tiistai 23. toukokuuta 2017

Äitien päivät vähenemässä

Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 23.5.2017




Suomessa syntyi viime vuonna 52 814 lasta, mikä on 2 658 vähemmän kuin 2015. Ensisynnyttäjien keski-ikä oli 29,1 vuotta, ja nykynainen synnyttää keskimäärin 1,57 lasta. Toisaalta hyväkin, koska puolikkaita vakansseja on usein avoinna ja mm. politiitikkona pärjää ihan hyvin 0,57% ihminen.
Syntyneiden määrä on vähentynyt kuutena vuotena peräkkäin, ja nyt ollaan liki suhteellisia pohjalukemia. Mistä ilmiössä on kyse, koska niin sitä olettaisi, että lisääntyminen olisi ihmisnisäkkäidenkin luonnollisinta puuhaa?

Osa lapsia tahtovista ei voi saada omia lapsia, ja tähän liittyy usein ankaran syvää surua ja luopumista. Ei onnistu. Ei vaikka nykylääketiede on jo niin kehittynyttä, että mätitahna-luokan spermastakin saadaan se yksi vetelä siittiö läpsäistyä ilman uintivaivaa munasolun ovesta sisään. Nykytekniikoilla myös yksinelävät ja homot lisääntyvät sutjakkaasti. Toisaalta adoptointi on yhä vaikeaa ja prosessit kestävät vuosikausia – päteviä vanhempia menee hukkaan.

Vapaaehtoinen lapsettomuus on lisääntynyt. Ehkä nuoruusaikaa pidennetään, tai ei haluta lifestyleksi lapsiperhearkea. Siihen valintaan on täysi oikeus, josta ei parane valtiontalouden kauhistelijoiden tai vanhoillisten perhekäsitysten vaalijoiden syitä kuulustella. Elämisen muodot monimuotoistuvat, arvoja syntyy lisää. Lapsia ei.

Taloudelliset syyt. Jos toimeentulo kilisee epävarmasta silpusta samalla kun työelämä ja siihen lasten yhdistäminen on yhä vaativampaa, niin se ehkäisee tulosvastuullista parittelutoimintaa. Koska persaukinen lapsiperhearki on todella raskas kuvio. Valtion ja kuntien rahallinen tuki ja asenteet lapsellisia kohtaan vaikuttavat. Osa lapsettomista toki kokee, että he joutuvat maksamaan ne lapsiperheiden edut. Kränää on – vanhempia haukutaan itsekkäiksi, kuten myös heitä, jotka eivät halua omia lapsia. 

Osalla edelleen se raamatuilla ja koraaneilla päähän iskostettu jumala-auktoriteetti käskee täyttämään lapsilla tuvat, porstuat ja kaiken maan. Tasa-arvoputkella katsoen näissä projekteissa naisen asema näyttäytyy lähinnä vauvantekokoneelta. Mutta mikäs siinä jos tykkää ja on oma valinta.

Kumppanin puute. Ainakin miesten mielestä nykynaiset ovat kovin nirsoja ja heillä on liian tiukat kriteerit isiehdokkaille. Partneritoreilla markkinatalous on raadollistunut – jos ei ole suhteellista pörssiarvoa millään mittarilla, niin ei ole edes laskuhumalaista kysyntää pikkutuntien keräilyeristä.
Globaalit uhkakuvat. Ilmaston muuttuminen ja muut katastrofiennusteet eivät innosta lapsentekoon. Nykyään tieto on läsnä koko ajan ja exel-ajattelulla suunnitellaan elämä eläkeikään saakka.  

On miten on,  syntyvyyden vähenemisellä on jatkossa dramaattisen suuret vaikutukset moniin asioihin. Ja joka tapauksessa, jonkun lapset tulevaisuudessa maksavat ne verot, eläkkeet ja hoitavat meidät.  


Kirjoittaja on Turussa asuva lapsellinen kirjoittaja


keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Työttömät rakenteellisen rasismin kohteena


Mielipidekirjoitukseni Turun Sanomissa 4.5.2017.
Linkki täältä.

