Logoterapiasta parempaa asennetta nuorisoalalle

 

Julkaistu Suomen Logoterapiayhdistyksen Fikkari-lehdessä 2/2025

 

Alkuun tärkein kuten entisajan uutisjutuissa: tässä ajassa logoterapiaa sovellettaisiin parhaiten nuorisotyön kentällä elämäntapaohjaajan muodossa. Tietoperusteisesti opastettaisiin, miten asiat viedään oikeasti käytäntöön muuttumaan automaattisiksi rutiineiksi. Kuten miten nukutaan ja palaudutaan riittävästi, miten syödään oikein ja miten liikutaan riittävästi. Epäterveellinen ruokavalio, lihavuus ja liikkumisen vähäisyys menevät vähemmän yllättäen käsikynkkää esimerkiksi lujasti yleistyneen masennuksen, ahdistuneisuuden ja keskittymishäiriöiden kanssa.

 

Samoin logoterapian peruspalikat omaksunut elämäntapaohjaaja voi mahdollistaa tarkoitusvetoista ryhmämuotoista toimintaa, joka tarjoaa perusteltua sosiaalista tekemistä ja yhteisesti jaettavia elämyksiä. Tällaista voisi olla esimerkiksi muuttoapu, ohjattu puistotyö, muinaismuistoalueen raivaus, yhteisötaideteos tai kaupunkikohteen siistimistyö. Tapaamisen paikkoja, vastuunjakoa, yhteisiä ruokailuhetkiä ja sitä kautta uusien ystävyyksien syntymistä.

 

Tähän työhön jo nykyisin soveltuvia ammattinimikkeitä ovat mm. kouluvalmentaja, koulunuorisotyöntekijä, etsivä nuorisotyöntekijä, yhteisöpedagogi, nuorten työpajaohjaaja, toimintaterapeutti, liikunnanohjaaja, personal trainer, eri koulukuntien coachit.

 

Ja samaan hönkäykseen ne tutut ikävät vaikeudet: rahaa ja yhteistyötahoja tarvitaan. Mikä taho maksaa elämäntapaohjaajan palkan ja toimintaresurssit, mistä ja miten hän tavoittaa osaamistaan tarvitsevat nuoret; millä heidät motivoidaan ja sitoutetaan. Miten päästään siihen tarkoituksellisten elämänainesten löytämiseen, ja kiinnostako ne pätkääkään?

Tässä kohtaa hyvä muistaa, että ihmiset aivot ovat valmiit vastuun- ja riskintuntoineen vasta siinä 25-vuotiaina. Kaikilla ei silloinkaan.

 

Tietämättömyys on kaikkien vaivojen äiti.

– François Rabelais

 

Oma lukunsa ovat kyvyt ja mahdollisuudet puuttua juurisyihin, joihin kuuluu vanhempien kasvatustaidot. Tyly fakta on, että osalla vanhemmista ei ole riittävästi osaamista, tietoa eikä kykyjä kasvattaa lapsilleen niitä perustaitoja, joilla elämässä pärjää. Myös vinksallaan olevat uskomukset ja mm. rasistiset asenteet ovat mallioppimisen kautta tahmaisen periytyviä. Lapsi ei niitä itse valitse. Mitä on hyvä elämä nykyisessä Suomessa ja miten se saavutetaan - moniarvoisessa yhteiskunnassa käsitykset voivat olla räikeässä ristiriidassa keskenään.

 

Joskus elämäntavoissa voi toki tapahtua pysyvä, iso muutos nopeastikin. Markku Ojanen puhuu vähän tutkitusta kvanttimuutoksesta kirjassaan Voiko persoonallisuus muuttua? Teoksessa myös Viktor E. Frankl mainittuna. Kenellä olisi tieto ja osaaminen, miten moisen positiivisen kvanttimuutoksen voisi "aiheuttaa" toiselle ihmiselle, niin olisi viisas ja todennäköisesti varakaskin. Uskonnolliset piirit selittävät ilmiötä uskoon tulemisena tms.

