Suomen kielen tutkimusmatkailija Sami Saari

   

Tavoitan Sami Saaren patikointireissulta Sveitsistä. Sateen tuoma tauko tarjoaa mukavan rupatteluhetken tanssittavan jazzin ja suomisoulin eturivin artistin kanssa. Ensimmäinen kysymys tietenkin, miten on muusikon tie käynyt juuri jazzin, bluesin ja soulin suuntaan. Kiitos hyvän kotikasvatuksen, Saaren kotona Tampereella ei soinut ollenkaan humppa, valssi tai suomirock.

– Faija diggasi jazzia ja klassista, ja hän myös soitteli jonkin verran. Äitini lauleskeli viinipäissään ja siskollani oli myös mittava levyvalikoima. Tätä kautta rytmillisyys ja afroamerikkalainen musiikki ovat uineet vaivihkaa minullekin mukaan.

Saaren äiti oli taitava swingjazzin eri lajien tanssija, ja opetti niitä myös pojalleen. Tanssijazz olikin erittäin suosittua aina vuoteen 1962, jolloin tango löi läpi Suomessa ja pyyhkäisi suosiollaan muut musiikkityylit sivummalle.

 

Suomi maailman svengaavin kieli

Saari kuvailee, että hän on omalla tavallaan ollut aina vastavoimaihminen. 70- ja 80-luvuilla yleisesti suosittu musiikki oli hänestä mielenkiinnotonta ja varsinkin tekstimaailma oli masentavaa. Tästä avautuukin mielenkiintoinen ja yllättäväkin polku siihen, miksi Sami Saaren musiikkia voi luonnehtia positiivisesti svengaavaksi, jossa sanoitukset istuvat tarkasti rytmiikkaan.

– Olen sanonut, että suomi on maailman svengaavin kieli, toki kaikki eivät ole olleet samaa mieltä. Mutta jos kiteyttäisin, niin kieli on suomisoulini se koko juttu. Jos minulla olisi ollut enemmän keskittymiskykyä opiskeluun, niin hyvin mahdollisesti olisin suomen kielen tutkija. Olen ollut koko urani ajan suomen kielen tutkimusmatkalla.

 

Saaren kappaleita ovat nykyräppäreistä sämplänneet mm. Cheek ja Elastinen, ja juuri rytmiin osuva kieli on ollut se silta, miksi myös uusi sukupolvi on halunnut tarttua kappaleisiin.

Laulutekstien positiivisuus on ollut myös tietoista valintaa.

– Aki Sirkesalon kanssa emme kumpikaan halunneet mennä siihen samaan, millaista muut tekivät.

 

Minne olet menossa musiikki?

Musiikkimaailman nykyinen tila saa Sami Saaren mietteliääksi. Hän haluaa tehdä selkeän eron kahden asian välillä.

– Musiikkibisnes on paisunut hillittömäksi ja on 30 sekunnin TikTok-musiikkia ja tekoälyllä tehtyä. Minusta varsinainen musiikki on ajautunut jonnekin toisaalle. Totta kai musiikki pysyy ja kehittyy koko ajan kuten kielikin, mutta nykyään kiinnostavaa löytyy vain pintaa raapimalla ja etsimällä. Mutta minä uskon myös vastaliikkeeseen, joka on tulossa näille nykyisille ilmiöille.

 

Itsensä hän asemoi perinnemuusikoksi.

– Jazz täytti juuri Suomessakin 100 vuotta. Samoin blues ja niiden välissä oleva soul ovat jo pitkäikäisiä musiikinlajeja.

Sami Saari ja Jazzpojat ovat keikkailleet jo kymmenen vuotta ja julkaisseet kolme albumia. Live-esiintymiset ovat niitä tärkeitä ja merkityksellisiä asioita.

– Meidän tehtävämme on viedä ihmiset pariksi tunniksi pois siitä omasta arjestaan. Annetaan ihmisille viihdettä ja musiikillista kulttuuria, ei se mitään luksusta ole, vaikka jotkut poliitikot niin väittävätkin. Kuten sanottu, keikkoja tehdään niin kauan kuin rahat riittävät.

