tiistai 28. kesäkuuta 2016

Voima-lehden Runoilija. -palsta osa 12: Kalle Talonen

Julkaistu Voimassa 6/2016




Runokorsiin pujotettua arkitodellisuutta


Olit huhtikuussa työntämässä käyntiin Turku Open Mic lavarunotapahtumaa, miksi?
Olen käynyt Helsingissä vastaavilla klubeilla ja ollut sitä mieltä, että Turkuun tarvittaisiin myös säännöllinen lavarunoklubi. Nyt tuli tilaisuus eteen, kun uusi ravintolatoimija kysyi vetäjäksi. Nimenomaan säännöllisyys on se, mikä ruokkii kirjoittajia ja tuo mukaan uusia runoilijoita. Nyt Turussa pyöriikin jo kaksi klubia.

Marraskuussa ilmestyi esikoisrunokirjasi Seiniin kirjoitetut (Kolera Kollektiivi) Miltä se tuntuu nyt muutaman kuukauden etäisyydeltä?
Hyvältähän se tuntuu kun sai päästettyä kirjan käsistä. Lähinnä keikoilla olen sitä lukenut, ja edelleenkin olen siihen tyytyväinen.

Runokirjasi suorastaan haisee arjen hieltä ja rehellisyydeltä – onko havainto totta?
Hyvä jos haisee, arkitodellisuus on tietoisesti runoissani laajasti läsnä. En näe mitään syytä etäännyttää asioita erityisen kauas. Olen sillä lailla populisti, että kirjoitan ihmisille tarttumapintoja – lukijoilla ovat ne omat elämät, omat arjet.

Olet myös taitava ja luonteva lavarunoilija – miten merkityksellistä omien runojen lukeminen on?
On se merkityksellistä. Haluan, että ihmiset myös kuulevat runojani, ne ovat esitettyinä erilaisia.

Saat käsiisi yllättäen runominäsi ajokortin, kuvaile passikuvaa?
Kaunis ja ruma, vähän hassunnäköinen. Suu auki. Tukka pystyssä, parta ajamatta.

Olet työksesi radiotoimittaja, onko eetteriin päässyt koskaan livahtamaan runollisempaa ilmaisua?
Ei, mutta olen huomannut, että nämä kaksi elämää jotenkin ruokkivat toisiaan. Kielellä pelataan molemmissa ja radiossakin esiintymiseni pohjaa yleensä käsikirjoittamiseen. Odottamattomat näkökulmat ovat tervetulleita molemmissa. 

Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?
Haluaisitko olla kokopäivätoiminen taiteilija?
En haluaisi. Nuorempana näin sen ainoana vaihtoehtona, joka antaisi taiteellisen vapauden ja suvereniteetin. Nykyään näen (ehkä valitettavasti), että mielekäs päivätyö antaa minun tapauksessani juuri nuo vapaudet. 


Muutamat valitut sanat


PASIN LISTA
Ruutupaperi, putkieristeteippi ja Bleispitz-merkkaustussi (0,75 mm punainen) autotallin seinälle

1. Että kuolisin ennen lapsia
2. Että osais juua kohtuuella viinaa
3. Että sais asunnon maksettua
4. Että saisin suudella Reettaa ja olla jotenkin sen elämässä
5. Että Kärpät menis KHL:ään ja voittais sen
6. Että lapset pitäis minusta aikuisenakin vielä
7. Kalastusvene (TERHI 945 xv + kuuskytheppanen Evinrude)
8. Saada rauha Tiinan kanssa ja kaiken vanhan kanssa
9. Oppia soittamaan haitarilla Metsäkukkia ja Besame Mucho
10. Selvitä kaikesta


torstai 23. kesäkuuta 2016

Ytö, 22.6.2016


menossa katsomaan näytelmää joka roolisilmin
katsoo kohti muistamista, rapistumista, sitä
miten suhtaudumme toisiimme, lyhyeen aikaan
johon väistämättä jäämme
siihen mitä olemme, miksi olemme sitä mitä olemme

onko muistaminen sairastumista

kaikessa on tasonsa, kerroksisuutensa
persoonan vuosirenkaat

teatterimäkeä päin, lyhyen lisämatkan varrella
ajan talolle jossa asuin ensimmäiset 19 vuotta
1989 sanoin hei

