torstai 18. lokakuuta 2018

Ensimmäinen stand up -keikka

Kallion On the Rocks -ravintolassa oli 17.10.2018 Stand up Sirkuksen järjestämä Open mic- ilta ryyditettynä kokeneilla esiintyjillä.
Tupa myytiin loppuun.

Esiintyjinä olivat
Koomikko Eero CorsoJoni SuikeliRebecka Vilhonen, Harri Muikkula, Jyri Tumanoff, Tiina Oksanen, Jonathan Lagerquist ja Marko Laihinen.

Illan emäntänä hääri Stand up-koomikko Helena Pöllänen.

Tästä monin tavoin haastavasta komiikanlajista olen ollut jo pitempään kiinnostunut, taannoin olin Jack Björklundin vetämällä peruskurssilla, jota kyllä vilpittömästi alaa pohtineille suosittelen. Välttyy monelta turhalta kompastumiselta, säästää aikaa alkuvaiheessa ja pääsee heti itse kirjoittamiseen ja tekemiseen kiinni.

Esiintymiskokemuksen kartuttaminen ja oman materiaalin fiilaus aloitetaan ainoastaan tosipaikoista. Eka steppi siis joka tapauksessa otettu. :-)


Stagella. Kuva by Juha Sinisalo, tuo Brewniversen kuulu olutasiantuntija.


keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Voiman Runoilija.-palsta osa 30: Mirkka Mattheiszen

Julkaistu Voiman numerossa 8/2018


Mirkka Mattheiszen. (kuva: Marko Laihinen)

Kysymys silmiin katsomisesta
  
Voitit Runo-Kaarinan 2014 kokoelmallasi Kuvittele reuna, ja tänä vuonna on ilmestynyt #toistaiseksinimeämätön [Puru-kollektiivi 2018]. Mitä näiden kahden välillä on tapahtunut?
Ihan hirveästi. Tuntuu että olen kaikin tavoin aivan eri pisteessä ja paikassa kuin neljä vuotta sitten. Kirjoittajuus on tullut oikeastaan sen jälkeen.

Olet mukana runoutta julkaisevassa Puru-kollektiivissa. Mihin tarkoitukseen se on perustettu?
Se muodostui pikkuhiljaa läheisten kollegojen kanssa käytyjen pohdintojen perusteella – runoyhteisön kaipuu oli meillä kaikilla. Ja nimenomaan työyhteisön, että tehtäisiin runotyötä yhdessä. Tällä hetkellä meitä on mukana neljä tekijää. Kaikki julkaisut työstetään tiiviisti yhdessä periaatteella, että kaikki tekevät kaikkea. Puru-kollektiivi on vahva julkaisija ja meidän näköinen.

#toistaiseksinimeämätön muljuaa runojensa sisällä erilaisia eläimiä, mausteita ja ruokailuun liittyviä asioita. Onko ihminen sitä mitä syö?
Olen vierastanut tuota sanontaa. Se, mitä syö ja miten paljon syö vaikuttaa siihen millainen ihminen on. Monesti nykyihminen on ylensyönyt.

Runosi voi tulkita myös elämiseen liittyvän väkivallan kuvauksena. Miten sinä koet ihmisen ja eläimen välisen yhteyden?
Minusta ihmisen ja eläimen suhde on mitä epätervein. Heitä, joita kohdataan, kohdataan niin sanotusti ihmisen parhaana ystävänä. Heitä, joita syödään ei kohdata – voisi esimerkiksi kohdata silmiin katsomalla. Itse olen käyttänyt tähän kohtaamiseen paljon aikaa, ja syön myös eläimiä, mutta en kasvottomia. Silmiin katsominen oli aihe joka vaivasi minua – se oli teokseni lähtökohta ja teema. Muoto ja muut asiat eivät olleet ollenkaan näköpiirissä alkuvaiheessa.

Millainen elokuva #toistaiseksinimeämätön olisi?
Kysyt ihmiseltä, joka on viimeisen 10 vuoden aikana katsonut kaksi elokuvaa leffateatterissa ja eikä omista televisiota. Sana ja kuva ovat minulla niin erillään toisistaan, etten osaa muuttaa runoteosta visuaaliseen muotoon. 

