perjantai 27. helmikuuta 2009

Kevät napittaa talven takkia, valo tulee


Vapaat markkinat.
Mitä tapahtuu jos yksilössä, ihmisessä itsessään on vapaat markkinat?
Mitkä voimat kipuavat helposti nahkapurtilon kapteeneiksi 
jos ei ole riittävästi moraalintajua ja tahdonvoimaa kauaskantoisten,
ikiarvojen huippujen suuntaan?
Mielihyvä, Mielihalu, Nautinnonhaku, Itsekeskeisyys ensin, 
ja sitten niiden jälkeen 
Riippuvaisuus, Pakonomaisuus, Narsistisuus
ja niiden jälkeen
Mustavalkoiset Värit.

Talouden markkinat kaupan olevine tavaroineen asioineen 
rakentuvat vastakappaleina ihmisten
perustarpeille, tarpeille, haluille ja ikävystymisen torjuntatöihin.
Mainonta ja markkinointi luo mielikuvia, muuttaa puhtaita
mielihaluja mukamas tarpeiksi ja sitten pitääkin mennä kauppaan ostamaan.

Toisaalta ympäröivä lähimaailma ja koko maapallukka ja sen ihmisten aikaansaama 
kulttuuri kehittyy koko ajan, ja koko ajan
myös tarpeet muuttuvat, elävät. 
Yksilö muuttuu, se tahtoo kumittaa vanhaa ja piirtää uutta itseään koko ajan. 
Luonnostelua.
Osa tästä kehityksestä on sidottu rahaan ja ostamiseen. Ei sovi painaa alas
rahapotentiaalin merkitystä siinä, mitä voit esimerkiksi itseesi opiskella,
mihin henkisesti rikastuttaviin olosuhteisiin pystyt kuljettamaan itsesi, onko
sinulla esteettisesti kaunis ja virikkeellinen koti, mitä
pystyt antamaan lajitoverien suuntaan kun henkinen ja materiaalinen paketti on rikkaampi?
Raha on resurssia, joka mahdollistaa toimintaa.
Jos ei ole rahaa, pitää luoda rahatonta toimintaa, mikä voi olla
sisällöltään hyvin rikasta. Ehkäpä aidompaa, paremmista lähtökohdista pulpunnutta.

Perustarpeet. Ne ovat ihmiseläimellä tunnetusti aika pienet, mutta samalla hyvin suuret.
Mutta mitä sen jälkeen kun perustarpeet on saatu tyydyttävään tilaan; mitä
silloin ihminen itsellään ja elämällään tekisi?
Siitä puitteiden puunauksesta kun ei oikein ole tarkoituksellisen
elämän sisällöksi.

Menee henkilökohtaiseksi.
Jokaisella menee elämä hyvin henkilökohtaiseksi.
Ainakin välillä.
Edes.

;-)

perjantai 20. helmikuuta 2009

Paikoillaan


Keho pyrkii olemaan liikkumaton ettei
lisäisi kipuja.
Nesteet pysyvät sisällä.
Aika on hidas.
On hienon tylsää. Hip hei.

Oksentaminen.
Ei ole tapahtunut vuosiin.
Osasin vanhasta alkoholinkäyttäjän muistista
puglata todella tyylikkäästi, kahdesti.
Mietin naama pytyllä Jeesusta joka oksenteli
totuuksia toisten päälle tai en muista minne.

Muutama päivä sitten fillaroidessa duuniin Tuomiokirkon
kohdalla ymmärtelin vienoja aavistuksia siitä mitä on tämän kaiken
takana, perusolemisena oleva tyhjyys.
Tyhjyys.
Buddhalaisuuden peruskäsite.
Vailla mitään rajoja, vailla päättymistä.
Jos on rikkumattoman hiljaista, on siinä jotakin lepuuttavan tyhjää.
Viimeksi muistan hiljaisen tyhjyyden eräältä saarelta Taalintehtaan tuolta puolen.
Silloin oli myös liikkumatonta, mikä on myös hiljaista ja myös tyhjää, sillä ikkunasta
näkyi myöhäiskesän koivuja, jotka pysyivät paikoillaan.

Ja kas, näin laskeuduttiinkin meditaation alkurappusille.
Selkä suoraksi, patsasmainen liikkumattomuus, mieli tyhjäksi ja
tulkoon onnellinen avaruus.

;-)


lauantai 14. helmikuuta 2009

Lastensuojeluilmoitus


Kuin kävelisi puistikkotietä,
olisi lempeä ilma, ehkä hieman sadetta lupaisi illaksi.
Astuisi kivisillalle, katselisi sorsia virrassa.
Lehmien tuoksu, äänet. Katselisi.