 

 

Sami Saari ja Jazzpojat esiintyvät Jazzkukon puistokonsertissa 25.7.2026

 

 

 

Jazzkukko tapahtuu talkooenergialla

 Juttu julkaistu Laitilan Sanomissa 30.6.2023

Tänä vuonna Suomen svengaavinta festivaalia järjestetään Laitilassa jo yhdeksättä kertaa. Alusta asti tämän mittavan ja monipuolisen tapahtuman järjestäminen on vaatinut esiintyjiä,  tapahtuma-alan ammattilaisia sekä lukuisan määrän vapaaehtoisia työntekijöitä.

Lähtölaukauksena kaikelle toimi Kari Antilan äänestys Vuoden kukoksi Munamarkkinoilla vuonna 2014. Samalla kuoriutui ideoita Laitilan omasta musiikkitapahtumasta ja Jazzkukko ry perustettiin saman vuoden elokuussa. Puheenjohtajaksi tuli Henri Aitakari. Yksi alusta asti mukana olleista on Hanna Lehtonen.

– Saarin Päivi pyysi palaveriin ja siellä oli vanhoja koulukavereita Kari ja Salkon Totti. Eri tehtäviä mietittiin ja sieltä saakka vastuullani on ollut Jazzkukko-paitojen ja muiden oheistuotteiden myynti. Ja minulla on se kauppa aina auki vaikka meseviesteillä.

Hannan mukaan monenlaista on tullut koettua, mutta ne ovat vieneet tapahtumaa eteenpäin. Ja vuosien saatossa on saanut kuulla upeita kotimaisia ja ulkomaisia esiintyjiä.

– Mieleenpainuvin on ehkä ollut meksikolainen Luiz Marquez, toivottavasti hänet saadaan pian uudelleen esiintymään.

 

Jussi Perkkola kuuluu myös heihin, jotka ovat olleet mukana rakentamassa festivaalia alusta asti.

– Kun Kari valittiin Vuoden Kukoksi ja hän lupasi antaa vastapalvelukseksi jotakin Laitilalle, niin päätin, että siinä haluan olla mukana.

Nyt on Perkkolan mukaan jo kiva muistella, mutta sitä se ei ollut silloin ensimmäisenä vuonna, kun he omalla väellä yön pimeydessä ja kylmissä oloissa purkivat alueaitaa ja siivosivat kirkkopuistoa aamuksi. Sittemmin pystytyksestä ja siivouksesta päävastuun on kantanut Jyskeen ringetteporukka.

Yritystä ja erehdystä on mahtunut matkan varrelle, mutta kokeilujen kautta on löytynyt pysyvääkin hyvää.

– VIP-ruokailua ehdotin mukaan jo aiemmin ja se toimi hyvin. Ja nyt kun se on paikallisen yrittäjän Poukanvillen toteuttamaa, se on ollut erinomaista.

Ja jos joskus lykästäisi, Jussin toive Jazzkukon lauantaihin olisi J. Karjalainen.

 

Muistilista jos aiot järjestää uuden festivaalin

Kun jokseenkin nollasta lähdetään liikkeelle rakentamaan uutta festivaalia, yksityiskohtia on tekemislistalla valtavasti. Muun muassa luvat, tilat, rahoituksen hankinta, Helistölän helpotukset, yhteistyötahot Laitilassa ja muualla, turvallisuus- ja pelastussuunnitelmat, vakuutukset, artistisopimukset, kuljetukset ja roudarit, ruokailut ja majoitukset, Pekosen lava- ja äänentoisto, markkinointi, lipunmyynti, ensiapu ja vielä, mistä sähkö festivaalin pistorasiaan. Plus paljon muuta. Ja kymmenittäin talkooväkeä vipeltämään eri käytännön töihin.

 

Pasi Iivanainen on ollut useamman vuoden tekemässä ja jeesailemassa siinä missä tarvitaan. Tommi Aaltosen kanssa hän on isossa vastuussa siitä, että lavalla ovat tarkan aikataulun mukaan oikeat kamat ja niille oikeat artistit.

