keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Voiman Runoilija.-palsta osa 21: Riikka Ulanto


Riikka Ulanto (kuva: Marja-Terttu Vähäkangas)


Kaupungin runomerta


Esikoisteoksesi Vedelmiä voitti Runo-Kaarina 2016 -kilpailun.
Millaisena nyt pienen etäisyyden jälkeen kirja näyttäytyy tekijälleen?
Olen edelleen siihen tyytyväinen, se on mielestäni onnistunut sen hetkinen kokeilu. En ollut ennen kirjoittanut sellaisia pikkurunoja naivistisella vivahteella.

Olet kirjastonhoitaja sekä muusikko. Millä tavoin soittaminen ja runojen kirjoittaminen ovat lähellä toisiaan?
Se liittyy treenaamiseen – kun on pakko suoltaa hirvittävästi harjoituksia, silloin kirjoittaminen on samankaltaista kuin soittaisi sellolla etydejä. Ja mitä enemmän tekee, sen enemmän alkaa löytyä myös sitä omaäänistä tulkintaa, mikä on tärkeää runoudessa ja musiikissa.

Jos runokirjasi olisi musiikkiteos, mitä soittimia siinä olisi, miltä se kuulostaisi?
Pikkuinen, impressionistinen pianobiisi.

Runoissasi kimmeltää monin paikoin meri. Miksi?
Meri on ehkä vähän sellainen runoklisee, mutta Torniossa ja täällä Oulussa se on suurena lähellä. Kirjassani meri on enemmän runollinen meri.

Runosi tuntuvat asuvan omassa kaupungissaan. Kerro sieltä kolme kaunista asiaa?
Massiiviset tulvat. Sitten pohjoiset puistokadut, ne ovat sympaattisia, koska eivät ole mitään kunnianhimoisia bulevardeja. Sitten tietenkin ihmiset, olen kohdannut valtavasti erilaisia ihmisiä. He tekevät sen kaupungin.

Mitä murre sinulle tarkoittaa?
Tykkään. Murteista löytyy käyttökelpoisia sanoja, joita ei yleiskielellä pysty sanomaan. Oma puheeni on useamman murteen sekoitusta.

Onko sinulla aihetta, johon huomaat palanneesi runoilijana uudelleen ja uudelleen?
Pohjoisuus varmasti toistuu, ja se kaikesta irrallaan seilaaminen. Se ei tarkoita mitään ankeaa ulkopuolisuutta vaan iloista pihalla olemista. Olen tykästynyt naiviin ja hieman humoristiseenkin ilmaisuun.

Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?
Miksi runojen kirjoittaminen ja ja niiden kanssa julki tuleminen ajoittain hävettävät?
Koska aina voisi olla parempi, ja kaikkia ei voi miellyttää. Sitten vaikuttaa vielä se tästä ajasta välittyvä yleinen arvokäsitys, ettei ”se runojen kirjoittaminen ei ole mittään oikeaa hommaa.”







sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Vuoden kansanmuusikko 2017


Varsinais-Suomen kansanmusiikkiyhdistys on myöntänyt Markus Rantasen ja Marko Laihisen kehittämälle Maestro ja Fiktio -projektille Vuoden kansanmuusikko 2017 -tunnustuksen.
Pääperusteena oli vuonna 2016 toteutettu Maestro ja Fiktio Kansanmusiikin matkassa! -hanke.


Markus Rantanen ja Marko Laihinen


Laitilan Sanomat 16.6.2017





perjantai 9. kesäkuuta 2017

Kallen Kantapöydässä



9.6.2017 Kallen Kantapöydän spekuloinneissa aiheina elämyspuistohanke ja yliopiston unisex-vessat.
Kera Satu Rasila, Tomi Lohikoski ja puheenveturina Kalle Talonen.

Osasiivu Areenassakin kuunneltavissa.

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Kesäteatteri Tammenranta: Rusetteja vanhasta muistista


Viime kesänä kantaesityksensä Laitilan Kaivolan kesäteatterissa saanut näytelmäni Rusetteja vanhasta muistista esitetään tänä kesänä Kesäteatteri Tammenrannassa Kuopion lähimailla.

Ja tottakait pitää käydä katsomassa tämäkin versio!

