sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Ennakkofiiliksiä

Matkalaukut pakattu, aamulla bussiin, lentskariin ja
substrooppiselle saarelle.
Veks.
Kahdestaan.

Odotuksen kukerrusta.
Elämän kipparointia.
Elämä ystävällisesti kyselee, ihminen vastailee.

Tiedän että tulen laihinen2.432–versiona takaisin ja
hienosti mikään ei ole koskaan enää ennallaan!

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Lauseen pökkelöitä


Ihmisen sisällä on minä, kuva.
Minäkuva on muiden, ympärillä olevien ihmisten päähenkilölle valottama.
Toiset ihmiset kertovat meitä; uudestaan ja uudestaan, pyörteittäin.
Uutisia: lapsen vanhempi voi olla monella eri tavalla sekaisin ja kertoa omana totuutenaan
aivan valheellista kuvaa lapsestaan tälle itselleen. Tulee ongelmia.
Uutisia: yhä useamman lapsen vanhempi tiedostaa yhä paremmin 
kasvatukseen liittyvät perusasiat. Rakentuu tervettä ja hyvää.

Kasvattaminen ei ole erityisen monimutkaista työtä.
Kasvattajan tosin pitää tietää aika paljon.
Itsensä ensi sijassa.

Katsomme maailmaa ja sen ihmisiä minäkuvan räppänän kautta,
tunnelasien läpi, asennesuodattimien läpi, uskomuslinssien läpi,
realiteettien läpi, toiveittemme tarpeidemme ja halujemme läpi jne. jolloin helposti pohtii
missä riippumatossa se "totuus" krohistelee?
Ehkä se on pingotettuna sen "ihmisen vapaan tahdon" ja
luonnontieteellisten faktojen välille.


lauantai 14. maaliskuuta 2009

Kaikki on meidän lautasellamme


Kun on hiljaisesti heräävä aamu, kiirekin nukkuu lauantaihin, silloin on hyvä
antautua ajattelemiselle.

Buddhalaisten elämänpyörässä on eräs kohta sellainen, jossa turvoksissa olevat ihmiset ahmivat lisää ruokaa ja ikijanoon nääntymässä olevat ihmisparat kiskovat itseensä kynsin hampain juomaa. Ongelma on se, että heidän ruokansa ja juomansa on väärää; niillä ei sammuteta heitä vaivaavaa todellista janoa eikä todellista nälkää.

Nykyään tiedetään tunnesyöpöt; eräät ihmiset syövät suruunsa, ongelmiinsa, rakkauden puuttumiseen etc. ylenmäärin mässyä. Heidän ongelmansa kieltämättä näkyvät päälle.
Samoin monet käyttävät mm. alkoholia itsensä ja kurjaksi koetun elämänsä hukuttamiseen pois tietoisesta mielestä. Kun huumaa oman päänsä – hoplaa! – syntyy kuin ihmeen kokemus, ettei huolia ja murheita ole lainkaan, ja perkeles, olokin on kuin leijonalla. Heidän ongelmansa näkyvät ja kuuluvat päälle ja on aina suuri ongelma heidän lähipiirilleen.

Tarkoituksellisesti vedän mutkat suoriksi, ja totean, että useimpien ongelmien syyt ja niiden johdannaiset löytyvät varhaislapsuuden laiminlyönneistä, vajavaisuuksista ja olosuhteista. ja jatkan, että aikuiseksi luokiteltavan ihmisen omaan vastuuseen kuuluu se, että hän kasvattaa itsensä uudelleen, pois siitä  lapsuusajan "kasvatuksesta". Yleensä ainakin aluksi ammattiauttajien avulla. Eräillä meistä saattaa olla minänsä uudelleenpiirtämisessä ihan helvetinmoinen työ; kaikenlisäksi työ, jota ei saa edes lopullisesti valmiiksi, mutta onko muuta mahdollisuutta kuin kulkea eteenpäin? Varsinkin jos on omien tai muiden lasten kanssa vuorovaikutuksessa?

Realistisesti ja symbolisesti kaikki on meidän jokapäiväisellä lautasellamme.
Mitä ruokaa laitamme lautasellemme, ja kuinka paljon. Tahtomme on portinvartija; se meissä päättää mitä itseemme, elämäämme laitamme. Tahto voittaa riippuvuudet, tavat ja tottumukset. Tahto voittaa opetetun omantunnon, " paskan lapsuuden"ja tahto suoristaa luonteen tienviitat huonoille teille. Päästää meitä henkilökohtaiseen vapauteen. 
Inhimilliseksi ihmiseksi.

