sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Vihainen nainen – Hyvä, paha aggressio [Kirjapaja 2018]

Tämän mielenkiintoisen, kattavan ja omaan pohdintaan monipuolisesti kannustavan teoksen ovat kirjoittaneet Terhi Ketola-Huttunen (psykoterapeutti ja teologian maisteri) ja Heli Pruuki (pariterapeutti, perhepsykoterapeutti ja teologian tohtori). Yle Areenassa heidän haastattelunsa.


Kirja on mielestäni hyvällä tavalla suorapuheinen ja rehellinen. Kirjoittajien terapeuttinen osaaminen näkyy ja tuntuu. 
Kahden tyttären isänä nämä asiat luonnollisesti kiinnostavat, mutta myös henkilökohtaisesti. Toisaalla mainitsin, että tämä kirja sopii hyvin myös draamakirjoittajan perustyökalupakkiin - ymmärryksen myötä henkilöhahmoihin lisää lihaa ja verta, tulta ja tappuraa.

Edelleenkin naisten aggressio on melko vaiettu aihe yleisessä keskustelussa - vanhat normit vaikuttavat Suomessa edelleen vahvasti. Kulttuuriimme kuuluu yhä, että kiltit ja sopeutuvaiset tytöt eivät näytä avoimesti aggressiivisuuttaan. Toisaalta se on kummallista, koska kirjoittajat selkeästi osoittavat, miten esimerkiksi masennuksen, liikalihavuuden ja anoreksian pohjasyyt kietoutuvat monesti omaan itseä kohti kääntyneeseen aggressioon ja vihaan. 

Tähän liittyvä hyvä huomio oli myös, että vanha sanonta "Pojat ovat poikia" pitää tietenkin sisällään samalla myös sanonnan "Tytöt ovat tyttöjä".
Vaikka kirja on tarkentanut naisiin, niin täysin samoja aiheita ja toimintatapoja löytyy tietenkin miesten kokemusmaailmasta ja tavoista käyttää esimerkiksi epäsuoria ja passiivisia aggressiivisuuden ilmauksia.

Varhaisella vuorovaikutuksella - sekä äidillä että isällä ja heidän kasvatusosaamisella on hyvin suuri merkitys tytön tai pojan myöhempiin elämänvaiheisiin, ihmissuhteisiin ja kykyihin tunnistaa ja käsitellä omia tunteitaan ja tarpeitaan. 
Isällä on mm. iso merkitys sen suhteen, millaisia kumppaneita tyttärellä on aikuisena. 
Sitä kuulua tyttären vaikeaa äitisuhdetta syineen ja seurauksineen puretaan esille kirjassa varsin ansiokkaasti.

Tähän sitaattiin on mielestäni onnistuttu taltioimaan jotakin hyvin olennaista ihmisyydestä:



Yhtenä tärkeänä nostona tähän voisi olla kirjan luku 8: Naiset jotka vihaavat naisia.
Itselleni tuli mieleen, että tässä ajassa, joka on solkenaan hienoja teorioita, tulisi muistaa ja tunnistaa myös näitä lajityypillisiä toimintatapojamme. 
"Tytöt ja naiset kohtelevat välillä toisiaan käsittämättömän epäempaattisesti ja monin tavoin aggressiivisesti. Hyvin usein aggressio liittyy kateuteen ja mustasukkaisuuteen. Pienellä tytöllä kateuden syyt ja aiheet ovat erilaisia kuin aikuisella naisella, mutta mekanismi on samanlainen. Toisella on jotakin, mitä itsellä ei ole ja mitä toivoisi – nukke, kännykkä, polkupyörä, ystäviä, kauneutta, rahaa, poikien huomiota – tai vaikkapa esimiehen hyväksyntää, menestystä, ihana perhe ja sisäistä rauhaa."


Kirjan viesti on selkeä. Näistä asioista kannattaa tulla tietoiseksi, koska silloin on mahdollisuus katkaista negatiiviset kierteet ja viestikapulat.  Voida itse paremmin, iloita ja olla onnellinen omassa elämässään.
Aggressiovoimasta on ihmiselle paljon myönteistä hyötyä oikein suunnattuna. Se pitää ihmisen käynnissä, suojelee ja asettaa rajoja. Auttaa sanomaan "ei "silloin kun on sen aika. Myönteinen aggressio liittyy voimakkaasti tahtoon, ja se näkyy rohkeutena, itsearvostuksena ja haluna viedä omaa elämää yhä uudelleen hyvään suuntaan.

Kirjan lopussa on laaja Oman aggressiosi tarina -kirjoitus- ja pohdintatehtävä, joka käy läpi mm. eri ikävaiheet, isän ja äidin tunneilmaisut päätyen tämän päivän tilannekatsaukseen.

