tutkimusperusteisesti.

Henkilökohtaisesti suoliston ja mikrobien merkitys mielenterveydelle koskeva osio oli kirjassa uutta tietoa tarjoava. Tietyt muutokset esimerkiksi omaan ruokavalioon on varsin helppo tehdä uuden, paremman tiedon valossa. Ei vaadi sisua eikä pitkäjänteistä sitkoa.

Tarvitaan rahaa ja yhteiskunnan toimia päihteiden kysynnän vähentämiseksi
Lopuksi vielä Masennuksen biologia -kirjasta irronnut järkevä näkökulma ja toimintaehdotus huumeita kohtaan. Asia on ajankohtainen, koska eduskunta käsittelee kohta aloitteen, jossa ehdotetaan rangaistavuuden poistamista kannabiksen käytöstä. Sisäministeri Ohisalo on nostanut kohua, koska on kertonut vihreiden linjan, jossa laittomien päihteiden käytöstä ja pienten määrien hallussapidosta ei rangaistaisi. Edelleen huumekauppa olisi rangaistavaa.
Rantalan kirjasta esille koko asiaan nousee evoluutiopsykologian näkökulma, joka päättäjien olisi hyvä ottaa huomioon: pitää eri toimin vähentää huumeiden kysyntää.

Erilaisissa kokeissa on selvinnyt, että jos eläimillä on virikkeelliset olot ja sosiaalista elämää, ne eivät käytä huumeita, vaikka niitä olisi tarjolla. Ei kelpaa morfiini eikä kokaiini. 
"Kun eläin ei ole ahdistunut tai masentunut, se ei osoita kiinnostusta päihteisiin." 
Yksinään häkissä oleva rotta taas on helppo saada riippuvaiseksi alkoholista tai muista huumausaineista. Addiktiot ovat seurausta surkeasta elämästä.

"Jos alkoholin ja huumausaineiden käyttöä halutaan vähentää, niiden saatavuuden rajoittamisen lisäksi tulisi vähentää ihmisten ahdistusta ja masennusta sekä antaa sisältöä heidän elämäänsä. Sama logiikka toimii myös muihin riippuvuuksiin, esimerkiksi peli- tai nettiriippuvuuteen. Huumeiden käyttäjiä ei tule nähdä rikollisina vaan potilaina, jotka tarvitsevat apua. Käytön rankaiseminen ei saa heitä muuttamaan käyttäytymistään, vaan vain pahentaa huumeongelmaa."

Yhteiskunnalla ja päättäjillä on iso suoran vaikuttamisen mahdollisuus esimerkiksi syrjäytymiseen ja mielenterveysongelmien ennaltaehkäisemiseen ja asiantuntijat tietävät kohentavat keinot. 
"Koska huumausaineiden tarjonnasta ei kuitenkaan näytetä päästävän kokonaan eroon, tehokkaampi keino vähentää niiden aiheuttamia yhteiskunnallisia ongelmia olisi vähentää niiden kysyntää."
"Alkoholista poiketen muiden päihteiden käyttöä pyritään estämään kriminalisoimalla käyttö, hallussapito ja myynti. Kriminalisoinnin avulla ei kuitenkaan ole onnistuttu pääsemään huumausaineista eroon Suomessa eikä missään muualla maailmassa."

Epäilemättä Rantala kirjallaan haastaa vahvasti nykyistä psykiatriaa ja sen toimintamalleja, joissa oireet nähdään sairautena, eikä pureuduta todellisiin juurisyihin. Edelleenkin masennusdiagnoosi perustetaan paljon subjektiivisiin rasti ruutuun -kaavakkeisiin, eikä käytetä biologiaan pohjautuvaa tutkimusta esimerkiksi verikokeen tai kuvantamismenetelmien kautta.
Perustellusti hän myös kyseenalaistaa lääketehtaiden tekemät lääketutkimukset ja masennuslääkkeiden vaikutuksia. Kyse on valtavasta bisneksestä, josta moni saa elantonsa.