– Yllättäviin tilanteisiin pitää olla valmis, mutta meillä on siellä backstagella mukava porukka. Ja paljon on ollut hyviä kuunneltavia bändejä vuosien mittaan.

Välillä toki ehtii artistien kanssa juttelemaankin. Pasille mieleen jääneitä ovat olleet muiden muassa Maarit ja Sami Hurmerinta.

 

Mimmi Junkola hoitaa Jazzkukon taustavoimana valtavan määrän niitä yleisölle näkymättömiä käytännön työtehtäviä. Kevät ja itse festivaaliviikko on kiireistä, mutta tekemistä riittää pitkin vuotta.

– Kokeilemisen kautta tässä ollaan tapahtumaa uskallettu kehittää, vaikka riskit lähtevät jo säästä, että millaista sattuu osumaan. Mutta vaikka silloinkin oli tosi kylmää kun Broadcast oli täällä, niin ihmisillä oli silti hyvä fiilis.

Tämän vuoden artistikattaukseen Mimmi on tyytyväinen ja hänelle odotetuin on Ladys First Big Band, jolla solisteinaan Osmo ja Heini Ikonen.

– Talkooporukka on korvaamaton apu ja hyvän tunnelman luoja festivaalin toteuttamisessa. Olen samaa mieltä myös siitä, että tämä sopivankokoinen Laitilalle. Ei se saa liian suureksi kasvaakaan, koska silloin samalla katoaa se tietty Jazzkukon omaleimaisuus.

 

Jazzkukko-festivaalin 2023 ohjelma

 

 Jazzkukon taustalta löytyy paljon vapaaehtoistekijöitä, tähän kuvaan saatu kevätpalaverista osa heistä. Kuva: Joona Aaltonen

 

The Yellow Mellow Band juhlii Jazzkukossa kolmekymppisiä

Juttu julkaistu Laitilan Sanomissa 17.7.2018

The Yellow Mellow Band Jazzkukon pääkonsertissa: vasemmalta Jussi Piirainen kitara, 

Pasi Laihonen laulu, Sami Soini basso, Kimmo Jokila rummut ja Henri Aitakari kitara.

Vuonna 1988 Sami Soini ja Jyrki Varjo päättivät Kievarin rappusilla kahden miehen konferenssissa, että pitää perustaa etelärockin bändi. Näin myös tapahtui. Ja niin ihmeellistä kuin onkin, tänä päivänä tuo kolmekymppinen bändi on treenattu tirheään keikkakuntoon.

– Jos kerran Neon 2 teki comebackin, niin sitten mekin, nauraa Soini ja kertoo, että oikein hyvillä fiiliksillä jo odotetaan tulevaa esiintymistä.

The Yellow Mellow Band esiintyy Jazzkukon puistokonsertissa torilavalla juuri ennen viimeistä esiintyjää Ina Forsmania. Tämän vuoden vuoden jazzit  sinertyvät tyylikkäästi bluesvoittoisaksi illan ympäriltä tummetessa. Svengi saa vähän tuhdimpaa potkua osakseen, toki linjaan sopivasti annosteltuna.

– Ne meidän junttabiisit jätetään Jazzkukon keikkalistalta pois, bluesimpaa settiä on luvassa ja siitä suurinpiirtein puolet on uudempaa tuotantoa.

Soini kehaisee samalla Henri Aitakaria uusien biisien säveltämisestä, jo useamman vuoden bändissä soittanut ”kokelas” on onnistunut niissä oikein hyvin. Myöskin todellinen fiilissoittaja ja keikkakonkari Kike Jokila on istunut yelkkareiden rumpuihin ja kokoonpanoon mainiosti. Eikä bändin aikomus ole jättää keikkailua yhteen juhlalauantaihin. 