Mistä juontuu teoksen vihkomaisuus ja nimi?
Tarkoitukseni oli, että on puhujuus ja on teksti, joka kohtaa ihmisiä. Siksi en esimerkiksi kokenut sen olevan tärkeää, että oma on nimeni kannessa. Vaadittavat tekijätiedot löytyvät takakannesta. Vihkomaisuus, pamflettimaisuus – muoto tarjoaa mahdollisuuksia kulkeutua monenlaisiin paikkoihin.

Olemme tietoisia ekologisesta kivusta, josta nämä ja aikaisemmatkin runosi kertovat. Masennus-ahdistus on hyödytöntä – mitä runoilija vastaa siihen, että mitä pitäisi tehdä?
Lukea runoja, vapautta me tarvitsemme ja ilmaa ajattelun ympärille. Usein ajatellaan, että vaihtoehdot ovat lamaantuminen ja välinpitämättömyys tai sitten aggressiivisuus ja taisteleminen. Ekologisuus, eettisyys, emotionaalisuus ja esteettisyys – niille on mahdollista rakentaa mielekäs elämä.

Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?
Mitä on työn alla nyt?
Puru-kollektiivilta ilmestyvä lastenrunoteos, jossa roolini on olla kuvittaja.




perjantai 28. syyskuuta 2018

Saunan penkillä



Yksi suosikeistani Turussa on Impivaaran uimahalli. Siellä on monipuolinen kuntosali, kuuma sauna, neliasteinen kylmäallas ja muitakin plutikointipaikkoja. Kun huhkii kolme varttia punttivehkeiden kanssa, sitten päällisruuaksi kipakoita hikilöylyjä ja dippauksia jäätävään veteen, ni ehtoks on ko uus miäs.

Laskeskelin ja elämässäni olen arviolta saunonut vähintään 5000 kertaa. Ennätysviikko höyrystyy mieleen Laitilan uimahallista, jossa olin aikanaan uinninvalvojana ja kerran lasten uimakoulun aikana kuskasin poikaryhmiä altaan ja saunan väliä. Taisi 80 löylyttelykertaa mennä rikki viidessä päivässä.  

En ole mikään suurhifistelijä saunojen suhteen: savusaunoista, puukiukaista ja sähkökiukaista on löytynyt oivia ja erilaisia löylyjä. Muuten, vanhan timpurivitsin mukaan se kertalämmitteinen puukiuas tehdään kakkosnelosesta.

Saunominen tiivistyy helposti intohimoksi. Kaikki eivät toki saa löylyttelystä mielihyvää itselleen – päinvastoin huonovointisuus iskee – mutta isolle osalle ihmisistä kyseessä on suuri nautinto. Saunominen kohentaa terveyttä: tuoreitten savolaistutkimusten mukaan 4–7 kertaa viikossa saunovilla vähenee merkittävästi aivoinfarktien ja sepelvaltimotaudin riski. Veri kiertää ja paineet laskee ja immuunijärjestelmä sekä autonominen hermosto aktivoituvat lauteilla.

Monelle saunominen tarkoittaa kropan syväkuurauksen lisäksi nimenomaan sitä rauhoittumista, rentoutumista. Maailman melut ja elon murheet ne vaimenee. Hyvin vanhaa perua onkin, että sauna on se kotipiirin tuonpuoleisin paikka; uudistumisen ja parantumisen paikka. Ruumiit on aikanaan pesty saunassa, ja haltijoita ja tonttuja siellä on asustanut eri uskomuksista kurkkien. Alastomuus on kuulunut luonnollisena osana kylpemiseen, siinä ei ole ollut mitään eroottista firinää mukana. Sana löyly on tarkoittanut alkujaan paitsi kiukaan höyryä, niin myös fyysisistä elintoiminnoista huolta pitävää nk. ruumissielua.

