Mistä aineksista tehdään todellinen taikasauva

 Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 1.12.2023

Mielestäni TV:n paras kulttuuriohjelma on Efter Nio. Heillä hyvä formaatti ja pätevänmukavat juontajat. Joka jaksossa pääaihe, jota tarkastellaan eri asiantuntijakulmista ja on suorapuheisia haastatteluja, kepeyksiä unohtamatta.

 

Tästä sanamatemaattiseen yhteenlaskutehtävään. Tuoreimmassa ohjelmassa aiheena olivat fobiat, ja yhtenä vieraana Björn Wahlroos. Joka on aika monelle perusjunttura-vasemmistolaiselle edustaa juuri sitä kammotusta. Mutta viesti häneltä oli tuttua: lama onkin jatkunut Suomessa jo 15 vuotta, koska meillä ei ole ollut talouskasvua. Siitä yksinkertaisesta syystä on nyt siellä ja täällä rahat loppu ja olemme jääneet Ruotsista jälkeen. Tämä kehitys on ollut myös niin hidasta, että sitä on ollut vaikea huomata, eikä meitä ole opetettu ajattelemaan sitä.

 

Samana päivänä etsin tuoreinta tilastotietoa, että paljonko heitä työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria tällä hetkellä on. Pekka Myrskylä löysi heitä 2008 noin 60 000, mikä aiheutti valtakunnallisen äimistyksen. Valtioneuvoston nuorisoneuvoston uusimman katsauksen mukaan tänään tilanne viittaa toisen asteen koulupakon takia hieman laskeneisiin, mutta silti noin 8%:n lukemiin. Tulevien leikkausten jälkeen päästäneen taas samoihin tuhansiin ja mm. paljon entistä huonommalla mielenterveydellä. 

 

 

Mutta eniten huomiota kiinnitti tilasto, jossa arvion mukaan vuonna 2040 alle 30-vuotiaita nuoria on Suomessa 194 000 vähemmän kuin 2021. Tämä sulaa kaiken läpi: päiväkodit, koulut, urheiluseurat, harrastukset, työelämä jne. Laitilaa tämä kehityskulku runtelee jo nyt.

 

Laskutoimitus on: 15 vuotta Wahlroosin talouskasvutonta lamaa, joka tulee jatkumaan + hyvin jyrkkä nuoren väestönosan suhteellinen kutistuminen Suomessa. Jopa minä, ehkä sen ekan luokan joukko-opin avulla tajuan, että tämä yhtälö ei ole elinkelpoinen.

Vaikka jotakin modernia rahateoriaa ja muita ikiliikkujia olen yrittänyt ymmärtää, en tiedä uskottavaa vaihtoehtoa talouskasvu-kapitalismille enkä myöskään siihen, miten syntyvyys saataisiin Suomessa nousuun. Maahanmuutto toki on yksi, mutta todella monitahoinen osaratkaisu vaikeuksineen.

 

 

Vastaus otsikkoon on, että todellinen taikasauva tehdään seteleistä, mielellään suurista seteleistä ja lauantaimakkarapötkön kokoon. Raha ratkaisee ne asiat, jotka raha ratkaisee ja torjuu tietyt ongelmat. Silti toistaiseksi Suomesta puuttuu se poliittinen idea, joka tekisi talousongelmista ja joka puolelta pilkottavasta kroonisesta rahanpuutteesta sen "yhteisen vihollisen". Sen, mikä kokoaisi tahtotilan ratkaisujen löytämiseen yli puoluerajojen, yhteiskuntaluokkien ja ay-kiistelypöytien. Mutta toistaiseksi vielä me tapellaan lyhytnäköisesti omien eturyhmien rahasta ja vallasta. Ei ole vielä tarpeeksi kova pakko.