Ytö, vanhoissa tiedoissa täällä ollut yksi verotettava talo

mäelle keskellä kylää

unenomaisuus
kaikki mihin katsoo on häkellyttävän tuttua,
tunnistettavaa, paljon on poissa, puita, kivitolpat
osa puista ja sireeniaidoista kasvaneet suuriksi

ovi lukoton, astuin sisälle selvästi jo
katoavaan vanhuuteensa vajonneeseen taloon

joskus lapsuudessa olin yksin kotona, tuli
vieras nainen katsomaan paikkoja
hänkin oli asunut täällä

jos ei omien askeleideni ratsahduksia olisi puulattialla
täällä ei olisi nyt mitään muuta ääntä

roikkuvia sähköjohtoja, varon niiden mahdollista virtaa
pelkät hirret näkyvissä, halpoja
pölyttyneitä huonekaluja
kerättyinä huoneisiin, jotkut ihmiset ovat täällä olleet
jossain vuodessa, en tiedä, en tunne heitä

vuokralaisuutta ensimmäisen omistajan jälkeen

ihmettelen huoneiden kokoa
pystyn muististani päällystämään seinät tupakka-askeilla
tuomaan helposti tänne asujien ääniä, puheita, arjen kolinoita
ovien paukahduksia, hajuja

vintissä tunnistin heti sen kuivan sammaltilkkeen tuoksun
vaikka sekin viety pois jonkun keskenjääneiden
suunnitelmien tieltä

tuon lisää vieraita jotka kävivät täällä melko usein
sorinat, metelit
haamumaisia mielikuvia, jos sillä lailla haluaisi ajatella

ne mitkä ovat tapahtuneet, ne ovat totta
vaikka ovatkin liuentuneet, riisuneet värejään,
äänistään laimenneet elettyyn aikaan

muistikuvat ovat aina tärähtäneitä – se on totta, jokaisesta
tapahtumakuvasta tulee uusi otos kun
ihminen ajattelee sitä, eri ikäisenä ehkä
toisenlaisella asenteella, joka voi kaataa
umpikujat päällystetyksi tieksi eteenpäin

täällä on paljon eri vuosia, lapsuutta, nuoruutta

onnellisiakin, hauskoja tuokioita tulee luokse, vai
tuleeko niitä vasta nyt näkyville kun kirjoitan tätä
ottamaani kuvaa katsoen?

muistaminen, kuin kaukaa säröytyviä valoja

jos osaa, ja pystyy ottamaan etäisyyden, saa
vallan valikoida, muuttaa

pystymuurit huoneissa luukut auki, ruostunut hella
se lämmityksen kaikki vaiva,
se talvi joka kävi lähellä -40 astetta

me olemme hyvin paljon vain sitä
mitä me muistamme, pelkkä muistin kapasiteetti
asettaa meidät tiettyyn järjestykseen

ominaisuus, omaisuus

piha, ollut ihmisetön sekin jo pitkään
tuo traktorinrengas joka oli maalattuna kukkapenkkinä
se mustavalkoinen valokuva -73 jossa nousen itkien
kun en tahtonut isän valokuvamalliksi, muistan
kuvanottohetkenkin

suuli, sen tapahtumat
peltotilkut
lähimetsät, leikkipaikkani
seikkailutkin ovat edelleen siellä

olo, että jos sinne huutaisin, jotakin
sieltä minulle vastaisi






Laajempaa omaa muistelua Ytön kylästä olen kirjoittanut Ytönkorven kulttuuriseura ry:n 2014 ilmestyneeseen kotikirjaan Kiakauksi, kököi ja kurklavoi.

Ytöstä ja muista Laitilan kylistä historiatietoa täältä.