 

Omaan ihmiskuvaani ja elämäkäsitykseeni eivät uskonnolliset selitykset kuulu. Olen pähkäillyt, että em. ilmiössä on kyse eloonjäämisen ja elämänlaadun kannalta oleellisen tärkeän tiedon läpäisy tietoiseen mieleen varoituksena tai ennusteena, miten käy, jos näin jatkuu. Voimakkaan tunnekokemuksen tuomana, ja joskus visiona kuten Franklillakin oli käynyt. Tavallaan nähdään tulevaa, ja se tuo selviytymisvoimaa jatkaa eteenpäin.

 

Ihminen tottuu kaikkeen.

­– Fjodor Dostojevski

 

Ihmisen pohjimmaisina ja vahvimpina dnaohjureina ovat kuten muillakin nisäkkäillä selviytyminen ja lisääntyminen. Evoluutiomme on ollut selviytymisen voittokulkua, ja perusluonteeltaan todellakin kaikenkarvainen ihminen on äärimmäisen sitkeä eloonjäämisjärjestelmä. 

 

Suuri muutos lyhyessä ajassa näiden kahden päätarkoituksen kanssa on siinä, että syntyvyys laskee länsimaissa jyrkkää vauhtia. Lapset ja jälkikasvu eivät enää olekaan arvo, jota halutaan tai uskalletaan toteuttaa tai tavoitella. Syitä ovat mm. taloudellinen epävarmuus, myöhentyvä lastensaanti, itsekeskeisyys, pula kunnollisista miehistä, ura & lapsi, kulttuuriset tekijät, uudet ideologiat, ilmasto- ja sota-ahdistus jne. Osa ei voi saada lapsia vaikka haluaisivat.

2010-luvulta tähän päivään Suomessa syntyneiden määrä on laskenut yli –25%. Tällä on hyvin suuria, kaiken läpäiseviä vaikutuksia tulevaisuudessa. Lapsettomien päättäjien määrä kasvaa, kiihdyttääkö se kehitystä? Valtio ei voi pakottaa vauvatalkoisiin, uskontokulttuurit jossain määrin. Mutta tässä kohden haluan nostaa nuorisopuolta jo koettelevan ilmiön esille logoterapian valoon, että tosiaan, yksi aivan keskeinen arvo ihmisten elämänpidoissa on muuttunut. Mitä sen tilalle on tullut, mitä sen tilalle tulisi tulla?

 

Logoterapian kovaa ydintä on mielestäni juuri arvojen avulla työskentely. Pääjakona ne tutut luovat arvot, elämysarvot ja asennearvot. Muistetaan taas, että isolla osaa nuorista menee oikein hyvin, eivät he tarvitse apua tai mitään terapioita. Mutta luoviin arvoihin voi liittää korkean nuorisotyöttömyyden ja muutoinkin epävarman työllistymisen - enää ei korkeakoulutus takaa hyvää työpaikkaa, vaan ehkä silppuisan soppariuran. Ei rahaa, ei perusresursseja.

 

Elämysarvoja meille on tarjolla liikaa, monesta löytyy tosin se hintalappu jossain vaiheessa. Psykologinen koukuttavuus ja dopamiinitalous ovat nostaneet viihtymisen liiallisuuksiin - onko ihme, jos sen vastineena pitkän tähtäimen ponnistelu on nuorille ylivoimaisen työlästä. Paljon on kyse tottumisesta - helppouteen, hetiyteen ja ja nopeaan mielihyvään jää kiinni hyvin helposti. Ja juuri tätä on tarjolla näyttöruuduista, syömisten ja juomisten muodossa.

 

Varsinaiset huumeet sitten viihdekäytön, todellisuuspaon ja itsehoidon äärilaidassa. Tätä kirjoittaessa Suomessa panikoidaan alfa-PVP:stä eli peukusta, joka on paljon vahvempaa kuin amfetamiini ja hankalasti hoidettava. Tänne suunnatun kaupan päätekijät löytyvät ulkomailta.