"Masennuslääkkeiden käytön aloittamisen jälkeen ensimmäiset 8-11 päivää ovat vaarallisimmat. Niiden aikana itsemurhien riski kasvaa noin 10-kertaiseksi. Erityisen huolestuttavia tuloksia on saatu lääketutkimuksista, joissa terveet koehenkilöt ovat syöneet joko masennuslääkkeitä tai lumelääkettä. Tuoreessa meta-analyysissä terveillä koehenkilöillä tehdyistä tutkimuksista havaittiin, että itsemurhakäyttäytyminen ja väkivallan tekojen määrä kaksinkertaistuvat masennuslääkkeen käytön seurauksena ja jotkut tekevät itsemurhan. Luotettavan tiedon saaminen masennuslääkkeiden vaikutuksista itsemurhiin on kuitenkin mahdotonta, sillä itsemurhia on osoitettu tapahtuneen tutkimusten aikana noin neljä kertaa enemmän kuin tutkimuksissa on raportoitu. Lääkeyhtiöt ovat luonnollisesti haluttomia raportoimaan, että aiemmin terveen koehenkilön itsemurha liittyisi millään tavalla hänen syömäänsä masennuslääkkeeseen. Lääkeyhtiöt ovatkin selittäneet terveiden masennuslääkkeiden syöneiden koehenkilöiden tekemiä itsemurhia muilla tekijöillä kuin masennuslääkkeen sivuvaikutuksilla ja poistaneet heidät aineistoistaan."

Kuten todettua, tähän viimeisenkin kappaleen aiheeseen löytyy kirjasta viitteet tutkimuksiin, joihin esitetyt tiedot perustuvat. Ja ymmärtääkseni Rantala mieluusti keskustelee vasta-argumenttien esittäjien kanssa.


perjantai 27. syyskuuta 2019

Kymmenestä metristä

EDIT: Kirjasta on tilattu toinen painos 30.10. :-)

Syyskuun 25. päivä saapui painosta Kymmenestä metristä -kirja, jonka olen kirjoittanut yhdessä vanhemman tyttäreni Iiriksen kanssa. Alkuperäisestä ideasta valmiiksi teokseksi kesti kolmisen vuotta. Nyt on ollut hyvät fiilikset.

Kirja löytyy Bookyn, Kirjastopalvelun ja Kirjavälityksen listoilta, jolloin jakelumyynti sujuu valtakunnallisesti kirjakauppoihin ja kirjastoihin. Turussa tätä löytyy jo nyt Pienestä Kirjapuodista ja tekijöiltä hintaan 15€ +postikulut. (markohjlaihinen [a] gmail.com).
Turun Kirjamessuilla olemme Kallas-lavalla PE 4.10. klo 10:50 Veera Ruohomäen haastateltavana.

(Klikaten valokuvia saa ne suuremmaksi.) 


Kirjan teko on yhteistyötä

Isot kiitokset kirjan valmistumisesta kuuluvat kustannustoimittajallemme Taina Kuuskorvelle, sillä hän laittoi meidät kunnolla töihin. Teksti on kirjoitettu uusiksi useampaan otteeseen ja hienosäätöjä tehtiin loppumetreille saakka.

Uimahypyn osalta lajitietoa tarjosivat erityisesti AWS Divingin Jari Komulainen ja Jouni Kallunki.
Tietääksemme uimahypystä ei myöskään aiemmin ole kirjoitettu kaunokirjallista teosta. Suosiotaan kasvattanut laji on oiva kirjan keskeiseen valokeilaan myös sen takia, että melkeinpä jokaisella meistä on jonkunsorttista kokemusta ainakin laiturilta veteen loikkaamisesta.


Kirjan kansikuvat sekä sisäkuvat teki Elina Jasu. Erinomaisten tekstin kanssa hyvässä vinkkelissä olevien kuvitusten lisäksi häneltä saimme tärkeitä huomioita myös itse tekstin suhteen.
Kiitos myös sille tuntemattomalle salolaisen uimahyppääjätytön isälle, joka meitä kehotti sisäkuvia tekemään. Paljon parempi tuli näin.