– Suomessa varsinkin kesäaika tarjoaa paljon bluestapahtumia ja meille sopivia keikkamahdollisuuksia. Muun muassa keikkahankintaa varten meillä on tarkoitus tehdä lähiaikoina myös taltiointia.

Alueellisille kokoonpanoille tilaa

Jazzkukon taiteellinen johtaja Kari Antila pitää oleellisen tärkeänä, että festivaalilla on aina ollut mukana myös laadukasta paikallista osaamista. Tänä vuonna The Yellow Mellow Bandin lisäksi Laitilan Soittokunta on vahvasti mukana lauantain pääkonsertissa.

– Jazzkukko ry:n tarkoituksena on tuottaa Vakka-Suomen alueelle jazz- ja rytmimusiikin koulusta ja kehittää sitä toimintaa eri tavoin. Ja mikäpä olisi parempaa kehittämistä kuin tarjota paikallisille ja alueellisille kokoonpanoille esiintymismahdollisuuksia niinsanotusti isomman yleisön edessä.

Toisaalta Antila korostaa sitä, että Jazzkukko-tapahtuma halutaan olevan kuuntelijoitten, harrastajien ja muusikoiden yhteinen tapahtuma, johon kokoonnutaan joka vuosi.

– Alueellinen ja kaikkien yhteiseksi kokema Jazzkukko, kiteyttää Antila tavoitteet.

Kari Antila

Jazzkukko-festivaali Laitilassa 2017

Muutamia ottamiani kuvajaisia tämänvuotisista Jazzkukon riennoista.

Itse olin taasen juontajan roolissa lauantain Piknik-konsertissa. Hyvät tunnelmat, paljon tuttuja.
Vähän reportaaseja tein myös Jazzrytmit-julkaisuun, Olli Sulin valokuvasi – lauantaista täällä ja perjantaista täällä.

Broadcast teki komean comeback-keikan 20 vuoden jälkeen.

Helsinki–Cotonou Ensemble

Helsinki-Cotounou Ensemble

Puistofiilistä HCE:n svengatessa

Jaakko Martikainen ja Henri Marjamäki Tiihosen kahvilassa.

Kari Antila Quartet Laitilan kaupungintalolla

Jazzkukko Kari Antila

Tuomo Uusitalo ja Arta Jekabsone

Kari Antila, Arta Jekabsone ja Tuomo Uusitalo

Karri Luhtala Hammond Quartet

Severi Pyysalo & Ville Herrala

Zalo Duo veti kaksi settiä torilavalla

Zalo Duo eli Jyrki Lemmetti ja Hanna-Leena Lammensalo

Musiikki on jokaisessa oleva yhteinen kieli

 

Mauri Mikkola Quintet.

Laitilassa aikanaan pitkään asunut ja täällä musiikkipiireissä vaikuttanut kitaristi Mauri Mikkola esiintyy Jazzkukko-festivaaleilla sunnuntaina kaupungintalon kaksoiskonsertissa. Hän saapuu Mauri Mikkola Quintet -orkesterinsa kera ja soitettava materiaali koostuu hänen viime vuonna ilmestyneen Lux Et Umbra –tupla-CD:n kappaleista.

Kappaleitasi on luonnehdittu tyylilajiin jazzfuusio, mitä se tarkoittaa?

– Jazzissa erilaisia tyylilajeja on kymmenittäin, ja fuusio tarkoittaa sitä, että kappaleissa on sekoitettu erilaisia genrejä, elementtejä ja tyylejä keskenään. Se ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti sitä, että se olisi jotenkin vaikeaa tai musiikkia, jota ei ymmärrä. Päinvastoin, ei jazzia tai muutakaan musiikkia välttämättä tarvitse pyrkiä ymmärtämään. Silmät vain kiinni, kädet käsinojille ja rennosti avoimin mielin ottamaan vastaan. Musiikista voi innostua, tai sitten se ei kolahda, mutta kuunteleminen avartaa aina.