Lisätiedot täältä.







torstai 1. kesäkuuta 2017

Voiman Runoilija. -palsta osa 20: Henry Lehtonen

Juttu julkaistu Voiman numerossa 5/2017


Pystyyn jääneitä lauluja


Kuudes runokirjasi Kruununjalokivet tuhatvuotisten parisuhteiden tuhkassa (Sammakko 2016) on runoja rakkaudesta, hulluudesta ja kuolemasta. Millainen hulluus on ihmiselle hyväksi?
Positiivinen luova hulluus, jossa toimintakyky säilyy.

Olet kotoisin Turun Runosmäestä – paljonko lähiössä eletty lapsuus ja nuoruus puhuu runoissasi?
Kyllä sillä on iso vaikutus, en ole akateemisesta kodista. Esikoisteokseni Camping juontaa juuri lähiöiden rappioromantiikasta. Isä on duunareita, ja 90-luvun lama todellakin puraisi meitä. Tiukimmillaan nukuttiin farmari-Taunuksen takakontissa.

Mistä kirjallisuus sitten sinut löysi?
Olen tykännyt lukea lapsesta saakka. Kesällä mummolasta käytiin kirjastossa ja sadepäivinä tuli luettua paljon. Kaverini äiti, äidinkielenopettaja suositteli ja lainasi minulle isosta kotikirjastostaan Saarikoskea, Nerudaa. Teininä luin Bukowskia, Hemingwayta ja paljon muuta. Ja edelleen pidän lukemisesta, siitä kun kirjailijan luoma maailma imaisee sisäänsä.

Runoissasi näyttäytyvä stilleben – mitä käsite sinulle merkitsee?
Sitä kun hulluus varisee, silloin meillä on stilleben. Elämästä tulee helposti stillebeniä, kuin museoiden hedelmäasetelmia, mutta juuri sitä en sen soisi olevan, vaan että se sisältäisi enemmän hulluutta, surrealismia. Sellaista kuin vaikkapa Hieronymus Bocshin teoksissa. Sitä kun pistetään paskaksi ja luodaan uutta.

Miten rakkaus on muuttunut kun se on kulkenut kuuden runokirjasi lävitse?
Nuoruuteen kuuluu hullaantumisen tunteen etsiminen ja se sekoitetaan helposti rakkauteen. Vuosien kartuttua osaa suhteuttaa, näkee nyanssit ja löytää ne oikeasti merkitykselliset asiat. Kun jyrkät huiput eivät ole enää niin teräviä.

Miten hyvin runoilija, kirjanpitäjä ja jalkapalloerotuomari mahtuvat samaan heppuun?
Kyllä kait ne ihan hyvin mahtuvat. Iän myötä runoilijuus on jäänyt taka-alalle. Tietty sisäinen pakko laittaa kirjoittamaan, mutta en rakenna uraa. Se tuo oman vapautensakin kun ei ole paineita tuottaa tänäkin vuonna se uusi kirja.

Mitä hyvä fyysinen kunto sinulle merkitsee?
Äärimmäisen tärkeä juttu. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, ja vedenjakaja tulee tietyssä iässä väistämättä vastaan. Futiksen takia selkäni meni huonoon kuntoon ja pitää pysyä senkin takia hyvässä kunnossa. Tuomaritasot vaativat  myös spurtit. Cooperissa voisi nyt mennä 3000 m.

Mitä yhtäläisyyttä on jalkapallolla ja runoudella?
Kummatkin ovat kokonaisuuksia, jotka on purettavissa yksityiskohtiin. Molemmissa oivalluksia, taitoa, jotka johtavat läpimurtoihin kontekstin sisällä. Kielikin on liikkuva kudos, joka voi mahdollistaa mahdottomia asioita. Ilo.

Työskentelet kustantamossa – kolme toiveikasta asiaa kirjan tulevaisuudelle?
Kirja pitää pintansa ja runous löytää uudelleen ostavan yleisönsä. Apurahajärjestelmä pysyy ja kehittyy ja työn puolesta kelpaisi hittikirjailija.

Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?
Olet jokaisen kirjan kohdalla pohtinut, että onko se omien runojen kosmos nyt tullut nyt valmiiksi, että tuleekohan niitä runoja enää kirjoitettua?
Olen jo jonkun verran kirjoittanut edellisen kirjan jälkeen.