Tietosuus-osuuskunnan ja Laitilan Kulttuurin Tuki ry:n tuottama
elokuva Louhi, Pohjan noita esitettiin ensimmäistä kertaa yleisölle huhtikuun
alussa Laitilan Kinossa.
Projekti sai alkunsa, kun ensimmäisen Kivellä soutajat -näytelmän
jälkeen ryhdyttiin tekemään videojaksoja tulevaan näytelmään. Näin myös
toteutui, sillä viime syksynä Louhenlinnassa esitetyssä Louhen neito
-esityksessä oli musiikin ja teatterin lisäksi mukana myös elokuvassakin siellä
täällä näkyviä leffakohtauksia. Teatteri oli myös eräs syy, miksi jo alun perin
päädyttiin säestettyyn mykkäelokuvaan. Lopputuloksen syntyyn osallistui myös
työvoimatoimisto ja palkkatukimalli.
– Sieltä sanottiin, että mene Laitilaan, tuota teatteria.
Ensimmäisen työviikon lopussa päätimme, että videojaksojen lisäksi tehdään myös
erillinen elokuva, kertoi Louhi, Pohjan noita -elokuvan käsikirjoittanut ja
ohjannut Lauri Löytökoski.
– Siitä
sukeutuikin kaikille hyvä diili. Tätä nykyä palkkatuella työllistytään pääosin
yritysmaailmaan. Mene ja tiedä, olisinko siellä kyennyt tämmöistä tekemään.
Vaikka koko ajan oli kiire ja rahat olivat kortilla,
Löytökoski osoitti työryhmän puolesta kiitossanat tuesta Laitilan ja
erityisesti Jukka Vehmaksen
suuntaan.
- Vehmas uskoi projektiin vaikeinakin hetkinä ja soi
tekemisen vapautta. Myös näyttelijät ja koko työryhmä tekivät paljon töitä
haastavissa olosuhteissa. Aihe auttoi kaikkia osaltaan jaksamaan, kerrankos
elämässä tämmöisen saa tehdä. Elokuvaa tullaan tarjoamaan erilaisille
festivaaleille, mutta se tulee myös vapaasti katsottavaksi nettiin huhtikuun
aikana Vimeo-videopalvelimella osoitteessa
http://tietosuus.fi.
– Ilman Ylen tai Elokuvasäätiön tukea tehdyille elokuville
ei ole olemassa maksullisia markkinoita, joten tärkeintä on, että se tulee
nähtäville ja ihmisten ulottuville. Itse elokuvan arvo ratkeaa sitten vasta
ajan kanssa.
22 kuukauden urakka
Elokuvassa on paljon Laitilassa kuvattuja osia: Louhenlinnan
ympäristö, Hautvuoren ns. kellari ja Lukujärvi, jossa kuvausryhmällä haasteita
piisasi.
– Kuvasimme
Väinö-jaksoa rannassa ja vedessä läpi marraskuisen yön, ja aamulla minulla oli
hypotermiaa, kertoi elokuvan tuotannosta vastannut Olli Jalkanen.
Myös tyylikkään mystisessä kohtauksessa esiintyvä iso vene
oli murheenkryyni.
– Ensin etsimme sopivaa venettä, ja viimein Kuralan
Kylämäestä löytyi malliin perustava, 9-metrinen ”Mekrijärven vene”. Matkalla
jäimme sen kanssa vielä jumiin keskelle metsätietä.
– Vene teki elokuvassa neitsytmatkansa, ja se ei ole
vesikelpoinen, todistaa sillä kiikkeröimään joutunut näyttelijä Jouko Mäenpää.
Elokuvan valmistuminen vei alkuideasta lopputulokseen 22
kuukautta, ja työryhmässä oli mukana 25 eri tekijää. Elokuvan lopullinen pituus
on 28 minuuttia.
|
Käsikirjoittaja/ohjaaja Lauri Löytökoski ja tuotannosta vastannut Olli Jalkanen. |
Psykologinen
katseluavain
Elokuvan käsikirjoittaja ja ohjaaja Lauri Löytökoski oli
tietoisesti halunnut ottaa etäisyyttä Lönnrotin
luomaan kaunokirjalliseen luomukseen Kalevalaan.
– Siitä olisi tullut helposti tönkköä ja pömpöösiä, enemmän
liikuttiin Haavikon ja Holmbergin Rauta-ajan sekä Sergei Paradžanovin elokuvien suuntaan.
Toivoisin että enemmänkin perinteestämme tehtäisiin tällaisia vapaampia
tulkintoja. Kalevalaa muokattiin paljon jo runolaulajien keskuudessa, joten se
kestää kyllä nykymaailmankin menon.
Louhi, Pohjan noidan ainekset on koottu monesta eri
lähteestä. Itse tarinassa nuori noita, Runoi, lähtee pelottavalle matkalle
muinaissuomalaiseen alamaailmaan Louhen, Tuonen valtiattaren, hakemana.