 

Kirjoittaja asuu Turussa ja keski-ikäisenä patuna miettii usein, miten monimutkaiseksi kaikki on mennyt

 

 

Joukko-oppia ja keinolaumoja

 

Kolumni julkaistu 14.6.2022 Laitilan Sanomissa

 

Kitkerähkö kiitos vielä Neuvostoliitto-pelkoisille jenkeille ja ranskalaisille vasemmistoälyköille. Heidän ansiostaan myös Kaariaisten koulussa aloitettiin 1977 meidän ekaluokkalaisten matematiikan opetus pohjautuen joukko-oppiin.  1 + 1  ei ollutkaan enää 2, vaan kahden yksialkioisen joukon muodostama unioni. Meillä Ytössä ainakin vanhempien reaktio tähän Uuteen Matematiikkaan oli luokkaa "No mitä helvetti tämä ny sit taas o?!"

 

Jotain hämäriä muistikuvia tuosta ajasta on. Tiikerit ovat tuolla omassa joukossa rinkulan sisällä, ja ankat taas tuolla, omassa ympyrässään sisällä. Ja siihen se sitten jääkin.

Omien flikkojeni osalta apuni matematiikan tehtäviin on hyytynyt kolmanteen luokkaan. Sen jälkeen menee aivan liian vaikeaksi. Omat epätoivoiset pohdintayritykset ovat olleet lähinnä "No mitä helvetti tämä ny sit taas o?!". Ja kiukkusätkyn jälkeen alkaa väsyttämään ihan sairaasti. Eli eräänlainen union toteutuu.

 

Mutta joukko-opin tuomaa ymmärrystä olen mahdollisesti soveltanut toisaalle. Mistä juontuu syrjäytyminen, miksi joku jää ulkopuolelle, miksi yksinäisyys on terveydelle kokonaisvaltaisen vaarallista? Ihminen on laumanisäkäs, jolle yksin jääminen merkitsee kuolemanuhkaa. 

 

Olin Turun Seikkailupuistossa töissä, kun kuulin ensimmäisen tapauksen, jossa erään pikkasen pojan syntymäpäiville ei tullut kukaan. Kaikilla kutsutuilla oli varmasti jokin syy, mutta tunnekokemus päivänsankarille oli luokkaa tiskirätin kuivaksi vääntäminen.

 

Tanssipaikoilla on paljon enemmän naisia kuin miehiä, minkä lisäksi monet parit tanssivat vain keskenään. Monelle iloisin odotuksin laittautuneelle naiselle käy niin, ettei koko illan aikana kukaan tule hakemaan tanssimaan. Saa vain seinustalla katsella muiden iloista pyörimistä. 

 

Tai se iäkkään rouvan lehtikommentti, että eniten hän pelkää vanhuudesta sitä, ettei olisi enää ketään, kenen kanssa puhella. Niinpä. 

Valitettavan tuttua ovat nykyajassa hautajaiset, joissa vainajaa ei ole ketään saattamassa.

 

Ystävyydet, kaveruudet ja parisuhteet ovat siitä hankala laji, että siellä jos missä toimii vapaa markkinatalous ja varsin raadolliset kysynnän ja tarjonnan lait. Ystävyyttä ei voi määrätä tai pakottaa, ihminen kun ei voi valita aitoja tunteitaan tai halujaan.

 

No, mitä me muut ja yhteiskunta sitten voisi tehdä paremmin? Esimerkiksi luoda lisää kohdennettua, laadukasta vapaa-ajan toimintaa nuorille ja nuorille aikuisille. Tarjota heille rentoja kohtaamisen paikkoja, tilaisuuksia olla samanhenkisten parissa ja tehdä merkityksellisiä asioita yhdessä. Toiminnan sivutuotteena voi rakentaa niitä aitoja ystävyyksiä.

 

Itse nimitän menetelmää hieman tylysti keinolaumaksi, jossa mukanaolo vahvistaa ja auttaa siihen osallistuvia yksilöitä menemään omassa elämässään eteenpäin. Keinolauma on tuloksia tuovaa ja juurisyihin vaikuttavaa mielenterveyslääkitystä. Monesti parempi vaihtoehto kuin se pilleripurkki käteen, lääkkeitä väheksymättä.