Onnellisessa saunahetkessä on hyvän hapen ja sopivan lämmön lisäksi hämärän valon tuomaa hiljaista seesteisyyttä. Paitsi, jos on pikkumukulia mukana – silloin se saunominen tuppaa olemaan kauniisti sanottuna yht helvetin sättäämistä alusta loppuun. Hienoa jos selvitään ilman, että jollain lukee persposkessa peilikuvaisena polttomerkkinä joku Kota tai Narvi.

Mutta, niin sitä vain käytäntöjen ja toistojen kautta opitaan sisälle myös saunameininkiin. Omat flikat olen opastanut lauteille pikkunatiaisesta asti. Vaikka yleistyvä trendi näyttää olevan, että nykyasunnoista saunat ovat vähenemään päin, ajattelen, että saunominen on sellaista arvokasta ja aidosti tuntuvaa viestikapulaa, mitä kannattaa siirtää sukupolvelta toiselle.

Kirjoittaja on Turussa asuva saunasieppo

Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 28.9.2018

perjantai 21. syyskuuta 2018

Maestro ja Fiktio Turun Sanomissa

Olen tehnyt kansanmusiikinmasteri "Maestro" Markus Rantasen kanssa vuodesta 2014 likimain jo 400 keikkaa, joissa ollut mukana yleisöä ja osallistujia yli 25 000. Olemme kehitelleet oman Maestro ja Fiktio -konseptin, joka yhdistelee keskenään tosiasiatietoa, taidokasta musiikkiosaamista ja komediatouhua. Tarkoituksena, että sekä lapset että aikuiset viihtyvät aiheiden kanssa uuttakin oppien ja ja harvinaisempien soittimien soittoa kuullen.

Olemme tehneet viisi eri esityskokonaisuutta, ja parhaillaan toteutamme sponsoreiden, Turun Kirjan talon ja Leader Varsin Hyvä:n kanssa Maestron ja Fiktion Kiertävä tanssikoulu! -hanketta Turun seudulla.

Annina Karhu teki Turun Sanomiin meistä jutun 19.9.2018.

Aivan uutena juttuna tässä loppusyksystä julkaistaan ensimmäinen Maestron ja Fiktion lasten kuvakirja, jonka kuvittajana toimii Elina Jasu.


 

maanantai 3. syyskuuta 2018

Rutger Bregman: Ilmaista rahaa kaikille ja muita ideoita, jotka pelastavat maailman


Hollantilaisen Rutger Bregmanin kirjan pääpointti esittää, että meidän tulisi yksinkertaisesti antaa suoraan köyhille rahaa ja vastikkeetta. Luottaa siihen, että ihmiset itse tietävät mikä heille on hyväksi.
Väittämiensä tueksi hän on kerännyt suuren määrän kiinnostavia esimerkkejä, mitä myönteisiä asioita, rahan säästöjä ja resurssien vapautumista on tapahtunut kun ns. ilmaista rahaa on annettu. Esimerkiksi jo Nixonin aikaa Yhdysvalloissa oltiin lähellä suuria muutoksia kokeilusta lakiin, jotka kariutettiin lisääntyneiden avioerojen tilastovirheeseen.
Kylmät faktat, hyödyt ja luvut ovat ne, joihin tulee perustuloasiassa tukeutua. 

Realistista on myös, ettei tule olemaan myös yhtä ainutta perustulomallia, vaan asteittaisia etenemisiä ja erilaisia toimivia vaihtoehtoja. Esimerkiksi perustuloa voidaan rahoittaa useilla eri tavoilla: mm. nostaa tuloverotusta, poistaa monia verovähennyksiä, korkeampi varallisuusvero, poistaa nykyisiä sosiaaliturvajärjestelmiä. Vasemmistolaiset lähtevät rahoitusmallista joka pienentää eriarvoisuutta, oikeistolaiset kannattavat pientä perustuloa kaikkien eri korvausten ja tukien sijaan. Oleellista on pyrkiä erottamaan esille netto- ja bruttokustannukset. Joka tapauksessa, perustulosta hyötyisi varmasti kaikki ne ihmiset, jotka nyt elävät vielä köyhyysrajan alapuolella. 
Se on minusta erityisen kiinnostavaa, että perustulosta ovat kiinnostuneet sekä vasemmisto että oikeisto. Intressit, painotukset ja mallit erilaiset, mutta päämäärä sittenkin sama.

