Näytetään tekstit, joissa on tunniste raha. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste raha. Näytä kaikki tekstit

tiistai 9. kesäkuuta 2020

Rahapelien rosvoluonteesta

Julkaistu Laitilan Sanomissa 9.6.2020

Joskus äiten nostamana näpsäytin Laitilan linja-autoasemalla 50 pennin pajatsosta keskeltä sisään ja sain kilisevän päävoiton. Muistan tapahtuman yhä elävästi, vaikka siitä on 45 vuotta aikaa. Kas juuri näin toimii riippuvuuksille alttiit aivot.

Aivan juniorina opin pelaamaan pelikorteilla venttiä ja sököä pikkurahasta. Sitten klassista hedelmäpeliä, toki lottoa ja 1X2-vakiota. Myöhemmin Veikkauksen vedonlyöntejä. Kaikista rahapeleistä olen jäänyt tappiolle. Tarkkaa kokonaissummaa en tiedä, mutta arvioisin, että vuosien saldo on miinuksella joitakin tuhansia euroja. Myöhemmällä iällä olen sentään tajunnut omaa pölhöisyyttä ja vähentänyt pelaamistani rutkasti. Joskus johonkin.
Kaikki rahapelisysteemit menevät niin, että jos pelaat säännöllisesti, niin pitkässä juoksussa häviät rahojasi lähes varmasti. Pahasti riippuvaisella menee omat ja lainatut. Onnetar kun on aina istutettu pelijärjestäjän puolelle. Ammattimaiset urheiluvedonlyöjät ovat oma lukunsa.

Loton päävoiton todennäköisyys on noin 0,000005 prosenttia. Minkä hahmottaa siten, että Laitilan ja Uudenkaupungin välinen matka laitettaisiin millimetripaperille. Loton arvonta osoittaa yhden tietyn millin pätkän, ja Laitilasta lähtevä tyyppi sattuu valitsemaan juuri sen saman millimetrin. Lottolappu on lähinnä kallis pääsylippu haaveiluun – rahaa ja varakkuutta saa hieman varmemmin tylsästi opiskelemalla, säästäväisyydellä ja töitä tekemällä. 
Nyt korona-aikaan peliautomaattirivit ovat laput kuvaruuduilla mykkinä. Toivon mukaan moni on saanut sen myötä terveellistä etäisyyttä pelihimoihinsa ja päättänyt luoda itselleen uudet tavat. 

Pelikoneiden suunnittelussa on käytetty kylmää psykologista tietoa, jotta pelaaminen ja panostus lisääntyisi. Isot voitot silloin tällöin aiheuttavat suurimmat dopamiinitulvat ja kiihdyttävät pelaamisen tavan syntymistä. Automaatteihin on ohjelmoitu "melkein voittoja" ja "jäi yhden päähän", jotka saavat laittamaan lisää rahaa koneeseen. Jossain Kulta-Jaskassa on luola-ajan aivojamme kiehtovia käänteitä - äänekkäät ja välkkyvät ilmaiskierrokset, koira, joka ilmestyessään tuo jokerit peliin. Talismaanissa sateenkaari avaa suurivoittoisen ruletinpyöräytyksen - kaikki luotu vain siksi, että aivomme palkkio- ja mielihyväsysteemi nalkkaisi eri keinoin yhä tiukemmin kiinni. 

Toki joskus joku voittaa miljoonia, mutta viime kädessä Veikkaus on tehnyt voittoa valtavasti. Vaikka Suomessa voittovaroja käytetään ns. hyviin tarkoituksiin, se on silti moraalisesti erittäin arveluttavaa rahankeruuta. Lisäveroa peliriippuvaisilta. Parempi olisi, että pelaaminen keskitettäisiin tiukasti valvottuihin paikkoihin. 

Mitkä ovat juurisyitä rahalla pelaamiselle ja muille riippuvuuksille? Geneettisen alttiuden lisäksi se, että elämä on tylsää, kaivataan hetken huvia ja jännitystä: nopeaa ja varmaa mielihyvää. Syvemmällä tasolla todellisuuspakoa – elämä saatetaan kokea tyhjäksi ja merkityksettömäksi, ja juuri silloin sitä yritetään täyttää epäterveellisillä ja köyhdyttävillä riippuvuuksilla. Ne antavat kierolla tavalla korvikkeenomaista olemisen syytä, sisältöä ja jopa turvallisuuden tunnetta. 

