Virpi Alanen: Hiilellä piirretty hymy

Se tie kuljettava, jonka mutkissa ylimääräistä iloa.

Virpi Alasen teos Hiilellä piirretty hymy [Kulttuurivihkot] valittiin taannoin Vuoden aforismikirjaksi 2020 Suomen aforismiyhdistyksen toimesta.

Perustellusti, sillä kyseessä on monitahoisesti inhimillisiin ilmiöihin juureutunut ja kanssa-ajatteluun kutsuva teos. Jos haluaa perehtyä nykyaforistikkaan, tästä on hyvä aloittaa. 

Aforismi itsessään on kummallinen ja vikuri kirjallisuuden laji. Jossain määrin se on ehkä kirjoittajiaan eniten paljastava luovan kirjoittamisen laji. Väistämättä aforismeista välkkyy tai vuotaa esille yleistietoa, ihmis- ja elämäkäsitystä, arvoja ja moraalia, älyllistä filosofista särmää. Persoonallinen kieli näkyy sekä sanomisen tapa, ja ne henkilökohtaiset kitkat omien olosuhteiden kanssa. Asenteet ja viisaudet.

Vaikkei paljoa, niin mietelauseita yhdistää se, että niissä on jotakin yleisesti todeksi tunnistettavaa, järjellä ymmärrettävää. Jaettavaa. Jäämiä pähkinöistä.

Äitiys repii ihmisen, äidiksi.

Virpi Alasella on vankka tuntemus aforistiikasta. Hän on toiminut Suomen aforismiyhdistyksen puheenjohtajana ja myös esikoisteoksessaan Ystävätär K on kosolti aforistista otetta. Hän on ollut kirjoittajana myös Turun Sanomien Viikon aforismi-palstalla.

Mitkä ovat tämän kokoelman erityisiä ansioita

Ehkä se kaikista vaikein, eli pääteemana kirja sisältää optimistisia aforismeja, ajatuksia ilosta ja toivosta. Ilman, että kieltäydyttäisiin myös kohtaamasta vaikeita asioita. Mietteitä taiteesta, luonnosta – ja niin, ettei sivuja kääntämällä ravistu ollenkaan latteaa klisettä lukijan käsivarsille. 

Jos jotakin haluat kasvattaa, kasvata optimisti ja anna sen villiintyä.

Sitten kirjassa on erinomaisen kuvallisia aforismeja, joihin on vangittuna pysäytettyä liikettä. Lukijalla hyrähtää mielikuvituksen projektori melkeinpä automaattisesti pyörimään.

Toivoton aika, kunnes mielikuvitus saapuu välkkyväsilmäisinä kissoina.

Teoksessa on sarjallisuutta käytetty taitavasti ajattelun etenemisen ilmaisemiseen. Pidetään lukija kyydissä.

Sarjallisuutta ja kerroksellisuutta - kirjoitettujen lauseiden alla on tunnetta, tunteiden alla viestejä, suuntaviittoja, kysymyksiä. Tälläkin kirjalla on oma vahva runollisuutensa. Lajisekoitetta.

Muisti on sinisten hetkien työkalu.

Pikkutytöstä asti piirtänyt filosofiaa, kysymysmerkkiä.

Tulessa hyppivä pirulainen. Toivo. Piirtää hiilellä itselleen hymyn.

Teksti on matriarkka, tulevaisuus kirjoitetaan hänen kirjaimillaan.

Tulessa hyppivä pirulainen. Toivo. Piirtää hiilellä itselleen

hymyn.

Seittimäinen olento takanasi on tulevaisuutesi.

Tässä Elias Krohnin haastatteluvideossa Virpi kertoo kirjan syntyvaiheista.

Vesa Rantaman kirja-arvio Helsingin Sanomissa.

Voiman Runoilija.-palsta osa 29: Virpi Alanen

Julkaistu Voima-lehden numerossa 7/2018, tässä pitempi versio

Virpi Alanen

Runoeläintarha

Turun Kirjakahvilassa on ollut ensimmäinen visuaalisen runoutesi näyttely – millaisesta poeettisesta evoluutiosta runoeläimesi ovat saaneet alkunsa?