 

Entä juurisyinen ratkaisu nuorten huumeidenkäyttöön ja muihin peruspahoinvointeihin? Evoluutiobiologi ja psykologian tohtori Markus J. Rantala kertoo kirjassaan Masennuksen biologia rottakokeista, joissa rotilla oli tarjolla kuononpainalluksella huumeita, mutta ne eivät käyttäneet niitä, koska niillä oli sopivan hyvät elinolosuhteet, kavereita ja lajityypillisesti järkevää tekemistä. 

Sama juttu ihmisten kanssa, mutta emme kykene luomaan näitä tarvitseville.

 

Kumpi on helpompaa, laittaa sandaalit omiin jalkoihinsa tai 

päällystää kaikki maailman tiet nahalla? – sananlasku

 

Asennearvot. Nuorten kohdalla voisi nostaa vähän tylysti pohdintaan sen, miksi jostain syystä erityisen muodissa ovat uhriutuminen ja avuttomuus sekä kaikenlaisen tuen peräänkuuluttaminen? Tiktok ja muut sometöhnä-sovellukset ovat yksi varma syy tähän. Tutkittua on, että jos esimerkiksi luokassa vatvotaan mielenterveyspulmia koko ajan niin ne alkavat tarttua, ja kohta kaikki ovat vähän masentuneita.  Medioille kelpaa hyvin myös "Masennus on uusi Suomen kansantauti!" -jutut, ne myy ja vatvonta saa pyöriä ilman ratkaisuja pyörii kuin pesukone. 

 

Samalla on tapahtunut, että sinänsä normaaleista ihmisen elämään kuuluvista pettymyksistä, epäonnistumisista ja tuskaa tuottavia asioita on ryhdytty hinaamaan mielenterveysongelmien puolelle. Kohta kaikelle on diagnoosi, pilleri ja jokaisella hoitosuhde terapeuttiin, "maksettuun ystävään."

 

Frankl itse korosti sitä omien asemien parantamista, eteenpäin menemistä, henkisten voimavarojen kasvattamista ja omien pelkojen voittamista. Sen tarkoituksena on saada lisää inhimillistä vapautta ottamalla vastuuta itsestään. Pitää tehdä töitä ja nähdä vaivaa itsensä eteen eikä syytellä muita tai yhteiskunnan rakenteita. Näiden asioiden pitäisi olla nykyajassa enemmän in ja turha ruikutus ja se loputon tunnevatvonta vähemmälle. Sitkeyttä ja pitkäjänteisen sisukkuuden kasvatusta tilalle. Ugh!

 

Tähän kohtaan liittyen ehkä hieman yllättävä kirjavinkkaus, Arnold Schwartzeneggerin teos Ajattele isosti - 7 oppia menestymiseen. Mikä nimi tosin on harvinaisen huonosti suomennettu, sillä alkuperäinen kertoo pääviestistä Be Useful, Ole hyödyksi. Kirjan sisältö vaikutti sieltä ja täältä tutulta, ja sivulla 148 hän siteeraakin Franklia: "Et voi hallita sitä, mitä sinulle elämässä tapahtuu, mutta voit aina hallita sitä, miten suhtaudut ja reagoit siihen, mitä sinulle tapahtuu."

 

Kyllä iso-Arska, tuo entinen itävaltalainen on logoterapian ytimet lukenut ja omaksunut. Hän nostaa esille myös mielenkiintoisen ilmiön, jolle tutkijat ovat antaneet nimeksi helper´s high, hyväntekijän hurma. Kun ihminen auttaa muita, hän saattaa saada osakseen vahvan hormoniryöpyn ja mielihyvän. On hyvin loogista, että yhteinen eloonjääminen on evoluutiossa tullut palkitsevaksi meille laumanisäkkäille. Ja mistä Frankl ja logoterapia alati puhuu; muita kohden, pois itsekeskeisyydestä.

Minulle tuo suorapuheinen ja humoristinenkin kirja käytännön oppeineen kelpasi sellaisena vähän rotevampana logokirjana.

 

Kirjoittaja Marko Laihinen on nuorisoalan ammattilainen ja logoterapiaohjaaja LTI.