Taiton ja graafisen ilmeen toteutti Jari Nieminen.

Kymmenestä metristä on lastenkirjoihin ja musiikkiin liittyvien teosten julkaisuun suuntautuneen Puukenkki Kustannuksen kolmas kirja.


Kyseessä on lasten -ja nuortenkirja, jonka lukijoiden pääkohderyhmä haarukoitunee ikävuosiin 9–14-vuotta. Kirja on kiinnostanut saadun palautteen mukaan myös vanhempia lukijoita. Kirjassa on 180 sivua.

Kirjaan on uimahypyn lisäksi siivilöity mukaan muitakin omia kokemusperäisiä asioita. Siten ei ihan sattumaa ole, että eräs tarinan tytöistä, Kata, on intohimoinen potterhead. :-)

Jälkeen päin havaittuna – kirjassa Varpulle tapahtuu myös se, miten monelle muullekin Harry Potterien lukijalle on käynyt – kaveri vinkkaa Viisasten kiven, ja alkuvastustelujen jälkeen se onkin sitten iloista menoa velhomaailmoihin. Samoin ilmentyy lukemisen pointti, se ihme, miten oma todellisuus ja kirjan maailma henkilöineen alkavat niveltyä toinen toisiinsa tuoden uusia oivalluksia.


Uimahyppy ja 12-vuotias Varpu on kirjan pääosassa, mutta samalla kerrotaan kolmen tytön mutkien kautta syntyvästä ystävyydestä. Toki kirjassa ja Varpun uimahyppyryhmässä on mukana myös monta poikaa. Uimahyppy kun on tietyssä mielessä hyvin tasa-arvoinen urheilulaji.

Klaara on Varpun pitkäaikanen bestis, heppahullu joka inhoaa urheilua. Ehkäpä Klaaran persoona on kirjan henkilöistä itselleni se läheisin.


Itse yhteinen kirjoittamisprojekti eri vaiheineen sujui meiltä varsin hyvin, kovin paljon ei tapeltu eikä väännetty. Jonkun verran tietenkin, koska ei yhden ja yhtenäisen kerrontakielen aikaansaaminen ihan helppoa ole. Lauseiden kampaamista vaatii. Kumpikaan meistä ei ole mm. pitkällisten maisemakuvailujen kaveri, ja siksi vuoropuheluilla ja repliikeillä on kirjassa iso kerronnallinen rooli.


Turun kirjamessuilla olemme Kallas-lavalla perjantaina 4.10. ja messuilla kirjaa saa hankittua meiltä sekä Kirjan talon osastolta A/45 hintaan 15€. Tervetuloa moikkaamaan!


Turun Kirjamessujen haastattelussa perjantaina 4.10. – kuva by Mikko Pitkäniemi.



Turun Sanomissa oli 11.11.2019 Kirsi Saivosalmen tekemä juttu, kuvat Jori Liimatainen. 
Juttu tilaajille luettavissa täältä.



Laitilan Sanomissa oli 8.11.2019 isänpäivä-teemaan Eija Eskola-Burin tekemä ja kuvaama juttu.



Lastensuojelun Keskusliiton julkaisemassa Lapsen Maailma -lehdessä 4/2020 on kirjastamme juontuen juttu. Teksti Heidi Horila, valokuvat Pasi Leino.





tiistai 10. syyskuuta 2019

Evakkojen matkassa

Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 10.9.2019

Olin Paimiossa katsomassa Nauristeatterin musiikkinäytelmän Evakon kyynel. Esitys oli nuorten tekijöiden käsialaa, ja näkökulmana oli näyttää karjalaisten evakkoon joutuminen lasten kautta. Tapahtumien keskiössä oli sitkeä perheenäiti ja hänen kuusi lastaan. Eräänlaisena lyyrisenä taustakirjoittajana musikaalille oli toiminut myös Veikko Lavin Evakon laulu. Oli tyylikäs ratkaisu esittää se lopussa koko näyttelijäjoukon voimin. Ilman paatosta, mutta väkevästi.