Poeettiset eläimet ovat vuonna 2015 aloittamastani Peilit-blogista (peilit.blogspot.com) syntynyt oma rönsynsä. Kieli on minulla ajattelun keskiössä, ja olen kehitellyt poeettisilla eläimilläni eräänlaista universaalia kieltä, jota kaikki voivat vapaasti lukea oman taustansa ja mielikuvituksensa mukaan. Joku näkee itämaisia kuvioita, joku riimuja tai anfangeja tai muuta. Nämä ovat jotakin eläinhahmon ja kirjaimen välimuotoa, tai kirjoitus on alkanut ottaa eläinhahmoa. Olen pitänyt tietoisesti näiden tekemisen yksinkertaisena, vain tussit ja paperia, puuliimaa. Näiden kanssa on myös niin tarkkoja työvaiheita, ettei sovi edes hengittää.

Runoeläimet ovat kirjoittamisen ja kuvan välimaastoa, esikoisteoksesi Ystävätär K (Poesia 2012) on runon ja aforistiikan hybridiä – mistä yhdistely ja monitaiteisuus?

Olen kotonani välitiloissa. Laaja opiskelutaustanikin varmasti vaikuttaa, mutta taiteellinen tekijyyteni on aina mukautunut paikkoihin, joissa saa ottaa monista suunnista aineksia. Taide elää koko ajan, ja minä pyrin pitämään ajatteluni mahdollisimman vapaana.

Tämän yhteydessä voisi esittää pohdinnan, että moni on aiheellisesti huolissaan lukutaidon vähenemisestä, mutta mitäpä jos onkin niin, että lukutaitomme on laajenemassa, koska luemme arjessamme entistä enemmän tekstiä ja kuvaa?

Jos runoeläimesi tekisivät nukketeatteriesityksen, mistä tarina kertoisi?

Tarina rakentuisi katsojan päässä, mutta esityksessä runoeläimet liikuskelisivat vapaasti, kohtaisivat toisiaan. Eroaisivat, kokeilisivat muotoja ja rytmejä. Pohjimmiltaan puhuisivat siitä, mikä tämänhetkinen maailmantila on.

Ilmasto ja ekosysteemit ovat uhattuina, joten poeettistenkin ekosysteemien rakentaminen on ajankohtaista.

Näetkö runoeläintarhallesi tulevaisuudessa lisääntymisen mahdollisuuksia?

Kyllä, teen näitä koko ajan lisää, ja uskon että tulen tekemään näyttelykokonaisuuksia lisää. Kirjallinenkaan muoto ei ole poissuljettu vaihtoehto. Aion myös laajentaa teoskokoa, tässä näyttelyssä eräs rajaus oli neliömuoto ja sen tuoma sarjallisuus.

Milloin sinulla on otollisin aika kirjoittaa?

Iltapäivä, alkuilta. Se vaihtelee, lähinnä silloin kun on mahdollisuus työskentelyyn. Tekemisen aikaraami on sekoittunut näiden poeettisten eläinten myötä jonkin verran.

Kirjallisuuden ja kritiikin ammattilaisena – mitä positiivista ja mitä negatiivista kehityskulkua olet nykyrunoudesta tunnistanut?

Runoudessa eletään nyt hyvässä tilanteessa, että erilaiset poetiikat vaikuttavat runoudessa ja niille löytyy paikka kentältä. Toisaalta Suomen runouskenttä on silti aika pieni, ehkä kuitenkin ollaan vähän konservatiivisia eikä tekemisen vapaudelle aina löydy tarpeeksi tilaa. Mielestäni naisoletetuille tekijöille sanotaan edelleen helpommin rajoittavia asioita, vaikka arvostuksen pitää lähteä siitä että on tekijä joka tekee. Ja asioita pitää tehdä – ei auta vikinä.

Mitä aiheita seuraava kirjallinen runoteoksesi käsittelee?

Työn alla on useita kirjallisia käsikirjoituksia, jotka toimivat monilajisesti runon,

esseen ja aforismin tienoilla. Tänä kesänä olen keskittynyt poeettisiin eläimiin, muut projektit etenevät ajallaan.

Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?

Mitkä ovat viisi kaikkein tärkeintä asiaa?

Tekeminen. Mielikuvitus. Rytmi. Syntyminen. Kasvaminen.