Bregmanin mielestä merkittävin argumentti perustulon puolesta on vapaus. Vapaus valita itse, mitä omalla elämällään tekee.
"Alankomaissa ja Belgiassa meillä on tietenkin mielipiteen ilmaisuvapaus, yhdistymisvapaus ja uskonnonvapaus – ja ne ovat sivistyksen virstanpylväitä. Mutta ehdotonta oikeutta elää vailla köyhyyttä meillä ei ole."


Miksi perustuloa sitten vastustetaan? Muun muassa siksi, että vuosisatoja vanha jaottelu "kunniakkaisiin köyhiin" (jotka eivät pärjää ilman apua) ja "kunniattomiin köyhiin" (jotka eivät tarvitse apua) on edelleen voimissaan. Tämä este juontuu kuningatar Elisabethin Köyhäinlaista, joka olisi mahdollista perustulolla poistaa, jolloin hyvinvointivaltiosta voisi tulla oikeusvaltio, jossa kaikilla on taattu vähimmäistoimeentulo.

Tämän oikeuden vaatimuksen ymmärtää hyvin, kun lukee, miten lähimmän 200 vuoden aikana mm. työ- ja toimeentulo sekä talouselämä on muuttunut, ja erityisesti mihin suuntaan ollaan vauhdilla menossa. Nyt on teoriassa ja myös käytännössä varaa perustulomalleihin – talous on riittävän tuottoista.

Sitä mitä Bregner alleviivaakin alusta loppuun on, että ennen kaikki on ollut huonommin. Absoluuttista köyhyyttä on saatu vähennettyä valtavasti lyhyessä ajassa. Me elämme nyt sellaista utopiaa, jota keski-ajan ihminen ei olisi pystynyt mitenkään kuvittelemaan todeksi.
Hyvä on muistaa, että esimerkiksi orjuus, naisten äänioikeus ja rotuvähemmistöjen oikeudet ovat olleet aikanaan mahdottomia utopisia asioita, joita on vastustettu erittäin kiivaasti, mutta jotka ovat nykyään itsestäänselvyyksiä useimmille.

Taloustieteilijä Albert Hirschman on kirjoittanut, että syitä kiistää utopiat on ennen kaikkea kolme. Turhuus (ei tule onnistumaan), vaarallisuus (riskit ovat liian suuret) ja vääristyneisyys (siitä seuraa vain päinvastaista). Hän kirjoitti myös, että kun utopioita on ryhdytty toteuttamaan, niistä onkin tullut varsin pian tuiki tavallisia.

Köyhät ihmiset eivät tee tyhmiä päätöksiä siksi, että ovat typeriä, vaan koska he elävät kontekstissa, jossa kuka tahansa tekisi typeriä päätöksiä.

Selkeä ymmärrys piilee  niukkuuden psykologian ilmiössä. Kun stressiä on paljon mutta kaikkea muuta niukalti - aikaa, rahaa, ystäviä kaloreita, niin se luo niukkuusmentaliteettia. Mitä tänään syödään, millä maksan laskut, miten helvetissä pärjätään perjantaihin, mistä rahat uusiin talvikenkiin?

"Niukkuutta kokevat ihmiset osaavat hallita lyhyen aikavälin ongelmiaan hyvin. Köyhät onnistuvat tulemaan hämmästyttävän hyvin toimeen - lyhyellä aikavälillä - aivan samoin tavoin kuin ylirasittuneet toimitusjohtajat jaksavat ponnistella saavuttaakseen viimeisimmät tavoitteensa."
Köyhien ihmisten tilannetta voi verrata tietokoneeseen, joka pyörittää samanaikaisesti kymmentä raskasta ohjelmaa - se hidastuu, tekee virheitä ja jää jumiin. Ei siksi että se olisi huono tietokone, vaan koska sillä on liikaa tehtävää samanaikaisesti."

