Draamankaarteita

Itselleni ja monelle muullekin ovat lähiaikoina tulleet tutuiksi Guillaume "Moukka" Debailly, Marina Loiseau ja Raymond Sisteron. He ovat roolihahmoja ranskalaisessa televisiosarjassa Le Bureau – Vakoojaverkosto. Kaikki kaudet ovat katsottavissa Yle Areenasta, joten tässä tapauksessa saa halutessaan laadukasta vastinetta yleverolleen.

Sarja pyrkii realistisesti kuvaamaan Ranskan tiedustelupalvelun DGSE:n vakoojatoimintaa. 

Tapahtumat ja paikat ovat samoja kuin oikeassakin elämässä - sarjaa seuratessa on kiinnittänyt huomiota uutisiin mm. Iranin ydinlaitosten ongelmista ja Syyrian valtataisteluista. 

Käsikirjoittajat ja näyttelijät ovat tehneet pikkutarkkaa taustatutkimusta ja haastatelleet entisiä vakooja-agentteja. Niin uskottavaa jälkeä on syntynyt, että Supostakin löytyy tämän hittisarjan suuria faneja.

Toimivan draaman edellytys on nimenomaan uskottavuuden illuusion luominen - on kyse romaanista, teatterista tai tv-sarjasta.  Katsoja toki tietää, että fiktiosta on kyse, mutta kun homma toimii, niin silloin tulemme vedetyiksi tarinan kyytiin ja kiinnymme oudon tutuntuntuisiin henkilöhahmoihin. Eläydymme mukaan ja tunteet ovat päämagneetti: välitämme tarinan henkilöistä ja siitä, miten heille käy. 

Ja mitä hankalammat ahdingot, sen helpottavampaa on, kun henkilö lopulta pääsee pälkähästä; toki monen umpikujaisen mutkan kautta. Sitäpä se oikeakin elämä - muutospaineita syntyy kun asiat eivät menekään kuin on odotettu, ja joudumme etsimään uusia, toimivampia ratkaisumalleja.

Miksi ihminen sitten oudolla tavalla nauttii siitä, että tulee vedetyksi mukaan jonnekin ISIS:in vankiloihin tai piinaaviin Venäjän FSB:n valheenpaljastuskuulusteluihin?

Kyse on homo sapiensin pakettiin kuuluvista tarpeista. Yleisesti tuttuja ovat ruoka, suoja, turva, yhteenkuuluvuus, arvostus ja sitä rataa. Mutta vähemmän puhutaan edellisten kanssa ristiriitaisista tarpeista, jotka kuitenkin löytyvät eri pitoisuuksina meistä jokaisesta: janoamme myös seikkailua, salaperäisyyttä, yllätyksiä, vaaraa, uutuuksia, särmää, intohimoa. Jos oikeassa elämässä ei pysty tai ei uskalla näille puolilleen etsiä tyydytystä, voi taidolla tehdyn draaman kautta niitä kokea ja elää läpi.

Simppelisti määriteltynä tarve on tunne siitä, että elämästä jotakin puuttuu. Omia ja lähipiirin tarpeita voi kuulostella esille vanhan sanonnan avulla; siit puhe mist puute.

Kirjoittaja asuu Turussa ja odottelee mustikoiden kypsymistä

Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 14.7.2020

Keskittymiskyvyn elvytysopas

Aivotutkijat Minna Huotilainen ja Mona Moisala ovat olleet kysyttyjä haastateltavia, koska ovat nostaneet kirjansa kautta yleiseen keskusteluun ADT-keskittymishäiriön, sen syntysyyt, oireet ja paranemisvaihtoehdot. [Yle Areenassa ohjelma keskittymishäiriöstä.]

Kyseessä on ilmiö, attention deficit trait, jossa ihmisen tarkkaavaisuus alkaa herpaantua samaan tapaan kuin kehityksellisistä tarkkaavaisuushäiriöistä kärsivillä ihmisillä (ADD, ADHD).
Asian toi ensimmäisen kerran esille 1990-luvulla amerikkalainen lääkäri E. M. Hallowell.