 

 

 

Sinusta ei voi tulla mitä tahansa

Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 3.1.2025 

Joulun ja uudenvuoden herkkuvarikkopysähdykset ovat takana ja monella on vuorossa itseä soimaava ähkytys lisäkiloista. Sitten tehdään kädet tanhukahvoilla taas kerran vakaita lupauksia, että nytpä alkaa oppien mukainen terveellinen syöminen ja liikunta! 

 

Eikä onnistu, helmikuussa jo hyytyy. Miksi tiettyjen elintapamuutosten tekeminen on niin vaikeaa? Ja missä menee yksilön oman vastuun rajat ja missä muiden tekijöiden vaikutusvalta?

 

Lihavuuteen liittyy vahva häpeäleima ja laihuuden ihannointia tavataan kaikissa ikäryhmissä. Lihavia kiusataan eniten. Psykologi ja kehopsykoterapeutti Taija Wilenius toteaa (HS 3.12.), että meidän pitäisi ymmärtää, ettei lihavuus ole yksilön valinta, vaan siihen liittyy paljon taustatekijöitä kuten geenit, kasvatus, tunne-elämä, tottumukset ja länsimainen elämäntapa. Näistä meidän hänen mukaansa pitäisi puhua eikä syyllistää.

 

Nämä samat kohtalonomaiset tekijät rajaavat, ettei meistä voi muillakaan elämänalueilla tulla ihan mitä tahansa. Kaikki upeat visiomme eivät toteudu, vaikka tekisimme kuinka helvetisti töitä ja uhrauksia niiden eteen. Myös onnella ja sattumalla on aina roolinsa.  Pitäisikö tietty realistisuus ja tosiasioiden tunnustaminen ottaa paremmin huomioon mm. lasten ja nuorten kasvatuksessa?

 

Ylipainoisia osoitellaan naureskellen yleisesti siitä, että heiltä puuttuu vain tahdonvoimaa. Jos henkisesti vetelä vaan ottaisi itseään niskasta kiinni, niin ongelmat katoaisivat. Rutiiniasiantuntija James Clear vertaa, että tahdonvoima on kuin lihas. Sitä voi toki kasvattaa ja kehittää, mutta rajansa silläkin. Tutkimusten mukaan ihmiset, jotka joutuvat kuluttamaan tahdonvoimaansa  arjessaan paljon, niin heiltä ei enää irtoa paukkuja alussa kovaa itsekuria vaativiin muutoksiin. Jos on työttömyyttä, kroonista rahapulaa ja stressiä, niin takamatkalta lähdetään elintaparemppoihin. Toki tähänkin voi pöyhkeä ahkera ihminen todeta, että no mene töihin ja pistä raha-asiasi kuntoon. Näinpä. Parempi olisi konkreettisesti auttaa kuin heittää ylhäältä alas typeriä neuvoja.

 

Valittamisen perusteella ehkä meidän kaikkien pitäisi mennä johonkin kiinalaistyyppiselle uudelleenkoulutusleirille - asenteissa, uskomuksissa ja tiedoissa kun on paljon puutteita siellä ja täällä. Sen jälkeen ehkä omattaisiin parempaa lajitoverikunnioitusta ja tietämystä, millä menetelmillä kannattaa eri asioissa toimia pysyvien tulosten aikaan saamiseksi.

 

Kirjoittaja asuu Turussa ja on nykyään lupaustensa kanssa tarkkana

 

 

Jonna Heinonen: Tunne syöminen [Minerva 2018]

Sinänsä on tietenkin ihmeellistä, että syömiseen ja ruokaan liittyy monenlaisia ongelmia. Kyseessä kun pitäisi olla äärimmäisen luonnollinen juttu. Periaatteessa asiat ovatkin hyvin yksinkertaisia - jos on ylipainoa, syö vähemmän mitä kulutat, niin laihdut - mutta ruokailuun ja liikkumiseen liittyvien uusien tapojen käytännön toteutus ja juurruttaminen saattaa olla uskomattoman vaikeaa.