Paljonko tyhmemmäksi köyhyys tekee konkreettisesti? Tutkijat esittävät, että ÄO laskee 13-14 pistettä ja vaikutus on verrattavissa yhden yön valvomiseen tai alkoholismin aiheuttamiin vaikutuksiin.

Tiedän omakohtaisilla kokemuksilla tämän todeksi. Se kun on pakko ajatella rahaa lähes koko ajan perusasioiden takia on viheliäinen vankeus, joka syö kapasiteettia kaikesta muusta pois.
Yksilöllä tulee säilyttää vastuunsa minkä kykenee ottamaan, koska muutoin häneltä viedään ihmisarvo. Samalla tulee huomioida ns. ulkopuoliset tekijät ja niiden vaikutus yksilöön.
Raha ratkaisee ne asiat, jotka raha ratkaisee.



Yllättävän selkeä kirjan loppupuolella on Bregmanin analyysi siitä, miten poliittisia arvot ovat liikkuneet ja miten niitä on liikutettu. Overtonin ikkuna tarkoittaa sitä, että strategiana on pitää meteliä asioista, jotka kuulostavat niin järkyttäviltä ja radikaaleilta, että yhtäkkiä vähemmän radikaalit ideat kuulostavat aivan järkeviltä. Toisin sanoen: jotta jostakin radikaalista tulisi järkevää, täytyy vain venyttää radikaalin rajoja. Bregmanin mukaan Donald Trump, Boris Johnson ja Geert Wilders hallitsevat tämän taidon paremmin kuin muut ja ovat liu´uttaneet Overtonin ikkunaa omaan suuntaansa. Sekä taloudellisessa että kulttuurisessa mielessä ikkuna on jo vuosia liukunut oikealle.

Vasemmistolaiset - nuo ennen suurten uudistusten alkuunlaittajat, saavat Bregmanilta todella tiukan kritiikin ja sanotaanko tsemppauksen. Hän kutsuu nykyistä kansainvälistä ilmiötä "häviäjäsosialismiksi", joka on havaittavissa vasemmistolaisten ajattelijoiden ja liikkeiden parista aina ammattiliitoista poliittisiin puolueisiin ja kolumnisteista yliopistoprofessoreihin. Häviäjäsosialistin maailmankuvan mukaan uusliberaalit ovat vieneet voiton järkeilyssä ja tilastoissa, ja vasemmistolle ovat jääneet vain tunteet ja moraali.

"Häviäjäsosialisti on aina selkä seinää vasten.  Hän näkee uusliberaalien, monikansallisten ja eurokraattien etenevän, eikä pysty sanomaan juuri muuta kuin "pojat, älkäähän nyt."
Häviäjäsosialistit ovat täynnänsä myötätuntoa, ja vallitseva politiikka on heistä hyvin epäreilua. Kun he näkevät hyvinvointivaltion murenevan tomuksi, he kiirehtivät pelastamaan, mitä voivat. Tiukan paikan tullen häviäjäsosialisti taipuu vastapuolen argumenttien edessä ja hyväksyy aina keskustelun lähtökohtana olevan premissin."


Suosittelen tätä kirjaa kyllä. Tilaus esimerkiksi täältä.



maanantai 27. elokuuta 2018

Voiman Runoilija.-palsta osa 29: Virpi Alanen

Julkaistu Voima-lehden numerossa 7/2018, tässä pitempi versio


Virpi Alanen

Runoeläintarha

Turun Kirjakahvilassa on ollut ensimmäinen visuaalisen runoutesi näyttely – millaisesta poeettisesta evoluutiosta runoeläimesi ovat saaneet alkunsa?
Poeettiset eläimet ovat vuonna 2015 aloittamastani Peilit-blogista (peilit.blogspot.com) syntynyt oma rönsynsä. Kieli on minulla ajattelun keskiössä, ja olen kehitellyt poeettisilla eläimilläni eräänlaista universaalia kieltä, jota kaikki voivat vapaasti lukea oman taustansa ja mielikuvituksensa mukaan. Joku näkee itämaisia kuvioita, joku riimuja tai anfangeja tai muuta. Nämä ovat jotakin eläinhahmon ja kirjaimen välimuotoa, tai kirjoitus on alkanut ottaa eläinhahmoa. Olen pitänyt tietoisesti näiden tekemisen yksinkertaisena, vain tussit ja paperia, puuliimaa. Näiden kanssa on myös niin tarkkoja työvaiheita, ettei sovi edes hengittää.