Musiikki elämässä tärkeässä roolissa

Mikkola puhuu mieluusti siitä, miten musiikilla on oma lahjaluonteensa, ja miten se on meissä jokaisessa olevaa yhteistä kieltä. Suuri hienous piileekin juuri siinä, että musiikista pystyy saamaan itselleen vahvaa elämystä, vaikkei olisi musiikin teorioista tai soittamisesta välttämättä mitään tietämystä. Omalla kohdallaan musiikki on hänelle ollut elämässä aina hyvin tärkeässä roolissa. Sen antamalla lykyllä on selvitty ylä- ja alamäet.

– Omalla kohdallani sävellystyö on vahvasti sitä intuition harmaalla alueella olemista, sieltä kautta toimimista. Lux Et Umbra -levy on ammentunut omasta elämästäni, ja sen erilaisista kokemuksista. Jossain määrin se vastaa persoonallisuuden muotoutumista ajan myötä.

Vaikka varsinkin instrumentaalinen musiikki on jossakin kaukana siellä sanojen takana, niin silti sävellystyön kautta on mahdollista siirtää sanoja ja konkreettisia asioita musiikin värähtelytaajuuksiin.

– Siinä luovassa prosessissa on jotakin samaa kuin esimerkiksi unessa, jonka ymmärtää täysin sitä nähdessään, mutta jota ei enää pystykään selittämään herättyään.

Rockbändien ja konservatorio-opiskelujen jälkeen Mauri Mikkolan oma tie musiikin parissa on edelleen vankistunut.

– Kyllä, tämä on se juttu mitä haluan tehdä. Ja kulkea eteenpäin ja kehittyä niin musiikin parissa kuin ihmisenäkin.

Mauri Mikkola Quintetissä soittavat hänen lisäkseen Johannes Peltola basso, Hannu Hiltula tenorisaksofoni, Karri Kerkelä rummut ja kosketinsoittajana on Mikkolan puoliso Kristiina Karsten.

Kaksoiskonsertti on kaupungintalolla SU klo 16–18. Yleisölle maksuttoman konsertin ensimmäisestä puoliskosta vastaavat Tuomo Uusitalo ja Kari Antila Duo.

(Juttu julkaistu Laitilan Sanomissa 29.7.2016)

Gypsy swingin virtuoosi Olli Soikkeli

Nurmeksesta kotoisin olevan 25-vuotiaaan Olli Soikkelin ura on vahvassa kansainvälisessä nousussa. Mustalaisjazziin erikoistuneen kitaristin huipputaidot on noteerattu, ja pari vuotta New Yorkissa asuneella miehellä on keikkaa riittänyt.

– Viime vuonna oli noin 240 keikkaa, joista suurin osa Amerikassa. Kierrän Rhythm Future Quartet -bändini kanssa ja 2015 soitimme 26 eri osavaltiossa.

Millaista on esiintyä New Yorkin jazzklubeilla?

– Keikat ovat aivan laidasta laitaan. Kaikki ovat kiireisiä. Yhtenä päivänä saatat soittaa ravintolassa taustajazzia kymmenelle ihmiselle ja seuraavana Lincoln Centerissä 500:lle kuulijalle. Minulle New Yorkissa kovinta on se, että maailman parhaat soittajat ovat siellä ja pääsen työskentelemään heidän kanssaan.

Soikkelin innostus kitaransoittoon helähti alun perin äitinsä Anttilan postimyynnistä tilaaman kitaran myötä. Siitä taidot kasvoivat heavyrockin suuntaan, mutta muusikko Kari Pääkkösen myötä avautui kiinnostus Django Reinhardtiin, Rosenberg Trioon ja laajemmin 1930-luvulla Ranskassa syntyneeseen gypsy swingiin.

– Minua akustisen kitaran ääni puhuttelee enemmän kuin sähköinstrumentit.

Svengaavalla ja melodisella gypsy swingillä on toki aina ollut oma kuulijakuntansa, mutta 2000-luvulla sen suosio on kasvanut valtavasti – maailmalla, ja myös Suomessa.

Laajaa arvostusta nauttivan nuoren kitaristin tulevaisuuden toiveet nousevat nekin vakaasti musiikin portaita.