Jonna Heinonen on ravitsemustieteilijä ja valmentaja-kouluttaja, joka on erikoistunut syömisen psykologiaan. Tämä oli pääsyy, miksi itse kiinnostuin tästä kirjasta ja hankin sen. Tavoitteena tietää juurisyitä, miksi ihminen esimerkiksi syö ahdistukseensa, miksei onnistu laihdutusprojekteissaan ja sitten ahdistuu lisää ja synnyttää noidankehän, josta palkkiona mm. läskiä ja masentunut meininki.

Moni myös kompensoi oman elämänsä kaaosta syömisellä, koska se tuntuu olevan hallittavissa oleva asia. Se tuo turvaa ja saattaa olla tehokas keino hallita ahdistusta, mutta johtaa helposti suurempiin syömisen ongelmiin.

Kirjan psykologinen tausta pohjautuu mm. hyväksymis- ja omistautumisterapiaan (HOT), mikä on itselleni ennalta tuttua Arto Pietikäisen kirjoista ja logoterapiasta. Psykologinen joustavuus ja itsesäätelytaidot on nykyihmiselle valttia.

Ei ole hedelmällistä jäädä murehtimaan tapahtuneita, vaan tärkeämpää on hyväksyä tilanne, pohtia, miten itse voi vaikuttaa omaan tilanteeseensa tällä hetkellä, ja suunnata katse tulevaisuuteen. Omistautuminen puolestaan tarkoittaa omistautumista omien arvojen mukaiseen elämään.

Kirjassa on paljon mielenkiintoista tutkittua tietoa ja paljon käytännöllisiä harjoituksia. Niistä on hyötyä hyötyä myös syömisaiheen ulkopuolelle. Esimerkiksi tunteiden tunnistaminen ja niiden käsittely on ensiarvoisen tärkeää psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kannalta. Kirja lukiessa itse yhdistelin, että esimerkiksi ahdistukseen voida syödä nopeaa mielihyvää tuottavaa sokeri&rasvakamaa, ja kyseessä on samanlainen "pellit kiinni" ilmiöt kuin osa tekee sitten alkoholin avulla. Hoidetaan oireita, eikä mennä juurisyihin, todellisiin henkilökohtaisiin tarpeisiin,  jolloin ongelmat voivat poistua käsittelyn jälkeen kokonaan ja lopullisesti. Oleellinen neuvo on myös pyytää apua asiaa tuntevalta. Suomalaiseen mentaliteettiin kun yhä kuuluu paikoin liikaa se yksin yrittäminen.

Syömisen monipuolisuutta ja samalla monimutkaisuutta kuvaa hyvin mm. Heinosen esittelemät nälän lajit. Näitä ovat silmän nälkä, suun nälkä, nenän nälkä, vatsan nälkä, solujen nälkä, mielen nälkä sekätunnesyöminen jota kutsutaan myös sydämen näläksi. Näistä löytyy helposti ne alueet, mitkä itse kullakin yksilöllä on etusijalla.

Kirjan loppupuolella esitetään hyvin pätevästi, miten tehdään pysyviä muutoksia. Väkisin ja pakottamalla ei seuraa hyvää ja kestävää tulemaa. Itsesäätelytaitoja ts. itsekuria voi treenata, se on kuin lihas, joka tosin myös väsyy käytettäessä. Sitä on käytettävä harkiten.

Tapojen kehä menee Ärsyke - Reaktio - Teko/Tapa – Palkinto. Ärsykkeitä ei voi välttää, reaktiot tulevat lähestulkoon automaattisesti, aivot päättävät palkinnon, joten teot ovat se alue, johon ihminen itse voi käytännössä vaikuttaa. Muutosprosessit menevät että ajattelemalla alkuun, tekemällä toteutuu. Kirjan tapojen juurrutus oli samassa linjassa James Clearin kokoaminen oppien kanssa.