Osalle riippuvuudet ovat elinikäinen seuralainen ja pirullisimmissa tapauksissa sitä yksilön todellista omaa vastuuta on vaikea nähdä. Elintapamuutoksia saa tehdä, ja jos ei kokonaan pääse eroon, niin riippuvuudet kannattaa vaihtaa edes parempiin ja terveellisimpiin. Apuja on saatavilla.

Kirjoittaja asuu Turussa ja harrastaa jälkikäteisviisautta




sunnuntai 31. elokuuta 2014

Humanismi tarvitsee henkilökohtaiset puolustusvoimansa


Alf Rehn kirjoitti 30.8 Hesarin RAHA -osastolle hyvin selkeän kolumnin Härski pärjää nöyrää paremmin.
Pääviestinä se, että markkinajärjestelmä suosii niitä, jotka osaavat käyttää järjestelmää hyväkseen.

"Siksi olisikin tärkeää, että jo lapset oppisivat pyytämään: Näin neuvottelet oikein. Näin osoitat oman arvosi. Ja näin vastaat, jos joku kyseenalaistaa arvosi."

Olen huomannut, että ns. humanisteilla on usein vaikeuksia tehdä kauppaa omista työpanoksistaan, markkinoida itseään ja omaa osaamistaan niillä tavoin, jotka markkinoilla pätevät ja tuottavat tulosta. Hyvin pitkälle vallitseva taloussavannin ympäristö määrittelee toimintatavat, jotka humanistit kokevat usein epämukaviksi - yksilö sopeutuu tai ei sopeudu näihin vaatimuksiin. 
Yleensä syynä siihen, että on jäänyt jossain asiassa rannalle johtuu siitä, ettei yksilö ole kyennyt tai halunnut sopeutua muutokseen.
Miksi - ei-pesua-kestävä humanisti ajattelee lähes kaiken kaupanteon sisimmässään aina jotenkin faustinkaupaksi, jossa joutuu myymään sieluaan, arvojaan alennukseen ja itseään tirisemään markkinagrilliin – liian pienellä palkkatupolla itse sytyttäen?

The Catastrof Brothers pärjää markkinoilla. 
Elinkeinona aikuisilla äijillä on esittää rosvoa ja poliisia.

Kuitenkin - joka tapauksessa - raha ratkaisee ne asiat, jotka raha ratkaisee. (Oman havaintoni mukaan "mutta ei raha tuo niitä elämän tärkeimpiä asioita" -mussutusta esittävät ne, joilla itsellään on riittävästi rahaa peruselämään. He eivät yleensä näe myöskään tekijyyksiä, miten raha näyttelee ratkaisevaa roolia myös ns. pehmeiden ja henkisten asioiden olemassaolon takana. Näistä enemmän ja tarkemmin myöhemmin.)
Toki monilla aloilla kuten kirjallisuudessa se oma työpanos suodatetaan aina oman persoonallisuuden lävitse - se on siten laadultaan erilaista, kuin työpanoksena asentaa pistorasia seinään. 
Raha on toimintaresurssia; arvokkaiden ja vähemmän arvokkaiksi koettujen asioiden toteuttamiseksi. 
Humanismi tarvitsee henkilökohtaiset puolustusvoimansa.
Tähän liittyy myös keskeinen ajankohtainen poliittinen liikenneympyrä, jossa ideologiat eri suunnista pysähtymättömästi kurvaavat ja vilkuttelevat toisilleen: miksi joku ihminen on köyhä? Onko syy yksilön, onko syy yhteiskunnan vai onko syy markkinasuhdanteiden ja mikä on puhtaan tuurin osuus? Vastaus elää ikuisesti tapauskohtaisuudessa ja siitä, mistä tietopohjasta tai poliittisesta tötteröstä asiaa tirkistellään.

Edellä mainittujen takia kannatan lämpimästi Rehnin esittämää ajatusta, että taloustaitoja voisi opettaa jo lastentarhassa.