– Toivottavasti tulen keikkailemaan ahkerasti, ja toivon että Yhdysvaltojen ja Euroopan lisäksi Aasia tulee mukaan. Erityisesti keikat Japanissa kiinnostavat.

Soikkeli odottaa jo innolla lauantain esiintymistä Laitilassa.

– Erityisesti, koska mukanani on Paulus Schäfer Hollannista ja Eduardo Belo Brasiliasta. Tämä on ensimmäinen kerta itselleni Jazzkukossa, mutta olen kuullut pelkkää hyvää festivaalista.

(Juttu julkaistu Laitilan Sanomissa 29.7.2016)

Perjantaina tarinoivat Hertmansin ja Antilan kitarat

Kari Antilan ja Peter Hertmansin yhteistyöalbumi "Guitar Stories" julkaistaan 5.8.2016.

Jazzkukon perjantainen kaksoiskonsertti kaupungintalolla tarjoaa huippulaadukasta musisointia. Aili Ikosen & Herd-yhtyeen lisäksi illassa esiintyy Kari Antila parivaljakkonaan kitaristi Peter Hertmans. Hän on Belgian tunnetuimpia jazzmuusikkoja, tehnyt kymmenen levyä ja toimii kitaransoiton opettajana mm. Brysselin kuninkaallisessa konservatoriossa.

Hertmansin oma side musiikkiin juontuu siitä, kun hän oli sisarusparven nuorin ja vietti paljon aikaa yksin kotona musiikkia kuunnellen. Isoveljen tuomalla Genesiksella ja Frank Zappalla lähti alkuun.

– Jazzista innostuin tosissani noin 15-vuotiaana ja ensimmäinen minuun suuresti vaikuttanut levy oli Belgian kuuluisimman jazzkitaristin Philip Catherinen "Guitars". Philip oli esikuvani ja opettelin lopulta koko tuon levyn ulkoa. Myöhemmin 18-vuotiaana aloin kuunnella myös mm. Pat Methenyä ja John Scofieldia. Opiskelin myös pianoa 8-vuotiaasta asti musiikkiopistossa, mutta jazzkitaran opin hyvin pitkälle itsekseni korvakuulolta kotona.

    Perjantain konsertissa on erityistä juhlavuutta, sillä silloin julkaistaan Antilan ja Hertmansin keväällä äänitetty yhteisprojekti "Guitar Stories". Lopputulemasta monipuolinen kitaristi on hyvin tyytyväinen ja ylpeä.

– Olen tuntenut Karin Belgiassa jo pitkään. Ensin jazzkitaran opiskelijana vuosia sitten, ja viime vuosina kollegana. On ollut hienoa nähdä Karin hieno kehityskaari tähän päivään asti, ja hienoa, että saimme nyt tehtyä levyprojektin yhdessä.  Minulle tämä albumi on myös erikoisen tärkeä, koska toimin soittamisen lisäksi levyn äänittäjänä ja vastasin miksauksesta. Viime vuodet olen opiskellut näitä asioita ja levyn tekniseen onnistumiseen olen myös erittäin tyytyväinen.

Peter Hertmans on tulossa mielellään Suomeen ja Laitilaan esiintymään.

– Haluan edelleen nähdä maailmaa ja musiikki on mitä mainioin apuväline tähän, koska keikat vievät minua usein uusiin paikkoihin. Olen myös iloinen, että saan tuoda Belgiasta kaksi muuta loistavaa jazzmuusikkoa "rytmisektioomme"  ja voimme yhdessä edustaa tällä tavoin belgialaista jazzmusiikkia festivaalilla jopa kahdessa eri konsertissa.