Kotiseudultaan pois joutuneita evakoita oli yli 400 000. Se on valtava määrä ihmisiä ja murtuneita asioita. Nykyään on esitetty arvio, että noin miljoonalla suomalaisella on sukujuuret luovutetussa Karjalassa. Laitilaankin tuli sotavuosien aikana paljon sodankäyntiä pakoon lähteneitä ja noin 500 siirtokarjalaista jäi tänne asumaan pysyvästi. Jokaisella on tuttu tai useampi, jolta löytyy siteet karjalaisuuteen.

Ihmisten uudelleenasuttaminen ei kaikilta osilta sujunut suinkaan solidaarisuuden syleilevässä hengessä – myös näytelmä kertoi todella taitavan lapsinäyttelijän kautta, miten idästä länteen saapuneita tulijoita myös oudoksuttiin ja inhottiin. Mutta lopulta aito hyväksyntä tapahtui.

Onnistunut teatterikappale sieppaa katsojan mukaansa ja tarjoaa aineksia, jotka herättävät henkilökohtaisia muistoja, tunteita ja ajatuksia. Oma pappani ei sotavuosiensa kokemuksista juuri mitään jälkeen päin puhellut. Yhden tiedän oman isäni kertomana. Eino oli ollut sodassa hevosmiehenä, ja sitä oli kerran selittänyt, kuinka kamalaa oli ollut yöllä evakuoimassa väkeä ja heittää kärryiltä parkuvia lapsia hankeen, osa näistä oli ollut paljain jaloin. Pakko, koska saman tien piti lähteä hakemaan uutta ihmiskuormaa pois sieltä sodan jaloista.

Tämän muiston puhalsi uudelleen eläväksi Paimion kesäteatterissa nimenomaan lapsinäyttelijät ja heidän roolisuorituksensa. Jäin pitkään miettimään sitä selviytymisen, sopeutumisen ja alistumisenkin määrää, mitä moni on sota-aikana ja sen jälkeen niukkoina vuosina joutunut kokemaan. Ja silti on selviydytty – kuka mitenkin, mutta elämää on jatkettu.

Omanlaisensa ristiriita on siinä, että juuri karmeat olosuhteet, sodat ja kohtalonomaiset asiat muovaavat ihmisestä rujoin ottein pois itsekkyyttä ja läiskivät tilalle auttamisenhalua ja myötätuntoa. Kun on itse omissa nahoissaan kokenut, tietää, mitä ovat hätä ja ankarat olosuhteet. Siksi on tärkeää, että uudet sukupolvet käsittelevät ja uusintavat näitä vanhoja tapahtumia, joiden viestit ovat yksilöille ja yhteisölle oleellisen elintärkeitä. Tapahtumia, jotka elävät ihmisissä eri tavoin edelleen. Historialla on opettajan virkansa.

Kirjoittaja on Turussa asuva hyvän teatterin ystävä




perjantai 19. heinäkuuta 2019

Kiitos mutta ei kiitos

Lasten kuvakirjaa tehdessämme Hämeestä kotoisin oleva piirtäjä Elina Jasu tiedusteli, mitä sana ryjä tarkoitti. Ryjäkammio kun löytyi Kauppilan umpipihasta. Selitys oli, että entisaikaan kun tavaraa oli vähän, niin rikkinäiset ja vanhat kuluneet ryjätavaratkin laitettiin nuukasti talteen. ”Jos tänäp heittä poies ni huamen tartte”, tietävät laitlalaiset.

Aineellinen elintaso on Suomessa noussut erityisesti 1960-luvulta alkaen. Omistaminen on ollut iät ajat ihmisille motivaatioporkkanaa, sillä talot ja tavarat ovat olleet selkokeino osoittaa omaa kyvykkyyttään ja asemaansa muihin verrattuna. Omistaminen on valtaa.

