maanantai 30. toukokuuta 2016

tiistai 10. toukokuuta 2016

Elämä on syömistä

Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 10.5.2016

Filosofisesti pureskellen otsikko on totta. Syömme ruokaa ja juomaa, mutta laajemmin haukaten nielemme elämämme mahalaukkuun myös ihmissuhteita, asioita, esineitä, kokemuksia ja elämyksiä. Ja samalla elämä järsii ihmispoloa – elinaikamme hupenee kuin kuivuva lauantaimakkarapötkö jääkaapista. Ajan kulku perkaa mahdollisuuksia ja tulevaisuus haiskahtaa sillisalaatilta.

Ruoka herättää ihmisissä voimakkaita tunteita ja ääripäät leikkaavat keskustelua. Monelle pelkkä ajatus grillihiilloksella hitaasti kypsyvästä, makumureuttaan tihkuvasta pihvistä teettää kuolasuitset roikkumaan suupieliin. Ja toiselle sama mielikuva tökkii oksennusrefleksiä.

Ruoka, ruoanlaitto ja sitä kaikkea maustava hifistely on paisunut tieteeksi. TV:ssä hautuu joka kanavalta omat kokkiohjelmat; mikä ylikypsentää monen katsojan hermoja. Osalle meistä kelpaisi ihan hyvin jokin avaruusajan ravintopuriste, jonka voisi parissa sekunnissa nielaista energiatarpeen tullen.

Kun pula-aika on väistynyt ja rahaakin on, niin monilla on ongelmia hallita luola-ajan asetuksilla edelleen olevia aivojensa viestejä.  Ravinnon suhteen kun juhla-aterioita on ulottuvilla joka päivä. Plösötymme helposti – varsinkin kun fyysisestä työstä on siirrytty eniten ajatteluelintä rasittavaan työntekoon.

Itse en ole mikään erityinen kulinaristi tai kokkailija. Reseptit ovat viitteellisessä käytössä. No, suomalaisnaisten keksimää nyhtökauraa odottelen kauppoihin. Se soveltuu moneen käyttöön.
Kalaa, kananmunia ja maitotuotteita syön, mutta eläinten lihaa en ole syönyt 15 vuoteen. Alkuperäisinä syinä eettiset järki- ja fiilisperusteet – tällä kattauksella olen voinut paremmin. Jos lihaa syö, minusta reiluinta on itse se vapaa eläin luonnosta metsästää, tappaa, nylkeä, paloitella ja valmistaa ruuaksi. Riistaliha on myös terveellisintä. Isävainaa harrasti metsästystä, joten kaikenlaista elikkoa on tullut pistettyä poskeen.

Omasta ruokaympyrästä en ole käännyttävää metakkaa pitänyt, enkä viitsi nähdä fanaattista vaivaa - mukulat ovat kaikkiruokaisia. Päättäkööt myöhemmin itse omat lautasmallinsa.

Hyönteissyönti on nousussa Suomessakin, ja se kieltämättä kiinnostaa. Turun yliopistolla on Hyönteiset ruokaketjussa –tutkimusprojekti. Sirkat, torakat ja jauhomadot ovat proteiinirikkaita, aminohapot ovat niissä kohdallaan ja kuuluvat eko-osastolle. Maailmassa 2 miljardia ihmistä syö hyönteisiä normaalin ruokavalionsa osana, joten ällöttely ja jessushyiolkkosentä!-reaktiot ovat vain kulttuuritottumuksia. Niitä voi aina muuttaa.

Jaa-a, pitäisikö sitä tosiaan hankkia vähän lisätietoa ja ruveta ötökkäfarmariksi? Se ratkaisi samalla sitäkin aina eteentulevaa ongelmaa, että mitäs uutta sitä vieraille juhlissa tarjottaisiin.


Kirjoittaja on Turussa asuva ja kokeellisuuksiin taipuvainen kirjailija.


keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Majka Nurminen teki musiikkia aikuisille


Voima-lehti 4/2016

(Tässä juttuni rönsympänä versiona ennen toimitusta)

Myötätunto erilaisuutta kohtaan kasvaa rohkeista teoista

Majka Nurmisen ja Anna Kulmalan luoma lastenmusiikkiteatteriduo Mimi ja Kuku on kiertänyt ympäri Suomea jo 13 vuotta. Ensimmäiset fanitkin tulevat jo autoistaan moikaten vastaan.
Huhtikuussa Mimin hahmoa esittävältä Majkalta, 37, ilmestyi kauan odotettu ensimmäinen aikuisille suunnattu pitkäsoitto nimeltään Erilainen. Pianonsoittoa ja klassista laulua opiskellut muusikko ihmettelee itsekin tekoprosessin lopullista nopeutta.
– Kyllä tällainen levy on ollut jo vuosia mielessä mukana, mutta sitten yhtäkkiä palaset loksahtelivat vauhdilla kohdilleen ja biisejä alkoi vaan tulla.
Laulut ovat tyyleiltään poppia ja reggaeta, ja mahtuu mukaan klassisiakin sovituksia.

Soolokeikoille Majka lähtee vasta syyspuolella, ja ne toteutetaan pelkistetyllä laulajatar & piano -periaatteella. Anna on lupautunut hoitamaan valot, miksauksen ja kaikki muutkin käytännön työt.

