tiistai 27. helmikuuta 2018

Varakas, laita rahasi liikkeelle

 Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 27.2.2018


Vanha sanonta kuuluu, ettei raha tee onnelliseksi. Monet nykytutkimukset kertovat päin vastoin, että juuri raha tekee ihmisen elämän onnellisemmaksi, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Raha ratkaisee ne asiat, jotka raha ratkaisee. Monen ”henkisen” arvon takana todellisena mahdollistajana on raha, vaikkapa kun kyseessä lomamatkat, opiskelu, harrastukset, pääsyliput, juhlat, vaatteet, laadukas ravintolaruoka, kulttuurielämykset, terveyden ylläpito jne.

Tuoreen Nature Human Behaviourin julkaiseman laajan tutkimuksen mukaan eri maista on löydettävissä vuosituloihin tasot, jotka tuovat mukanaan tyytyväisyyden ja hyvinvoinnin kokemukset. Länsi-Euroopassa haarukka yhdelle henkilölle on luokassa 50 000 – 80 000 euroa. Eli minimissä n. 4200 euroa kuukaudessa. Jos on perhettä, sitten tarvitaan enemmän.

Voi voi sentäs. No nyt tuli kyllä ihankauhia statusahdistus! Itse en ole koskaan tienannut vuodessa tuollaisia summia. Jokin tuurin oikosulku pitää myös tapahtua, että tulevaisuudessa itsekin tietäisin ähkytellä siitä rajasta, missä se raha lakkaa tuomasta lisäonnea. Todennäköisemmin tämä sopeutumisen tie jatkuu. No, sepä se on ollut homo sapiensin evoluutiossa se voittoisin malli.

Vaan mitäs teidän varakkaiden sitten pitäisi tehdä, jotta syntyisi onnellista elämää enemmän, ja jopa kaikille osapuolille, valtiontaloudellekin? Ostakaa elämyksiä ja kokemuksia kotimaasta, kotimaisia laatutavaroita, kotimaisia palveluja, nauttikaa ja tukekaa kotimaan taide- ja kulttuuritarjontaa. Tukekaa kotimaisia uusia yrityksiä. Lisätkää eri tavoin kanssakäymistä muiden kanssa, heittäkää rahaa myös hyväntekeväisyyteen.

Myös konsultti Tero Vuorinen kehotti Kauppalehdessä raharikkaita pistämään rahaa haisemaan. Jos jokainen hyvätuloinen suomalainen laittaisi puoli tuntia päivässä enemmän rahaa palveluihin, olisi seurauksena historiamme suurin talouskasvu.

Mutta. Esteenä tälle visiolle ovat edelleen ne pula-ajan agraarikulttuurista juurtuvat ja ankaralla luterilaisuudella apulannoitetut suomalaiset hyveet, eli ite tehdään ihan kaikki, kitsaillaan ja säästetään nuukasti vaikka kuoliaaksi asti. Rahaa kannetaan vaan sinne ikiomaan pankin roopeankansäiliöön – kai siitäkin jonkun itsekkään mielihyvän saa, en tiedä.

Vaan ei toimi minkään ideologian markkinatalous sillä tavalla. Nöyryyteen naamioitu ja naapureiden kateutta kuollakseen pelkäävä saiturointi on eräs oleellinen syy, miksi jatkossakin Suomessa rikkaat rikastuvat ja köyhät pysyvät köyhinä. Koska raha ei liiku tarpeeksi, eikä se silloin voi luoda onnea. Ehkä varakkaalle väestönosalle pitäisi säätää jokin kuluttamisen aktivointimalli reippailla sanktioilla – kansantalouden nimessä!