Hallitus pyrkii uutterasti puhdistamaan työttömyystilastoja. Oikeistolaiset puolueet tekevät oikeistolaista työttömyyspolitiikkaa, eipä siinä mitään. 
Niissä hyväosaisten arvoissa työttömyys on asenteellisesti yksilön oma syy, ja yhtenäiseksi joukoksi niputetetut työttömät ovat laiskoja ja heitä joudutaan elättämään muiden rahoilla. Siksi heitä pitää ohjata tekemällä niiden työttömien olot sietämättömiksi. 
Toteutustapojen takaa kuultaa 1950-lukulaiselta näyttävä ihmiskäsitys, joka uskoo että rankaisemalla, pakottamalla ja valvomalla ratkaistaan myös työttömien kysymys.
Esityksissä on muun muassa, että korvausta työttömyydestä vähennetään, jos työtön ei käy töissä. Kolmen kuukauden aikana työttömällä tulee olla 18 tunnin työviikko, jonka tunnit voi jakaa enintään 4 viikon ajalle. Eli tulee olla työssä käyvä työtön, mikä on mahdoton yhtälö.
Tai tulee osallistua työllistämistä edistäviin palveluihin, joita ovat muun muassa palkaton työkokeilu, palkaton kuntouttava työtoiminta ja niin kutsutut pakolliset hippaleikit.
Aktivointiyrityksille on myönnetty 50 miljoonaa euroa, mutta järkevään tukityöllistämiseen ei ole varoja osoittaa, vaikka rahaa löytyisi miljardien yritystuista. 
Uusin esitys on työttömien pakollinen raportointivelvollisuus 7 päivän välein, mikä tarkoittaa miljoonia raportteja. 
Voi nyt stasi sentäs! 
On hyvin vaikea selvittää, paljonko Suomessa todellisuudessa on työttömiä ja avoimia työpaikkoja.
Työpaikkoja on ilmoitettuna noin 19 000. Maaliskuussa Tilastokeskuksen mukaan oli 260 000 työtöntä ja TE-hallinnon taskulaskimessa 317 300 työtöntä. Näistä puuttuvat muun muassa tilastojen ulkopuolella elävät, piilotyöttömät, karenssille pudotetut, pätkätyöläiset, tukitoimenpiteissä olevat sekä työkokeiluissa ja TE-koulutuksissa olevat. 
Uusilla mahdottomilla vaatimuksilla lakaistaan suuri määrä ihmisiä TE-tilastoista karensseille ja alennetun toimeentulotuen maton alle. 
Työttömien psyykkistä nujertamista tehdään paikoin suurella innolla. Hyvien ihmisten syrjivä ihmisviha etsii kohteensa: maahanmuuttajat, avioliittohomot ja työttömät ihmiset. 
On merkillistä, miten hiljaa ay-liikkeet ovat tästä työttömien ankarasta kohtelusta. Niillä olisi hallussaan todellista vaikutusvaltaa, mutta katselevat muualle. Keskittyvät palkansaajien aristokratian etujen turvaamiseen ja suut on ilmeisesti ostettu hiljaisiksi. Se siitä palkansaajaluokan solidaarisuudesta.
Virallinen Suomi juhlii 100-vuotista taivalta teemalla "Yhdessä". Tämä työttömiin kohdistettu rakenteellinen rasismi on siinä valossa todella irvokasta. 
Eriarvoisuuden kuiluja kaivetaan urakalla. Eipä sen kohutun teloituskolikon kansalaissodan henki kovin kaukana leiju tästäkään ajasta.
Entä vaihtoehto suhdanteisiin, joissa melkein kuka tahansa voi milloin tahansa saada työttömän C-luokan statuksen? 
Etsivän nuorisotyön toimintamalli perustuu siihen, että ollaan nuoren puolella ja tarjotaan osaamisapua ilman, että selän takana on karensseja tai muita peukaloruuveja. Yksinkertainen ja edullinen malli, jossa ihminen kohtaa ihmisen yksilöllisesti ja keskinäiseen luottamukseen perustaen.
Sovellettuna tämä toisi positiivisia tuloksia myös TE-sektorille ja purkaisi valtavan määrän turhaa kontrollityötä. Varsinkin nyt, kun kasvava talous vetää ylöspäin ja luo uusia toimeentulon mahdollisuuksia. 
Marko Laihinen
Taide- ja kulttuuripuolen sekatyöläinen