 

 

Kirjoittaja asuu Turussa ja on tehnyt viime aikoina etsivää nuorisotyötä

 

 

 

Härkämäen kotikoulun kuulumisia

Tämänhetkisen tiedon mukaan mukuloiden etäkoulutus jatkuu toukokuun puoleen väliin asti. Epäilys on, että koronavirus pitää opinahjojen ovet kiinni kesälomaan saakka. 

Noh, täällä on sujunut ihan hyvin. Frouva on jo aiemmin tehnyt etätöitä, joten hänellä ei sen suhteen ollut isoa kynnystä jäädä kotioloihin. Minulta taas ovat keikkatyöt toistaiseksi loppu, joten askellus etäapuopettajan rooliin oli peräti innokas. 

Puoliso sai yllättäen etäkoulumme rehtorin vakanssin, ja jo ensimmäisellä tunnilla olin rehtorin kansliassa kiivasluonteisessa puhuttelussa koskien uskonnonopetuksen sisältöjä. Pääsimme zarahustralaisuuteen ja aavikkokansain hihhulointeihin saakka. Myös siihen, etten jatkossa osallistu mitenkään mukulan uskonnonopetukseen. 

Rehtori hoitaa myös matematiikan oppiaineen. Minä kun olen se 70-luvun joukko-oppi -kokeilun lapsi – osaan toki piirtää rinkuloita kanien ja seeprojen ympärille, ja sanoa lonkalta heti, kuka tai mikä pallinaama ei kuulu joukkoon. Voi toki olla, että jotenkin hämärästi nämä matikkakeissit liittyvät myös siihen, että omalta osaamisalaltani ovat tältä keväältä työt jäähyllä ja vähävaraisuus ravistelee jo kolikoita taskusta.

Olen ollut hyvin luottavainen suomalaiseen opettajain osaamiseen. Sitä tämä etäkoulusysteemi on tähän mennessä edelleen vahvistanut. 

Samoin kun mukulalta kysyttiin, että mitä hän koulusta eniten kaipaa, niin ykkösvastaus kuului että ruokailua. Myös koulujen keittiöhenkilökuntaa olen aina arvostanut osaamisestaan. Etäkoulumme lounaskoekeittiömme on näemmä jäänyt hopealle. Markon Jytäkkä Silakkalaatikko on tähän mennessä parhaiten mennyt alas, mutta eikös silakkaloota nyt aina ole ollut koululaisten suursuosikkeja? 

Musiikissa piti katsoa kolmessa osassa Peppi Pitkätossun balettiversio. Eka pätkä katsottiin ja arvon oppilaan kanssa molemmat haukoteltiin naamat kramppiin. Se korkeakulttuurinen aikuisten raappahousuhyppely tuli kerralla selväksi. Sittemmin ollaan laulettu ja soiteltu muun muassa Jaakko kultaan uusia sanoituksia: "Turpiin saat sä multa, pium paum poum" yms.

Mutta on tässä hyviä puolia ollut. Poikkeusolojen takia on tullut oltua paljon keskenään tekemisissä, on ollut hauskaa ja merkityksellistä. Kiireet vähissä. Ehkäpä sellaiset inhimilliset perusjutut ovat kirkastuneet esille. Varmasti tämä jää aikalaisille sellaiseksi aina silloin tällöin muisteltavaksi sukupolvikokemukseksi – "Koronakevät 2020". 

Uskon myös, että Suomeen luodaan tämän epidemian pakottamana vahvat viruspuolustusvoimat. Vahingoista kun viisastutaan.

Mutta ei laitlalaiseen mielenlaatuun kasvatetulle nämä niukemmat olot kovin erikoisia ole; päinvastoin kotoisalta tuntuvat. Ei saa olla ihmisten kanssa tekemisissä: paremp onki ete koko aikka toiste nurkis hypät ja turhanpäiten trimpat! Ei voi matkustaa ulkomaille: mitä sitä kans joka paikkan täyty pakat! Ei voi käydä ravintoloissa: kyl ko yhrem pitopöörä antime kerra vuares syä, ni siin o iha riittäväste stää ravintola!

Kirjoittaja on Turussa henkilö, joka on kiinnostunut palkatusta työnteosta.

Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 24.4.2020