Jonna Heinosen kirja on hyvinkin suositeltava, lempeän jämäkkä kirja - oman syömisen ja siihen liittyvien tapojen ja tottumusten myötä on luontevaa ja hauskaakin lisätä omaa itsetuntemustaan ja arvostustaan. Pelkästään herkuttelun jalon taidon oppimisen vuoksi kirja kannattaa lukea. Kohti aktiivista elämäntapaa ja intuitiivista syömistä!

James Clear: Pura rutiinit atomeiksi

Menestys ei tarkoita tavoitetta, johon pyrkiä, tai maaliviivaa, jonka ylittää. Se on kehittymisen menetelmä ja hienosäätämisen loputon prosessi. Pysyvien tulosten salaisuus on, ettei koskaan lopeta parannusten tekemistä. – James Clear

Myönnetään, että tämä kirja on ollut itselleni erittäin innostava. Luin sen saman tien kahteen kertaan ja tein "päivityskirjoituksia". Kirjan aiheet, oivallukset ja menetelmät tarjoavat hyvää aineistoa vaikkapa luovan kirjoittamisen treeneihin. Asioiden tiedostamisen ja omakohtaisuuteen liittämisen jälkeen - uusien rutiinien noudattamisen jälkeen kirjan päälupaus pitää paikkaansa periaatteessa minkä tahansa asian kohdalla: Näin saat aikaan muutoksen, joka pysyy. On kyse sitten uudesta rutiinista kohti parempaa toistojen kautta, tai sitten huonosta rutiinista luopumisesta.

Omassa ex libriksessäni lukee: Asua muuttumisen vapaudessa, ja ei tämän bloginkaan nimi ole sattumalta Luonnostelua. Torsti Lehtinen joskus kauan sitten eräällä eksistenssifilosofia-kurssilla kysyi, mitä yhtä ominaisuutta ette itsestänne myisi mistään hinnasta? (Mitä sinä et myisi?)
Lyhyen pohdinnan jälkeen totesin, että muuttumisen vapautta.
Oma elämänfilosofiani pohjautuu vankasti siihen, että ihminen saa muuttua. Logoterapiaopintojen tuomaa ymmärrystä taas on ihmisen henkinen vapaus ja sen liikkumatila - omaa asennettaan voi aina ruuvata, jos ei enää muuta voi.
Eli eipä ihme, että itselleni ja monille muillekin on maistunut nämä Clearin tarjoamat oivallukset ja käytännön menetelmien esittelyt. Nettisivustoltaan on tullut sähköpostiin myös pätevää ja kiinnostavaa lisäinformaatiota.

Kaikki tavat palvelevat sinua jotenkin - siksi toistat niitä

Kirjan teoreettinen, kognitiivista ja käyttäyttymistiedettä yhdistelevä pohja on simppeli. Rutiiniemme peruskehä kulkee samaa kaavaa:
1. Ärsyke -> 2. Tarve -> 3. Reaktio -> 4. Palkinto

Kuinka sitten luodaan hyvä rutiini:
1. Tee siitä ilmeinen 2. Tee siitä houkutteleva 3. Tee siitä helppo 4. Tee siitä tyydyttävä

Kuinka päästä eroon huonosta rutiinista?
1. Tee siitä näkymätön 2. Tee siitä vastenmielinen 3. Tee siitä vaikea 4. Tee siitä epätyydyttävä

Kirja luonnollisesti tarjoaa näihin seikkaperäiset perustelut ja askelmerkit tietenkin samalla todeten, etteivät nämä neljä lakia eivät ole tyhjentävä keino muuttaa mitä tahansa inhimillistä käytöstä, mutta Clearin mukaan ovat melko lähellä sitä.

"Tuloksesi ovat osoitus aiemmista rutiineistasi. Nettovarallisuutesi on taloudellisten tottumustesi viiveellä tuleva mitta. Painosi on syömistapojesi viiveellä tuleva mitta. Tietämyksesi on opiskelutapojesi viiveellä tuleva mitta. Sotkusi ovat siivoustapojesi viiveellä tuleva mitta. Saat sen, mitä toistat."