Suositeltava kirja.  Tilaus Kirjapajasta.

perjantai 9. marraskuuta 2018

Rinkitanssia ja viestikapuloita

Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 9.11.2018


Mitä kuuluu? No on tullut tanhuttua tässä viime aikoina.
Pelimanni Markus Rantasen kanssa olemme toteuttaneet Maestron ja Fiktion Kiertävä tanssikoulu! -EU-hanketta Turun seudulla, ja tähän mennessä mukana on ollut yli 4000 osallistujaa.

Eräs esitykseemme kuuluvista tansseista on piirileikki eli toiselta nimeltään rinkitanssi. Siinä helpohkojen liikkeiden kera lauletaan ja tanssitaan yhdessä. Aikanaan piirileikit eivät olleet mitään lastenleikkejä, vaan nuoriso saattoi siinä pyöriessä ottaa vienoa ensitutustumista puolisoehdokkaisiin. 
  
Suosituimmilla paikoilla on ollut satoja nuoria koolla. Laitilassa näitä ovat olleet mm. piirileikkilaidun rukoushuoneenmäen lähellä, Soukaisissa Perttelinkallio, Malvossa Äijävuori, Risteveräjä Kaivolan suunnassa sekä Suontaustan Taulunpuumäki.
Silloin ei ollut pleikkarei, x-boxei eikä kännyköi. Mutta töitä sentään piisasi; visusti valvotuilla nuorilla oli tanssaukseen vapaa-aikaa varsin harvoin.
Toinen maailmansota sitten lopetti aikuisten piirileikit, tuli muuta tilalle.

Nuorimmat tanssikaverini ovat tainneet olla noin yksivuotiaita. Ihan hyvin on sujunut pyörimiset, ja nykymukulat ovat ansainneet osaamisesta yleisöltä isot taputukset.

Käsikirjoituksen apuna rinkitanssien osalta on ollut Laitilan kulttuuriseura Walon vuonna 2009 kustantama Lauluttoman lännen lauluja -kirja. Rantanen on toimittanut siihen nuotit, toimituksesta on vastannut Heli Laaksonen ja varsinaisen sisällön on kertonut ja muistiinpanoistaan antanut nyt jo edesmennyt Markus Siltamäki.

Aina välillä hämmästyttävää ajatella, että miten joskus 1920-luvulla, vaikka siellä Leinmäen Lavilan riihen edustalla tanssittu ja laulettu piirileikki elää  edelleen vuonna 2018 jossain Nousiaisten kirjaston lastenaamussa. Onneksi Siltamäellä oli merkillisen vahva oma tahtomus ja kiinnostus kerätä paljolti enää muistitiedon varassa ollutta paikallisperinnettä talteen. Ja niin vaan hänen keräämänsä tanssit jatkuvat edelleen.

Ikivanhojen satujen kohdalla on todettu, että puhuttu tarinaevoluutio on hionut ja säilyttänyt tarinoista jäljelle ne osat, joissa on ollut ihmisten elämälle jotakin arvokasta ja merkityksellistä tietoa. Rinkitansseissa näitä tekijöitä voisivat olla yhdessäolo ja yhdessä tekeminen – jaettava laulu, simppeli tanssi sekä toisten ihmisten kohtaaminen.

Me laumanisäkkäät tulemme pohjimmiltaan aika yksinkertaisista jutuista iloiselle tuulelle.

Kirjoittaja asuu Turussa pohtien mm. erilaisia sosiaalisia viestikapuloita





sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Elämää sotavuosien Turussa 1939-1945



Tämän vuoden Turun kirjamessuilta ostin vain tämän kyseisen, Turun Historiallisen Yhdistyksen 2014 kustantaman kirjan.

Nyt kun olen vuodesta 2002 asti asunut täällä, niin kaupunki on sopivasti kutistunut sitä mukaa kun paikat, asuinalueet ja nurkat ovat tulleet tutuksi. Sen takia tämä kirja tietenkin myös muodostui monella tapaa koskettavaksi. Melkeinpä ilmahälytyssireenit ja juoksevien ihmisten kengänkopseet korvissa tätä luin. Eikä tästä kaikesta ole lopulta kovin pitkää aikaa kulunut.

Kirja on varsin kattava, 280 sivua, ja siinä on lukuisasti tosiasiatietoihin perustuvia eri asiantuntijoiden kirjoittamia artikkeleja. Pääluvut ovat:
Pommeja, pelkoja ja raunioita, Lotat ja kotijoukot kaupungin turvana, Sensuuri ja propaganda viestimissä, Vasemmistolaiset ja sodan vastustus, Aseveljiä ja kutsumattomia vieraita, Oppilaat ja opettajat sodan tehtävissä, Avustustoimintaa, pakolaisia ja työvelvoitteita, Teollisuuden sotaponnistelut ja uusi nousu.

Teoksen ovat toimittaneet Pertti Grönholm, Pirkko Kanervo, Olli Kleemola ja Antti Nyqvist.
Hankittua saanee yhdistyksen kautta ja Tiedekirjan nettikaupasta.

Iso kertova rooli on kirjan kuvituksella.