Ikivanhoihin elementteihin kuuluvat elokuvassa mm. kultaneito
sekä puinen patsas, joiden jäljet ulottuvat länsisiperialaiseen tarina- ja
uskomusperinteeseen. Mutta silti katsoja havaitsee myös ne selkeät kytkökset
itämerensuomalaiseen ja kalevalaiseen mytologiaan. Tutuilla hahmoilla on
kuitenkin elokuvassa erilaiset roolitarkoituksensa.
– Tarinan keskiössä on Carl
G. Jungin psykologinen teoria animasta ja animuksesta, eli miten miehessä
on piilevänä vastakkainen naispuolensa, ja naisella taas miespuolensa. Näillä
on kolme rakentumisvaihettaan, ja niitä vastaavat hahmot Kalevalassa:
sodankävijä on Lemminkäinen, rakentaja Ilmarinen ja tietäjä Väinämöinen.
Näiden kanavien läpi pitää myös elokuvan nuoren Runoin
kulkea elokuvassa saapuakseen pelottavalta matkallaan perille.
Löytökosken mukaan näin on pyritty luomaan universaalia tarttumapintaa
tarinaan, johon suomalaisilla on luonnollisesti oma erityisymmärryksensä.
– Tietääkseni Jung ei koskaan liiemmin lukenut Lönnrotia.
Mietin kuitenkin, että jos hänen teoriansa kaikkien muinaiskulttuurien
yhtenevistä symboleista pitää kutinsa, sitä voitaisiin soveltaa myös
Kalevalaan.
Tuttuja kasvoja valkokankaalla
Elokuvan ensi-iltaa olivat katsomassa myös siinä molemmat
tärkeää osaa näytelleet Lea Koskinen
ja Jouko Mäenpää. Itsensä näkeminen
valkokankaalla ja osana elokuvan lopullista kerrontaa oli molemmille vaikuttava
kokemus.
– Mukavalta se tuntui, mutta samalla jotenkin oudolta,
kuvaili ristiriitaisia tuntemuksiaan Koskinen.
– Minulle taas tuli ensimmäisenä mieleen, että onpas siinä
ihan hyvännäköinen Väinämöinen, velmuili Mäenpää omaa roolisuoritustaan.
Hänellä on aikaisempaa kokemusta useista
eri elokuvaprojekteista.
– Molbergin leffassa olin joskus mukana pienessä
kohtauksessa, ja sitä kuvattiin koko päivä. Se jääkin monesti katsojilta
hämärän peittoon, miten iso ryhmä tekijöitä tarvitaan ja kuinka paljon aikaa tekemiseen
saattaa mennä.
Lähtiessä eräs Turusta tullut katsoja haluaa huikata vielä omat
terveisensä.
– Lisää tällaista kulttuuria Laitilaan, tarvitsette muutakin
kuin ne Munamarkkinat.
|
Näyttelijät Jouko Mäenpää ja Lea Koskinen ensi-illan tunnelmissa. |
Ammattilaiset asialla
Louhi, Pohjan neito -elokuvassa on alusta asti mukavan
mahtipontinen ote. Musiikin rooli ja luonne on voimakasta ja kiinni
kuvallisessa ilmaisussa. Koska puhetta ei ole, kuvan ja musiikin yhteys on totuttua
suurempi.
Lavastuksista, käytetyistä rekvisiitoista, upeista
valaisuratkaisuista ja laadukkaasta kuvauksesta jää suora tuntu ammattimaisesta
jäljestä ja elokuvataiteen osaamisesta.
Itselleni kiehtovinta oli se kuvitteellinen vanha
maailmanaika, jonka elokuva kykenee uskottavasti luomaan ja josta se purkaa
myyttistä kuvakerrontaansa. Tarinassa on juonen suhteen tiettyä hämäryyttä,
jännitteitä ja paljon symboliikkaa, mutta sekin on kammatussa linjassa oman tarinaperinteemme
kanssa. Valinnat tarjoavat katsojalle tilaa tulkita ja luoda uusia
mielleyhtymiä.
Tyylikäästi elokuvaa on luonnehdittu, että kyseessä Louhen
runolaulu, jonka sanat ovat kadonneet ajan tuuliin. Mikä ettei, ja katsoja saa
ne sanoittaa.
Louhi, Pohjan noita
Pääosissa
Thomas Dellinger ja
Sinikka Strömmer. Ohjaus ja
käsikirjoitus:
Lauri Löytökoski, kuvaus:
Aapo Lettinen, tuotanto:
Olli
Jalkanen, leikkaus:
Petri Erkkilä, musiikki:
Keppa & työryhmä. Tietosuus ja
Laitilan Kulttuurin Tuki ry, 2017.
Marko Laihinen
Juttu julkaistu Laitilan Sanomissa 13.4.2017