Runoeläimet ovat kirjoittamisen ja kuvan välimaastoa, esikoisteoksesi Ystävätär K (Poesia 2012) on runon ja aforistiikan hybridiä – mistä yhdistely ja monitaiteisuus?
Olen kotonani välitiloissa. Laaja opiskelutaustanikin varmasti vaikuttaa, mutta taiteellinen tekijyyteni on aina mukautunut paikkoihin, joissa saa ottaa monista suunnista aineksia. Taide elää koko ajan, ja minä pyrin pitämään ajatteluni mahdollisimman vapaana.
Tämän yhteydessä voisi esittää pohdinnan, että moni on aiheellisesti huolissaan lukutaidon vähenemisestä, mutta mitäpä jos onkin niin, että lukutaitomme on laajenemassa, koska luemme arjessamme entistä enemmän tekstiä ja kuvaa?

Jos runoeläimesi tekisivät nukketeatteriesityksen, mistä tarina kertoisi?
Tarina rakentuisi katsojan päässä, mutta esityksessä runoeläimet liikuskelisivat vapaasti, kohtaisivat toisiaan. Eroaisivat, kokeilisivat muotoja ja rytmejä. Pohjimmiltaan puhuisivat siitä, mikä tämänhetkinen maailmantila on.
Ilmasto ja ekosysteemit ovat uhattuina, joten poeettistenkin ekosysteemien rakentaminen on ajankohtaista.

Näetkö runoeläintarhallesi tulevaisuudessa lisääntymisen mahdollisuuksia?
Kyllä, teen näitä koko ajan lisää, ja uskon että tulen tekemään näyttelykokonaisuuksia lisää. Kirjallinenkaan muoto ei ole poissuljettu vaihtoehto. Aion myös laajentaa teoskokoa, tässä näyttelyssä eräs rajaus oli neliömuoto ja sen tuoma sarjallisuus.

Milloin sinulla on otollisin aika kirjoittaa?
Iltapäivä, alkuilta. Se vaihtelee, lähinnä silloin kun on mahdollisuus työskentelyyn. Tekemisen aikaraami on sekoittunut näiden poeettisten eläinten myötä jonkin verran.

Kirjallisuuden ja kritiikin ammattilaisena – mitä positiivista ja mitä negatiivista kehityskulkua olet nykyrunoudesta tunnistanut?
Runoudessa eletään nyt hyvässä tilanteessa, että erilaiset poetiikat vaikuttavat runoudessa ja niille löytyy paikka kentältä. Toisaalta Suomen runouskenttä on silti aika pieni, ehkä kuitenkin ollaan vähän konservatiivisia eikä tekemisen vapaudelle aina löydy tarpeeksi tilaa. Mielestäni naisoletetuille tekijöille sanotaan edelleen helpommin rajoittavia asioita, vaikka arvostuksen pitää lähteä siitä että on tekijä joka tekee. Ja asioita pitää tehdä – ei auta vikinä.

Mitä aiheita seuraava kirjallinen runoteoksesi käsittelee?
Työn alla on useita kirjallisia käsikirjoituksia, jotka toimivat monilajisesti runon,
esseen ja aforismin tienoilla. Tänä kesänä olen keskittynyt poeettisiin eläimiin, muut projektit etenevät ajallaan.

Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?
Mitkä ovat viisi kaikkein tärkeintä asiaa?
Tekeminen. Mielikuvitus. Rytmi. Syntyminen. Kasvaminen.