Vannotko kännykän kautta

Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 10.5.2019

Joskus kun mukuloilta kysyttiin kolttosista, vannotettiin kunniasanan kautta. Taikka kiven ja kannon. Nykyään tehokkainta on kysyä, että vannotko kännykän kautta. Jos huijaa, kännykkä muuttaa kaapin päälle.

Älypuhelimesta on tullut muutamassa vuodessa lapsille äärimmäisen tärkeä väline. Niin tärkeä, että siitä ollaan riippuvaisia. Osalta teineistä lähtee käsi olkapäästä irti, ennen kuin se puhelin näpeistä.

Pikkuflikkammekin suosikkiohjelma on Supernanny Suomi, jossa perheterapeutti Pia Penttala auttaa katastrofiarjessaan kärvisteleviä lapsiperheitä. Yleensä lapsista on tullut eri syistä vallankäyttäjiä ja vanhempiensa pomoja, ja siitä ovat ongelmat alkaneet. Penttala tarkkailee ensin perheen meininkiä ja laatii sitten uudet säännöt, joilla arki ja yhdessä oleminen saadaan kuntoon.

Kaksi asiaa toistuu usein: lasten kanssa ei ulkoilla, ja kännyköiden ja pelien parissa vietetään aivan liikaa aikaa.

Nettiin, peleihin ja älykännyköihin liittyvä riippuvuuden syntymekanismi on yksinkertainen. Kaikki uusi tirauttaa metsästäjä-keräilijän aivoissamme mielihyvähormonipaukut. Koska netti tarjoomuksineen on auki aina, se uusi ei lopu koskaan. 

Kehittäjiltä on kuultu tunnustuksia, että pelejä ja somesovelluksia on tahallaan luotu psykologisesti mahdollisimman koukuttaviksi. Pääsyynä rahan tekeminen.

Älypuhelimet ovat osasyy, miksi ADT eli itse aiheutettu tarkkaavaisuushäiriö on lisääntynyt. Liian kiireistä elämää, sähelletään monia asioita yhtä aikaa – muisti pätkii ja pään kapasiteetti on luokkaa rusina. Ja kun olisi aikaa keskittyä johonkin, se rauha katkotaan itse mm. kännykkää plaraamalla.

Suositusten mukaan pienten lasten kanssa tulisi leikkiä ja lukea heille. Eikä niin, että kaikki kyttäävät selkä rytyssä sitä omaa ruutua. Viihderuutuajan suositus on kaksi tuntia päivässä. Kenellä se, kautta kännykän toteutuu? Ei ainakaan täällä.

Teknologia kehittyy vauhdilla, se luo paljon hyviä uusia asioita ja mahdollisuuksia. Monesti käy kuten älykännykkä-ilmiön kanssa: vasta kun ongelmiin törmätty osataan toimia oikein, ja käyttöä rajoittaa. Hyvä renki, paska isäntä.

Mutta nyt pitää lopettaa; Facebook, What´s Up ja Insta piippaavat - pitää käydä tarkistamassa, että mikäs kisuvideo siellä nyt on. Ja missäs se mukula mahtaa olla?

Kirjoittaja asuu Turussa ja suunnittelee vähäruutuista kesänviettoa 

Keskittymiskyvyn elvytysopas

Aivotutkijat Minna Huotilainen ja Mona Moisala ovat olleet kysyttyjä haastateltavia, koska ovat nostaneet kirjansa kautta yleiseen keskusteluun ADT-keskittymishäiriön, sen syntysyyt, oireet ja paranemisvaihtoehdot. [Yle Areenassa ohjelma keskittymishäiriöstä.]

Kyseessä on ilmiö, attention deficit trait, jossa ihmisen tarkkaavaisuus alkaa herpaantua samaan tapaan kuin kehityksellisistä tarkkaavaisuushäiriöistä kärsivillä ihmisillä (ADD, ADHD).
Asian toi ensimmäisen kerran esille 1990-luvulla amerikkalainen lääkäri E. M. Hallowell.