Ja nyt on kaikilla tavaraa. Niin paljon, että kuolinpesiä pitäisi nimittää jo kuolinvarastoiksi, joiden purkuun ja perintöjumppaan jälkipolvet saavat käyttää paljon aikaa. Toinen juttu on se, mihin muualle ihmisestään jälkeen jääneet tavarat kelpaavat kuin kaatopaikalle. Tunnearvokas ja tärkeä esine kun pöllähtää toisen käsissä hetkessä arvottomaksi krääsäksi.

Arvomaailmat tavaran suhteen ovat muuttuneet nopeasti. Uutisissa on ollut karua faktaa asuntokaupoista: syrjäseudulla olevan omakotitalon arvo voi olla huonon sijaintinsa takia nolla euroa. Ei kelpaa kenellekään.

Kesämökit ovat toinen lajinsa, joita uudet sukupolvet eivät enää välttämättä hamuakaan itselleen. Monella ei ole sitä autoakaan millä mennä mökille, tavaroiden kera.
Kiinteistöjen omistaminen tuo mukanaan rahan menoa, aikaa hörppääviä vastuuvelvoitteita sekä työpuuhaa, joka pitää viitsiä ja myös osata. Nykyään useammin klikataan vuokralle se mökki, vaikka eri paikasta joka vuosi. Tai matkustetaan. Rahaa ja elinaikaa käytetään tärkeämmiksi ja mukavammiksi koettuihin asioihin.

Osasyy kehitykseen on, että iso osa nykysukupolvesta ei enää voita tienaamisessa edeltävää väkeä. Halua olisi, mutta ei ole yksinkertaisesti varaa taloihin, mökkeihin, autoihin ja niiden ylläpitoon. Toinen iso olemisen tapoja muuttava tekijä on kaupungistuminen - se on maailmanlaajuinen megatrendi, joka toteutuu Suomessakin.

Olen kesällä tehnyt ikkunanpesijän keikkaa. Vaihteeksi niitä ihan oikeita töitä ja olen tykännyt selkeästä palkkahommasta. Samalla on tullut nähtyä monen näköisiä huusholleja laidasta laitaan, palatseista murjuun. Sen tiedän kertoa, että tulevaisuudessa ainakin tavarankantajille piisaa varmasti lisääntyvästi töitä. Maailmasta ei ryjä lopu.


Kirjoittaja on Turussa asuva kirjoittaja, joka on kesäksi lisännyt ruutuaikaansa


Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 19.7.2019


tiistai 2. heinäkuuta 2019

Mainio Keikka Kaivolassa

Kaivolan kesäteatterin tämän suven näytelmä Keikka aloitti näytäntökautensa viime perjantaina. Ensi-illassa oli väkeä reippaasti yli 400 ja kun luotetaan korvakuulolta yleisön lahjomattomaan naurumittariin, niin Keikka tarjoaa lupauksensa mukaisesti kosolti humoristisia käänteitä ja hauskoja aineksia.

Hannu Patamaan käsikirjoittama näytelmä lähtee liikkeelle arkisen tavallisesta asetelmasta. Pöllimäestä löytyy se yhteisten vuosien valossa haalistunut parisuhde.  Työttömäksi jäänyt aviomies Pera (Antti Maantiehinno) on itsekin väljähtynyt oluttölkkien kera soffalle omaan saamattomuuteensa. Hänen puolisonsa Pirre (Rita Iso-Heiko) ottaa tomerasti ohjat käsiinsä, ja sitten alkaakin tapahtua.

Pirre (Rita Iso-Heiko) ja Anna (Susanna Arvio) suunnittelemassa omaa keikkaansa Turkuun.