 (Juttu julkaistu Laitilan Sanomissa 29.7.2016)

Legendaarista bluesosaamista saapuu ensi kertaa Laitilaan

(Julkaistu Laitilan Sanomissa 31.7.2015)

Kari Antila on tietoisesti pyrkinyt kokoamaan ensimmäisen Jazzkukko-festivaalin musiikkikattauksen monipuoliseksi. Rytmimusiikin sielukasta pulssia pääsevät lauantaina puistolavalla viimeisenä iskemään Pepe Ahlqvist ja kitaristi Jarmo Hynninen yhtyeineen. Kummallekin muusikolle on tunnusomaista persoonallinen notkeus eri musiikkilajien raja-aitojen ylittämiseen.
    – Olen aina ollut vähän utelias, ja bluesin lisäksi olen esiintynyt jazzmuusikoiden, rokkareiden ja myös pelimannien kanssa, toteaa jo 60-luvun lopussa oman uransa aloittanut suomibluesin legenda Ahlqvist.
    – En ole puritaani ajatusmaailmaltani enkä sillä lailla vintage, että olisin jämähtänyt vain jonkin tietyn aikakauden musiikkiin.
   Tämä on näkynyt myös siinä, että vuosien varrella arvostettu laulaja/huuliharpisti on tehnyt keikkoja akustisesti, duona, enemmän rockmeiningillä ja myös big bandien solistina.
    Varsinaisen kipinän näihin tummansinisiin musiikkipyörteisiin Ahlqvist sai noin kymmenvuotiaana, kun Brittein saarilta alkoi kuulua bluespohjaista musiikkia. Se kolahti lähtemättömästi. Sen jälkeen alkoi löytyä lisää juuria; Amerikasta Chicagon ja  Missisippi Deltan –bluesmuusikot, Muddy Waters ja Robert Johnson kumppaneineen, John Mayall ja niin edelleen.
    – Kuuntelin bluesia aivan laidasta laitaan, ja edelleen tänä päivänä olen sitä mieltä, että moneen muotoon taipuva blues on mieletön aarreaitta kun sinne sukeltaa.

    Jazzkukossa Pepe Ahlqvistin yhteenä soittaa kitaristi Jarmo Hynnisen johtama kokoonpano. Vaikka Hynninen on nuorempaa kaliiberia, tietty alkutaipaleen samankaltaisuus juurevaan rytmimusiikkiin löytyy.
    – 1980-luvun alussa Suomessa oli rockabillybuumi, ja siitä innostuin. Erityisesti vanha Elviksen musiikki edellä. Koska rockabillyssä oli kitara tärkeässä roolissa, niin siitä tuli sitten myös se oma instrumentti.
   Fiftarimusiikki laajeni Hynnisellä ensin rautalankaan, siitä luontevasti country & westerniin. Myöhemmin kiinnostus ja taidot etenivät jazzin äärelle. Aina siinä määrin, että kitaravirtuoosi on ollut jo vuosia Metropolian Pop/Jazz-koulutusohjelman opettajana, mukana yli 20 levyllä, tv-konserteissa sekä julkaissut useita oppikirjoja. 

Kuten todella monen muunkin suomalaisen huippukitaristin kohdalla, vuosia sitten hän oli myös Kari Antilan kitaransoiton opettaja silloisessa Oulunkylän Pop/Jazz Opistossa. Sieltä liikkeelle lähteneestä ystävyydestä saadaan nyt nauttia Laitilassa runsain mitoin.
    Jazzkukko-festivaalien aikaan Hynnisen taipuisaa monipuolisuutta pääsee kuuntelemaan tyyleiltään erityyppisiksi viritetyillä keikoilla.
    Oma ennakko-ounastukseni myös on, että festareiden jameissa yleisö tulee pääsemään osallisiksi huikeasta kitaroinnin improvisaatioista.

    Ahlqvist ja Hynninen ovat aikaisemminkin tehneet yhteistyötä – harvakseltaan, mutta aikanaan on syntynyt myös yhteinen levykin.
    – Viimeksi olemme tainneet olla yhdessä lavalla vuonna 2007, joten on jo aikakin taas soitella Pepen kanssa.
   Samoissa innostuneissa tunnelmissa on Ahlqvist.
    – Tosi hyvin mielin olen tulossa Laitilaan, ja uskon että saadaan aikaan todella hyvät festarit. 


Teksti: Marko Laihinen