Kirjoittaja on Turussa asuva talouden apukoululainen



maanantai 5. helmikuuta 2018

Runoilija.-palsta osa 23: Juha Kulmala


Juttu on julkaistu Voima-lehden numerossa 1/2018


Juha Kulmala (kuva: Marko Laihinen)

Runoprojektorin terävää surrausta


Viides runokokoelmasi Ränttätänttä [Savukeidas 2017] ilmestyi syksyllä. Ensimmäiseksi pitää kysyä, pitääkö paikkaansa, että nykyrunoilijoista olet pannut eniten lapsia alulle?
Todennäköisesti joo, minulla on laboratoriotyön historiaa naistenklinikalla. Kyllä niitä useita kymmeniä on.

Miksi tiedemiehen ura vaihtui runouden koeputkiin?
Mietin haluanko tehdä sitä rutiinipuurtamista lopun ikäni, tieteelle olisi pitänyt omistautua. Eikä se käytännössä ollutkaan niin jännää kuin mitä koululaisena ajatteli. Onneksi sitten, antikvariaatin pidon jälkeen, 90-luvun lama ja työttömyys pelastivat minut taiteelle.

Runokirjassasi on kosolti viittauksia musiikkiin – mitkä ovat eniten soineet kokoelman sisäisessä jukeboxissa?
John Lee Hookerin boogie, ja paljon muuta perusränttätänttää. Seesteisimmissä kohdin cooljazzia, vaikka Chet Bakerin trumpettia. Bachin pianolevytykset stimuloivat myös eteenpäin. Eli vanhaa kamaa.

Olet tunnettu esiintyjä myös runolavoilla. Mitkä tekijät tuovat luetun runon voiman?
Tekstin täytyy kantaa. Luen paperista, koska kyse on kirjallisuudesta. Olen myös koittanut pitää lakonisen tyylin, vaikka toki lavalla vähän show-elkeitä täytyy olla. Bändin kanssa esiintyessä biitti on tärkeä, se vie ajatusta eteenpäin. Musiikki saa myös yllättää, annan muusikoille mieluusti tilaa.

Ränttätänttästä on juossut omille teilleen poliittisesti ajankohtainen runosi juntit. Pitäisikö kantaaottavaa nykyrunoutta olla enemmän?
Kyllä sitä on, mutta sitä ei ehkä havaita. Runojen perinteinen julkaisu toimii viiveellä, ajankohtaiselle runolle ei ole sitä kautta oikein julkaisukanavia.  Lavarunous on usein hyvinkin kantaaottavaa. "Poliittisuuden" käsite runoilijoilla ei tosin aina vastaa ihan sitä, miten "poliittinen" tavallisesti esim. mediassa käsitetään.

Jos sinut aktiivityöllistettäisiin pääministeriksi, mikä olisi ensimmäinen sotekikysi?
Ollaan äkkiä kaltevalla pinnalla ja heikoilla jäillä yhtä aikaa, kun runoilijoista tehdään hallitsijoita. Perustulo/kansalaispalkka olisi seuraava ratkaisu taloudessa, sillä ruohonjuuritasolle pitää saada enemmän tekemisen vapautta ja todelliset työt on jaettava tasaisemmin.  Kontrollia sitten sinne, missä isot sijoitukset liikkuvat. Ympäristötuhon korjaaminen, tai sen yrittäminen, selviytyminen, vie joka tapauksessa seuraavien sukupolvien resurssit.

Turkulainen undergroundrunoilija Markku Into menehtyi äskettäin. Millä tavoin hän vaikutti kirjoittamiseesi?
Alkuaikoina Untsu kolahti vahvasti, ja oivalsin, että siinä kielessä ja rytmissä oli jotakin sellaista, miten voisin itsekin kirjoittaa. Myös se oli merkittävää, että hän osoitti tietä pois pönötyksestä, ja että runoilija voi saumatta olla osa rock- ja populaarikulttuuria. 

Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?
Juha, kuinka pitkään aiot jatkaa tällä samalla linjalla?
En kovin pitkään, sillä mikä nyt on työn alla on pyrkimys jonnekin toisaalle. Boogie on ehkä loputon, mutta toisinaan kaipaa muitakin tahteja.