Samaan hässäkkään ilmestyy Peran kaveri Salomo Soukka (Matti Varjonen), joka on yllättäen saanut hankittua hyvän, joskin aavistuksen epämääräisen työkeikan Turusta. Hän tarvitsee apurin ja maanittelun jälkeen rahaa kipeästi tarvitseva Pera lähtee mukaan. Outo kuljetuskeikka järjestyy, ja iso laatikko nostetaan Salomon auton lavalle. Mitä se pitää sisuksissaan ja mitä kaikkea mutkikasta kommellusta sisällön ansiosta tapahtuu, sen arvoituksen selvittämiseksi pitää ostaa pääsylippu.

Merkillinen kuljetuskeikka käynnistymässä. Laatikon kanssa punnertamassa Pera (Antti Maantiehinno), Salomo (Matti Varjonen) ja Rastas (Anton Kulma-aho). Pesäpallomailan kanssa jöötä pitää Lefa (Seppo Kylander).
Kuva: Anne Jacksen
Patamaa on onnistunut käsikirjoittamaan sopivan selkeän juonivyyhden, jossa asiat, ihmiset ja tapahtumat nivoutuvat toisiinsa sutjakkaan uskottavasti. Tarinan kanssa toimii linjassa myös pelkistetyn sorttinen lavastus – pyörivän näyttämöosan avulla päätapahtumat vaihtuvat nopeasti Pöllimäen ja Turussa sijaitsevan hotellin välillä.
Juonen suhteen katsojana olisi ehkäpä jälkikäteen toivonut hieman lisäinformaatiota keikan yksityiskohdista - nyt pari kysymystä jäi avoimeksi.  

Hyvää näyttelijätyötä

Lähivuosiin verraten Keikka tarjoaa näyttelijöiltä yhtenäisempää kokonaisuutta. Osasyynä tässä epäilemättä on repliikeiltään huomattavasti vauhdikkaampi ja toimivampi käsikirjoitus. Toki kaikkia jännittävän ensivedon jälkeen siirtymäkohdat vielä jatkossa kiinteytyvät, mutta jo nyt farssin keinoistakin tutut tarkat ajoituksetkin toimivat.

Henkilövalinnat on osattu kohdistaa hyvin, ja roolihahmot tarjoavat sitä persoonallista näyteltävää. Käytetty kieli on tavanomaista, paikoin ronskiakin puhekieltä, mutta tarinan maailmassa perusteltua.

Yleisön reaktioiden kanssa olen samaa mieltä - kunnolla heittäytyvää ja sopivan ”överiä” meininkiä laittavat likoon liikemies Lefa Väänänen (Seppo Kylander) ja bisnesnainen Veronica (Malla Hovi). Loistavia vetoja, jotka ovat sitä suomalaiseen kesäteatteriin kuuluvaa, pikantisti härskinhauskaa särmää.

Omaa henkilökohtaista näyttelijäosaamistaan ovat vuoden sisällä selkeästi kartuttaneet Iso-Heiko, Maantiehinno sekä pariskunnan tytärtä esittänyt Mette Arvio. Muukin näyttelijäkaarti onnistui hyvin eikä ylinäyttelemiseen sorruttu.

Yhdessä ja erikseen – näytelmän ohjaaja Tiia Valavuo on onnistunut kuljettamaan suorittamista selkeästi ylöspäin. Teatteri on yhteistyön taidetta, ja tämän vuoden Kaivolan kesäteatterin Keikka on siitä oiva osoitus. Keskinäinen hyvä meininki näkyi ja kuului lopputuloksessa sekä tuntui katsomoon saakka.

Keikka Kaivolan kesäteatterissa

Rooleissa: Antti Maantiehinno, Rita Iso-Heiko, Mette Arvio, Matti Varjonen, Susanna Arvio, Seppo Kylander, Anton Kulma-aho, Malla Hovi, Paula Hovi, Harri Norppa, Anvi Lindqvist ja Marjatta Sandström.
Ohjaus: Tiia Valavuo
Käsikirjoitus: Hannu Patamaa
Lavastus & graafinen suunnittelu: Anne Jacksen
Äänentoisto Jani Suoniemi & Leevi Suoniemi

Arvio julkaistu Laitilan Sanomissa 2.7.2019