Samalla logiikalla uusi, parempi rutiini alkaa tuottaa tulosta muutoksen vaadittavan ajan myötä. Kyse on toimivasta menetelmästä, ei tavoitteen toteuttamisesta.
Moni yrittää tehdä esimerkiksi vuoden alkuun elämänmuutosta, esimerkiksi laihduttaa läskiä tai vähentää suklaansyöntiä tai ryyppäämistään, mutta kun se ei näytä tuottavan mitään tulosta nopeasti, lyödään hanskat tiskiin ja uskotaan, ei pysty, juuei onnistu, en saa aikaan muutosta. Ja palataan samaan rutiinimaiseen käytökseen ehkä vielä entistä pahemmin.
Itse pidin myös Clearin kirjan evoluutioon perustuvista selityksistä mm. aivojemme toimintaperiaatteiden ja perustarpeidemme suhteen. Ne olivat hyvin samansuuntaisia Markus J. Rantalan kirjassaan esille tuomien näkemysten kanssa.

Uudet rutiinit perustuvat tiettyyn toistojen määrään, ennen kuin niistä tulee pysyvää tapaa.
Kuva selkiyttää hyvin mistä kysymys. Hyvin samankaltainen on osakesäästämisen puolelta Korkoa korolle -ilmiö.

Eräs kirjassa ollut käyttökelpoinen neuvo: jos vain välttelee houkutuksia, esimerkiksi tänään en osta 2,5 euron erikoiskahvia, se ei ole tyydyttävää. Ratkaisu on esimerkiksi, että avaa tilin, jonka nimeää jonkin isomman ja tärkeämmän tahtomuksensa mukaan, esimerkiksi "Päivä Tukholmassa -reissu". Aina kun tuo kahvi jää ostamatta, voi siirtää säästyneen rahan tuolle tilille, jolloin saa muutettua hetken nautinnosta kieltäytymisen ja toimettomuudenkin mielihyvää tuottavaksi. Ja matikkaa:
2,50€ x 7= 17,50 viikossa, 75/kk ja vuodessa 900€.
Samalla periaatteella toimii rutiinien vaikutus. Ja moni tapa muuttuu yllättävän nopeasti pienillä säädöillä ns. automaattiseksi, jolloin energiaa vapautuu muuhun.

Identiteetin muuttaminen on rutiinien muuttamisen Pohjantähti

Suurimpia, ellei suurin syy, miksi muutokset eivät etene ja toteudu, ovat omaan identiteettiin liittyvät uskomukset. Ne yksinkertaisesti estävät muutokset parempaan suuntaan. Ihminen torpedoi itse itseään, usein toki tietämättään:
"Minä olen tällainen enkä muuksi muutu", "En todellakaan ole aamuihminen", "Minulla ei ole matikkapäätä", "Olen ihan surkea tietokoneiden kanssa", "Olen vaan aina myöhässä", "Vihannekset ovat jänisten ruokaa", "sohva + punaviini + Netflix = aah!", jne. tuhansia muita versioita.

Clear toteaa kirjassaan, että "Monet kulkevat koko elämänsä kognitiivisessa horroksessa seuraten sokeasti sääntöjä, joita he identiteettiinsä liittävät. Kun olet toistanut itsellesi tiettyä tarinaa vuosien ajan, on helppo hakeutua samoihin vanhoihin henkisiin uriin ja hyväksyä ne tosiasioina. Ajan mittaan alat vastustaa tietynlaista toimintaa sillä perusteella, että se ei ole sinua. Sisäinen paine pakottaa sinut säilyttämään oman minäkuvasi ja käyttäytymään tavalla, joka on uskomustesi mukainen. Etsit minkä tahansa keinon, jotta voit välttää ristiriidan itsesi kanssa."

Oma identiteetti kannattaa päivittää säännöllisin väliajoin. Itsekin löysin opittuja asenteita sieltä 70-luvulta asti. Silloin niistä ehkä on ollut joissain tilanteissa hyötyä, nyt niillä ei ole ollut aikoihin enää mitään virkaa. Omien tarpeiden, asenteiden ja uskomusten muuttaminen on tietynlainen muuttumisen yleisavain, jonka myötä voi tapahtua niitä isoja ja nopeita kvanttimuutoksia. Näistäkin on itselläni omakohtaisia kokemuksia.
Clearin kirja tarjoaa perusteltuja selityksiä ja apuja näiden asioiden tiedostamiseen.
Suosittelen.