Jatkaisi matkaa, tulisi pieneen nopeasti avautuvaan kaupunkiin.
Kapea mukulakivinen katu, pieniä puutaloja, puoteja. 
Ihmisiä ovilla.
Sitten elokuvateatteri, ovimikolla univormu ja vanhuuden rypyttämillä 
kasvoilla melankolinen hymy. On nähnyt kaikki elokuvat.
Astuminen teatterisaliin, elokuva jo käynnissä, ei ketään muuta.
Ellet sitten sinä tule?

Istuutuminen miellyttävään penkkiin, huomata miten
jalat uuvuksissa sittenkin pitkästä kävelystä.

Elokuvassa haaleat värit, projektori on pysähtynyt.
Joku tekee jossakin kaiken taustalla töitä; 
liimaa kuvaliuskaa uudelleen yhteen.
Anteeksi että tulin juuri nyt, tänään.

Ihmiset valkokankaalla lähtevät uudelleen liikkeelle.
Tunnen ihmiset, muistan kaiken.

Tämä on vankilaelokuva.
Olen aina pitänyt niistä koska niissä mukana se tahtomuspakko
paeta, voittaa muurit, kalterit. Vapaus, uuden mahdollisuus,
alusta aloittaminen. Meren vaahtoaviksi aalloiksi jäävät loput 
kuten Papillonissa.
Antaa sadisteille, lukitsijoille tietämätön kärsimys takaisin.
Oikeudenmukaisuus – se pitää tehdä, koska tietyillä energioilla
on oma vastaavuutensa. 

Empatiani on pääosan esittäjän luona.
Nousen, menin koskettamaan valkokangasta, ja se poika
keskeyttää näyttelemisen, tulee luokseni ja laittaa kätensä kättäni vasten.
Katsomme toisiamme.
En tiedä mitä oli välissämme.
Ehkä vain aikaa.
Ehkä ei mitään.

Olen takaisin ulkona, nostan kauluksiani sillä ilma
on viilennyt nopeasti.
Kevät on tuonut jo valomatkalaukkujaan, niitä on joka puolella,
mutta talvi asuu vielä täällä.
Pahoittelee, muttei voi vielä lähteä.
Sitä ei odoteta vielä missään muualla.

Jatkan matkaani.
Sillalla minua odottaa tuo hymyilevä vanha ukko
puutarhurin haalareissaan.
Hän tuntee minua enemmän kuin minä.
Syleilen ja juttelen hänen kanssaan matkalla takaisin.

Nimet ovat turhia.


keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Ruoka – intohimomme, pääelinkeinomme

Massojen tiedostaminen etenee, Food Inc.

Maailma muuttuu, ja ihmiset rupeavat ajattelemaan ja
muuttavat omaa henkilökohtaista toimintaansa.
Juuri tästä kertoo hieno dokumentti Luomuteurastaja.

Ollaan inhimillistä tekijää päivä tää.

maanantai 9. helmikuuta 2009

Pientä poliittista kriisiytymistä


Olen askarrellut erinäisten poliittisten uudistusehdotusten kanssa. Niiden tarkoitus on ollut löytää asioita, joilla poliittista aloitetta saataisiin takaisin vasemmistolle. Tunnettuahan on, että Suomessa ovat niin vasemmistoliitto, urpilaisen dremarit ja kommunistit olleet laskusuhdanteessa jo pitkän aikaa. Ja maailma on todellakin muuttunut, sillä nyt ei punertavat oppositiojoukot saa lisää kannatusta enää edes talouslamasta.
 
Vasemmisto ajaa kansandemokratiaa. Paradoksaalisesti kansa ei äänestä vasemmistoa; esimerkiksi Vasemmistoliiton kannatus on reippaasti alle 10% äänestämässä käyneistä.

Itse olen esittänyt, että todellisen aloitteentekijän roolin saamiseksi kannattajilta, medialta ja toisilta puolueilta olisi perustettava uusi puolue. Perustelen sen sillä, ettei riittäviä uudistuksia ole mahdollista saada aikaan tällaiset historian riippakivet painolasteina. Toisekseen, suurin osa nykyisistä vasemmiston poliittisista toimijoista ei ole kykeneväinen riittäviin uudistuksiin. Kolmannekseen, uuden "vasemmistolaisen" puolueen pohjalla ei voisi olla tavoite sosialismiin.

Tämä tietenkin sytyttelee valoja, jotka näyttävät, että notkun itse ihan väärän
tanssilavan seinustoilla. Täältä ei toivomalleni aatteelliselle saatille pääse, ja tanssauskaveritkin alkavat olla kovin vähissä.

Kun tiedostaa, aukeaa ovet.
Ovesta pääsee sisään tai ulos; kynnyksellä on huono paikka pitempään oleskella.

Hattu päähän ja menoks.

torstai 5. helmikuuta 2009

Voi meitä miesparkoja!

Tästä on hyvä pukertaa lisää sanalankaa.
Sukupuolien ympärille että paljas totuus tulisi näkyviin.