ADT-käytösmalli juontuu siitä, että siitä kärsivät ihmiset ovat viettäneet liian pitkään liian kiireistä elämää. Tehneet montaa asiaa samaan aikaan, jättäneet tauot pitämättä, hyppineet tehtävästä toiseen, laiminlyöneet unensa ja näin aiheuttaneet itselleen tilan, jossa aivot eivät enää toimi normaalisti. Myös ravinnolla on iso merkitys.

"ADT:n tunnuspiirre on itsensä keskeyttäminen."

Nyky-yhteiskunnassa ja ajan vaatimuksissa ADT ei ole harvinainen ilmiö.
Siitä kärsivällä on keskittymiskyky heikko, ja tunnuspiirre on itsensä keskeyttäminen.Yhtä asiaa tehdessään hänen mieleensä tulvii muita asioita, jotka eivät liity työn alla olevaan asiaan. Ilman ulkoisia keskeytyksiäkin hän elää keskeytysten keskellä.

Keskittymiskyvyn puute puute voi heikentää jaksamista, suorituskykyä, palautumista ja aiheuttaa burnoutin.
Kirjaa voikin erityisesti suositella, jos itsessään tunnistaa ja kokee työuupumuksen oireita:

• uupumusasteista väsymystä
• kyynisiä tunteita
• ammattillisen itsetunnon heikkenemistä
• univaikeudet - työasiat pyörivät mielessä, aamuyöllä heräämistä

Kirjan tekijät uskovat vakaasti, että tästä itse aiheutetusta keskittymiskyvyn häiriöstä on mahdollista toipua, ja siten saada takaisin oman kognitiivisen kapasiteettinsa parhaassa käyttökunnossa.
Jos sitä flowta eli virtaustilaa tahtoo itselleen useammin, niin
"se ei ole mikään mystinen taiteilijoiden etuoikeus vaan hyvän keskittymisen ja asioiden sujumisen tila. Virtauksessa mieli on aktiivinen, keskittyminen on helppoa ja vaikeat haasteet tuntuvat innostavilta eivätkä lannistavilta. Virtauksessa voi olla yksin tai yhdessä, kunhan edessä on riittävän vaikea tehtävä ja siihen ratkaisun avaimia."

Olen tästä ollut hyvin kiinnostunut, koska olen itsessäni näitä ADT-oireita tunnistanut jo useamman vuoden ajalta. Perussyy lienee – toki helposti innostuvan ja uteliaan mielen lisäksi – että toimeentulon olen pääasiassa hankkinut taide- ja kulttuurialalta, jossa käytännössä pitää olla monta projektia käynnissä samaan aikaan. Mikä tarkoittaa, että peruspohjana sälä- ja silpputöitä, työaikaa on helposti kaikki aika, ja jonka ryydittää epävarmuudessa lilluva apurahasysteemi ja muu jatkuva rahoitusten suunnittelu ja rehellinen kerjäys.

Keskittymiskyvyn elvytysopas kirjassa on paljon tieteen tutkimuksilla perusteltua konkretiaa.  Kuten ohjeita, miten opitaan älykkääksi älylaitteiden käyttäjäksi (itse olen mm. poistanut Facebook-sovelluksen kännykästä, suosittelen). Miten hankitaan uusia aivoille hyviä päivittäisiä tapoja, miten omasta työstä riippumatta tulisi mahdollisuuksien mukaan parantaa omia työskentelyolosuhteita ja miten pysäyttää keskeytysten kierrettä.
Kirja perustelee, miten tehtävästä toiseen hyppiminen on paitsi raskasta myös tehotonta. Tunne multitaskauksesta on harhaa, koska aivot eivät voi tehdä tietoisesti montaa asiaa yhtä aikaa.

Mielenkiintoinen aivotutkijoiden osio on, miten jaksottaa vuorokauden uuden "työaikalain" mukaan. Sitä on hyvä peilata oman rytmiikan ja päivän vaatimusten kanssa.

En halua spoilata sisältöä, kirja kannattaa itse lukea jos uumoilee että siitä voisi itselle hyötyä olla. Lyhyesti sanottuna; uusimpiin aivotutkimuksen tietoihin nojaava pätevä tieto- ja opaskirja, jossa on sivuja "vain" 130, napakkaa tekstiä ja sopivasti kuvitusta. Hyödyllinen.

Kirjan tilaus Tuuma-Kustannuksesta.