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Kallen Kantapöydässä


Olen lähiaikoina ollut pari kertaa mukana YLE Radio Turun Kallen Kantapöytä -ohjelmassa.
Ihan mukavaa kun alkukankeudesta hieman notkistunut – aiempi kokemus on kun muutama vuosi sitten Jari Suomisen kanssa tehtiin Radio Robin Hoodissa Ahkerat populistit -ohjelmaa.



26.8.2016 Huippu-urheilua ja deittailua täältä
3.6.2016: Tupakkalakia ja Finlandiaa täältä.
13.5.2016: Ruokavaliot ja jääkiekkopsykologiaa täältä.


Ohjelman liekinkohentaja sekä
konginkumauttaja Kalle Talonen.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Voima-lehden Runoilijapalsta osa 11: Aura Nurmi

Julkaistu Voiman numerossa 5/2016





Runous juhlii lavoilla elämää

Olet Helsinki Poetry Connectionin puheenjohtaja. Mitä HPC:lle kuuluu juuri nyt?
Tosi hyvää. Meillä on paljon eri ikäisiä runoudesta kiinnostuneita ihmisiä ja uusia taitavia tyyppejä tulee mukaan koko ajan lisää. Tänä vuonna on alkanut kaksi uutta klubisarjaa. Vähän anarkistisesti tehdään sitä, mikä tuntuu rakkaalta ja tärkeältä. Isketään runoa, juhlitaan elämää.

Mikä on parasta lavarunoudessa?
Läsnäolo. Olen hurmioitunut siitä, kun ihmiset uskaltavat lausua omia tekstejään ihmisten edessä. Esityksissä runoilija myös puhuttelee, niin tapahtuu harvemmin runokirjoja lukiessa – esimerkiksi Yahya Hassan tulee kyllä sivuiltaankin esiin. Se on myös hienoa, että edelleen runoilemme 2010-luvulla ja uudistamme puhetta ja lausunnan perinteitä.

Jos jotakuta nyt polttelee kovasti, että haluaisi itse ensi kertaa lavarunoilla, mitä neuvoisit hänelle?
Ota mukaan tekstejä joista tulee hyvä olo – sellaisia runoja mitkä haluat kertoa maailmalle. Ja sitten vaikka Kiiski Open Mic –tilaisuuteen Helsinkiin Runeberginkadulle. Se on toiminut jo monta vuotta ja siellä ensikertalaiset saavat extra-aplodit.

Mitkä ovat esitetyn ja kirjoitetun runon erot?
Ne ovat oikeastaan kaksi eri tulkintaa. Esitys on aina esitys, ja lähempänä teatteria kuin runoutta. Toisaalta kokeellista runoutta on helppo muovata esitykseksi, ja spoken wordista saa kiinnostavaa luettavaa.

Mihin suuntaan lavarunous on kehittymässä?
Suomessa illan esitykset saattavat olla keskenään hyvin erilaisia – esimerkiksi shamanistisesta vedosta siirrytään sujuvasti kielellisesti rikkaaseen räppiin. Uskon että tämä monipuolisuus kasvaa edelleen.

Esikoiskirjasi julkaistaan kesäkuussa Kolera Kollektiivin kustantamana.  Olet kertonut, että haluaisit olla nykypäivien tarinankertoja. Mitä se tarkoittaa?
Runoissani kerron ajankohtaisista asioista, kohotan niitä arjen yläpuolelle. Samalla tietenkin pyrin tavoittamaan myös sitä runouden ikuista kieltä. Haluan olla homeerinen runonlausuja, joka pyrkii tuomaan tapahtumien hohdon esille laulamalla tai lausumalla runoja.

Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?
Jos saisit kuulla yhden runon lausuttavan livenä, mikä se olisi?
Haluaisin, että joku lausuisi ja uudestitulkitsisi David Bowien kappaleen Five Years.


Muutamat valitut sanat

Pesin ikkunan. Pesin vuosia
ja jokaisella pesukerralla
Iho tuli enemmän esiin,
ja sanoista selviä.
Säästin vain terävimmän,
ne säikeet, joiden kanssa ei leikitä.