Vihreän ja punaisen kortin systeemi

Olen eri lähteistä yhdistellyt yksinkertaisen ja tehokkaantuntuisen menetelmän, jolla osaltaan pystyy toteuttamaan esimerkiksi laihdutusprojektinsa. (Kirjoitettu alunperin Facebookkiin 17.1.2020)

a) Tiedetään, että syömisen osuus on laihduttamisessa ratkaisevaa, ei liikunta, joka toki tukee ja tuo energiaa monella tapaa. [n.Ravinto 80% /Liikunta 20%]. Miinuskaloreille on mentävä suhteessa kulutukseen, JOS pulskistuneen on tarkoitus olla normaalipainoinen. 

b) Tiedetään, että ankaran eloonjäämisevoluutiomme takia aivomme edelleen suosivat ja himoavat suolaista, rasvaista ja makeaa niiden sisältämän runsaan energian takia. Siksi näistä aivoissa se vahva mielihyväpölly ja monelle psyykkinen riippuvuus. Tiedetään myös, että jos kaupasta ostaa esimerkiksi Fazerin sinisen📕, Oreo-paketin📕, irtokarkkisäkin📕, ranskalaisia📕ja sokerimunkkeja📕on kotona suuria vaikeuksia pidättäytyä syömästä niitä. Ei mene miinuskaloreille. 
[Noin 7000-8000 kaloria on kilo läskiä kyytiin kannettavaksi tai pois kyydistä.]

c) Pitää siis toimia jo kaupassa päättäväisesti oman mielihyväkeskuksensa portsarina. Jokaisen koriin aiotun tuotteen kohdalla voi tietojensa perusteella MIELESSÄÄN nostaa joko vihreän kortin tai punaisen kortin. Edellä mainitut ovat pitemmässä juoksussa kaikki punaisen kortin kamaa, JOS tarkoitus laihduttaminen. Vihreää korttia ostoskoriin saavat mm. salaatit📗, viinirypäleet📗, hedelmät📗 pähkinät📗jne.

d) Samaa systeemiä voi laventaa tahdottua päämäärää tukemaan: soffaa ja telkkaria tuntikaupalla📕kävelylle kaverin kanssa📗sometusta tuntikaupalla📕kuntosalille tunniksi📗jne.

e) Jokunen vuosi sitten tämänkaltaista simppelien värisymbolien käyttöä ehdotettiin EU-tasolle terveellisten ja epäterveellisten tuotteiden erottamiseksi, ei mennyt läpi. Ymmärrettävistä syistä, punaisen lipun tavara olisi alkanut jäädä hyllylle.

f) Miten sitten palkita itsensä tällaisista kieltäytymisistä, koska jos ainoastaan välttelee houkutuksia, sellainen toiminta ei tuo tyydytystä. James Clear tarjoaa kirjassa Pura rutiinit atomeiksi kelpo mallin: avaa säästötili ja nimeä tili sen mukaan, mitä todella haluat. Ja aina kun välttää heräteostokset ym. pikamielihalut, voi siirtää säästyneen summan tuolle tilille. Tili voi olla vaikka "Konserttimatka", "Uusi takki", "Päivä Tukholmassa-reissu", "Kokovartalohieronta" - mitä isompaa ja arvokkaampaa sitten haluaakaan laihtumisen ja parempien tapojensa lisäksi. Pitää toki muistaa se, että säästökohteen tulee olla linjassa tavoitteen kanssa, eli jos laihduttamisesta kyse, se ei voi olla jumbopizza + kolme kaljaa.

Aiheeseen liittyen suositteltavaa kirjallisuutta:
James Clear: Pura rutiinit atomeiksi
Timo Haikarainen: Lihaskasvu & rasvanpoltto
Markus J. Rantala: Masennuksen biologia