ADT-käytösmalli juontuu siitä, että siitä kärsivät ihmiset ovat viettäneet liian pitkään liian kiireistä elämää. Tehneet montaa asiaa samaan aikaan, jättäneet tauot pitämättä, hyppineet tehtävästä toiseen, laiminlyöneet unensa ja näin aiheuttaneet itselleen tilan, jossa aivot eivät enää toimi normaalisti. Myös ravinnolla on iso merkitys.

"ADT:n tunnuspiirre on itsensä keskeyttäminen."

Nyky-yhteiskunnassa ja ajan vaatimuksissa ADT ei ole harvinainen ilmiö.
Siitä kärsivällä on keskittymiskyky heikko, ja tunnuspiirre on itsensä keskeyttäminen.Yhtä asiaa tehdessään hänen mieleensä tulvii muita asioita, jotka eivät liity työn alla olevaan asiaan. Ilman ulkoisia keskeytyksiäkin hän elää keskeytysten keskellä.

Keskittymiskyvyn puute puute voi heikentää jaksamista, suorituskykyä, palautumista ja aiheuttaa burnoutin.
Kirjaa voikin erityisesti suositella, jos itsessään tunnistaa ja kokee työuupumuksen oireita:

• uupumusasteista väsymystä
• kyynisiä tunteita
• ammattillisen itsetunnon heikkenemistä
• univaikeudet - työasiat pyörivät mielessä, aamuyöllä heräämistä

Kirjan tekijät uskovat vakaasti, että tästä itse aiheutetusta keskittymiskyvyn häiriöstä on mahdollista toipua, ja siten saada takaisin oman kognitiivisen kapasiteettinsa parhaassa käyttökunnossa.
Jos sitä flowta eli virtaustilaa tahtoo itselleen useammin, niin
"se ei ole mikään mystinen taiteilijoiden etuoikeus vaan hyvän keskittymisen ja asioiden sujumisen tila. Virtauksessa mieli on aktiivinen, keskittyminen on helppoa ja vaikeat haasteet tuntuvat innostavilta eivätkä lannistavilta. Virtauksessa voi olla yksin tai yhdessä, kunhan edessä on riittävän vaikea tehtävä ja siihen ratkaisun avaimia."

Olen tästä ollut hyvin kiinnostunut, koska olen itsessäni näitä ADT-oireita tunnistanut jo useamman vuoden ajalta. Perussyy lienee – toki helposti innostuvan ja uteliaan mielen lisäksi – että toimeentulon olen pääasiassa hankkinut taide- ja kulttuurialalta, jossa käytännössä pitää olla monta projektia käynnissä samaan aikaan. Mikä tarkoittaa, että peruspohjana sälä- ja silpputöitä, työaikaa on helposti kaikki aika, ja jonka ryydittää epävarmuudessa lilluva apurahasysteemi ja muu jatkuva rahoitusten suunnittelu ja rehellinen kerjäys.

Keskittymiskyvyn elvytysopas kirjassa on paljon tieteen tutkimuksilla perusteltua konkretiaa.  Kuten ohjeita, miten opitaan älykkääksi älylaitteiden käyttäjäksi (itse olen mm. poistanut Facebook-sovelluksen kännykästä, suosittelen). Miten hankitaan uusia aivoille hyviä päivittäisiä tapoja, miten omasta työstä riippumatta tulisi mahdollisuuksien mukaan parantaa omia työskentelyolosuhteita ja miten pysäyttää keskeytysten kierrettä.
Kirja perustelee, miten tehtävästä toiseen hyppiminen on paitsi raskasta myös tehotonta. Tunne multitaskauksesta on harhaa, koska aivot eivät voi tehdä tietoisesti montaa asiaa yhtä aikaa.

Mielenkiintoinen aivotutkijoiden osio on, miten jaksottaa vuorokauden uuden "työaikalain" mukaan. Sitä on hyvä peilata oman rytmiikan ja päivän vaatimusten kanssa.

En halua spoilata sisältöä, kirja kannattaa itse lukea jos uumoilee että siitä voisi itselle hyötyä olla. Lyhyesti sanottuna; uusimpiin aivotutkimuksen tietoihin nojaava pätevä tieto- ja opaskirja, jossa on sivuja "vain" 130, napakkaa tekstiä ja sopivasti kuvitusta. Hyödyllinen.

Kirjan tilaus Tuuma-Kustannuksesta.