Syömmekö elääksemme vai elämmekö syödäksemme; kysyy kliseinen elämänmaustepurkki.

Osa "ruoastamme" lautasellamme on kohtalonomaista, se tulee historiallisesta ajasta, olosuhteiden pakosta, suhdanteista, biologisuudesta etc.

Sitten sitä "ruokaa" omalla lautasellamme ovat tietenkin myös ystävämme, harrastuksemme, informaatio jonka päästämme sisäämme, kaikki kiinnostuksemme kohteet, arvomme, työmme, aatteemme, tarpeemme jne.

Portinvartija, ydinminä.
Sielu Kuolematon sanoo jumalaanuskovainen.

Meillä jokaisella on henkilökohtainen, muuttuva ravintoympyrä.
Minä muutun, ravintoni muuttuu, kaikki muuttuu. Ja sen takia minä muuttuu taas lisää, 
ja pyörä se pyörii.

En tiedä, kuinka paljon pitää elämästä kaikkinensa ymmärtää, että tietäisi, kuinka
vapaa ihmisen tahto voi ylipäätänsä olla?
Uskon, että erittäin harvoilla yksilöillä se saattaa olla hyvinkin vapaa. Ja se vapaus joka jää heiltä saavuttama, on positiivista sitoutumisen aluetta todellisuuden hyväksymisen jälkeen.

Nyt pitää tehdä pari voileipää ja tutkia tuon kameran käyttöohjeita.


keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Pyramideja

Lasten kanssa mätkäyteltiin savesta pyramideja joiden
sisälle ikisalaisuuteen raapusteltiin
omat toiveet ja muutama savipapana mukaan
että kun sitä sitten helistäisi, että ne toiveet aineeksi tulisivat.

Varoittelin, että muistakaatten että toiveilla on taipumus toteutua!
Ajatelkaa mitä ajattelette!

Sitten puhuttiin erilaisista kidutuskonsteista ja
kaikki me olimme sangen kiinnostuneita ja
empatian väristämiä.

Ei mikään huono kasvatussessio.

;-)

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Eläkön Epätäydellisyys!


Viime viikolla ymmärtelin miten 
hienoa ja tärkeää on, että tämä kaikki ihmisten vipellys
on niin auttamattoman epätäydellistä!
Me itse olemme, toiset ovat; kaikki se mitä me olemme saaneet aikaan ja
kaikki mitä tulemme saamaan aikaan. 

Ja paradoksiketju tulee kun vetää lähempiä asioita käsitteestä ulos.
Elämä itsessään on täydellinen; se ei voi olla epätäydellinen, koska
tieteen ja taiteen ja kaiken muunkin nimissä meidän on
hyväksyttävä luonnon pohja lainalaisuuksineen allemme.
Mutaatio, luovuusmuutos on täydellistä.
Erilaisuus on elämändatassa täydellistä.

Rakkaus elää ja kukkii hyvin epätäydellisyydessä, jos se
on hyväksyttyä ja jos kyetään kunnioittamaan toisen epätäydellisyyttä.
Että se toinen rikas on.

Virheet; Pirkko Saisiolla on sen niminen näytelmä ja olen ollut sen katsomassakin
Kansallisteatterissa. Siinä pääosan esittäjällä (Kyllikki Forsell) 
oli virheenään rakkaudettomuus –
rakkauden puuttuminen, jonka puuttuminen nimenomaan näkyi kaikessa.

Täydellisyyden tavoittelu jos mikä on inhimillistä.
Yritys ottaa auringonlaskua kiinni ja taltioida se elävänä jonnekin omaan lokeroon.
Mahdotonta.

Epätäydellisyys on vapauttavaa, armollista.
Itselle, toisille.

Itämaisiin, kuvioinneiltaan täydellisiltä vaikuttaviin mattoihin kuuleman mukaan 
neulotaan tahallisesti se yksi epäkohta, 
että paholainen pääsisi ulos, ja jumala sisään.

Kannattaa pitää jaloissaan sukkia joissa on reikiä.
Niistä ihminen pilkistää.