Kun Majka taannoin sai studiosta ensikuunteluun uudet kappaleensa, se oli aluksi hyvin hämmentävää. Ilmeet ja fiilikset olivat moninaiset.
– Se varmasti johtui siitä, että olen niin tottunut työntämään lastenmusiikin myötä kaikki  sadun siivilän läpi ja puhumaan keijukieltä. Mutta nyt yhtäkkiä lauloinkin hyvin suoraan ja rehellisesti. Se oli samalla tietenkin myös hyvin hieno tunne.

Herkästä paletistaan huolimatta, Majka on tullut tunnetuksi päättäväisestä rohkeudestaan laittaa itseään julkiseen keskusteluun likoon. Varsinkin vakavissa asioissa, joihin hänellä itsellään on omakohtaista kokemuspintaa. Aiheina ovat olleet erimerkiksi koulukiusaaminen ja vihapuheen kohteeksi joutuminen. Se vieläkin selittämätön ajanilmiö ryöpsähti sosiaalisessa mediassa liikkeelle, kun he tekivät ohjelmasarjaa Pikku Kakkoselle. Ihmiset jauhoivat omilla nimillään käsittämättömiä törkypuheita Majkan henkilöön liittyvistä ominaisuuksista. Ilkkuvien vihatikkujen piikkeihin joutui kaikki mahdollinen.
– Sen bodaaminen pois oli raskas prosessi, koko ajan tein duunia ja joogasin paljon. Kyllä sen kaiken myötä piti muuttaa myös omaa ihmiskäsitystäni. Tietty sinisilmäisyys väistyi. Mutta minä päätin, että pidän tätä omaa valosoihtuani.

Vuonna 2014 Majka ja Anna rekisteröivät pitkän parisuhteensa ja heidän näköisiään satumaisia häitä vietettiin Särkänimen huvipuistossa. Anna oli Napoleon ja Majka merirosvoprinsessa. Omasta homoseksuaalisuudesta kertominen, yhteinen kaapista tulo sai toki jonkin verran osakseen otsikoita ja nettifoorumeissa keskusteluja, mutta aiempiin kokemuksiin verraten moinen ei tuntunut miltään. Herkkyyden tykö oli kasvanut myös lujuutta ja paksumpaa nahkaa.
– Parisuhteemme julkistaminen oli tietenkin itselleni ja meille kahdelle henkilökohtaisesti tärkeä juttu, mutta samalla näen, että se oli myös yleiseen suuntautunut päätös. Ja 98-prosenttisesti meille tästä asiasta tullut palaute on ollut positiivista. Monelle nuorelle ja vanhemmallekin se oli selvästikin merkityksellinen juttu. Se koettiin esikuvallisena rohkaisuna tuoden toiveikkuutta, että kyllä ne uudenlaiset ajat koittavat.
Majka ja Anna ovat toimineet monille nuorille myös vertaistukena, tiukoissa elämäntilanteissa on autettu eteenpäin aikuisuuden kynnykseltä.

Toisenlaiset ajat tulevat, mutta ainoastaan kun ne tehdään. Muutosprosessit edellyttävät yksilöitä, jotka uskaltavat mennä valokeiloihin puhumaan juuri niistä asioista, joita moni häpeää ja joista pysytellään hiljaa.
Omalla tavallaan myös Majkan tuore albumi jatkaa sitä hänelle ominaisten rohkeiden ja rehellisten tekojen tietä. Kappaleiden aiheet juureutuvat ylös hänen omasta elämästään – ovat siten kuin todenmukaisia päiväkirjan sivuja.
– Toivon että musiikistani ja näistä lauluista ihmiset saisivat itselleen ikään kuin ystävän. Ne ovat tarinoita elämästä ja sellaisista asioista, joita monella muullakin on ollut. Ei mistään harvinaisuuksista ole kysymys.
Vuosia sitten masennuksenkin mustan maan läpi kulkemaan joutunut musiikintekijä seisoo nykyään karismaattisen vahvasti omilla jaloillaan. Nainen on selkeästi sinut itsensä kanssa, omasta mielestään juuri oikean ikäisenä ja tietää, miten se valo pitää lopulta itse löytää – se valo, jolla pääsee pimeästä pois.

–Jokaisen meistä pitää se tosiasia jossain vaiheessa jollakin tavoin kohdata, että sitä omaa elämää tässä pitää vaan elää. Omana yksilöllisenä itsenään, ja olla onnellinen itsestään, läheisistään ja elämästään. Kaikkia ei todellakaan tarvitse miellyttää ja sen oman paikkansa löytäminen on tärkeää. Ja sitten taas toisaalla, yhdessä me tämä maailma tehdään sellaiseksi kuin se on. Erilaisten ihmisten kirjo tuo jännän yhteenkuuluvaisuuden tunteen.

Huumori ja tietynlainen leikkimielisyys on Majkan mielestä elämässä aina tärkeässä roolissa. Ne ovat tietenkin uuden levynkin lauluissakin läsnä. Humoristisuuden myötä kun punoutuu elämä tasapainoisemmaksi.