Oikaisuja

  

Näinä vaihtoehtoisten totuuksien aikoina muutamia kesähelteen pehmentämiä tarkennuksia.

Tiede-lehti väitti, että japani olisi maailman nopein kieli. Ei pidä paikkaansa. Vielä julkistamaton tutkimus kertoo, miten eräs laitlalainen miäs puhui nousuhumalassa mökiltään varastetusta klapikasasta asunaan tarjouksesta ostetut kaksi numeroa liian pienet raappahousut. Mittauksen mukaan 43 minuuttia kestäneessä selonteossa keskimäärin sanoja tuli n. 12 000 minuutissa.

 

Toinen tähän liittyvä oikaisu: kiina on maailman puhutuin kieli, englanti toinen mutta kaikkiin tilastoihin ei ole yltänyt se, että laitla murre on maailman kolmanneksi puhutuin kieli. Se johtuu siitä, että Sorolan suunnalla asuu vanh emänt, mikä on jusulaut koko ikäs hopottan aamust ehtoho.

 

Miesten sukupuolielinten ennätyspituuksia kun on tilastoitu, niin eräs Nästin suunnalta poimittu perinnetieto vuodelta 1925 on jäänyt jostain syystä unholaan. Aikalaisen kertomus: "Jaa juu, siin käve semmottes, et se Mikolam vähäpoik ol aamuyäst vissi jottan kamala unt nähny, ja sit se ol falskattan juurestas yhtäkki ja kaatun kopsattanu häne päälles. Kylkluit katkes ussema ja kamal klupu tul päähä."

 

Laihialaisia pidetään nuukina, mutta Laitilassa on menty paikoin ohitse. Kanalaisäntien tapoihin täällä on kuulunut ottaa rehvakas munatoti vaikka joka päivä: klasi vettä, toinen käsi taskussa ja katse kauas naapurin tiluksille.

 

Säästeliäisyydestä antaa oivan kuvan myös tapaus Haarosta, jossa vanha isäntä teki kualemaa sängyssä ja aikamiespojat pohtivat montako pirssiä tarvittaisiin hautajaisiin. Olisiko kolme, no ei, kaks piisaisi, jos loput kävelisi. Yksikin riittänee. Tässä kohtaa vanha isäntä vääntäytyi istumaan kamarissa ja ähisteli: "Matt o oikkias. Tuakkas mu housu ni kävellän kaik."

 

Vallinneiden hirmuhelteiden takia kertauksena opettavainen tarina. Laitilalainen rockorkesteri oli aloittanut kesän kuumia keikkoja varten tasaisen nesteytyksen jo huhtikuussa, mutta silti +25 astetta sekoitti ajatustyön kesken roudauksen. Yhtäkkiä huomattiin, että auton ovet olivat lukossa ja avaimet siellä sisällä. Heidän piti lopulta soittaa lukkoseppä paikalle, jotta autosta saatiin basisti ulos. Muistakaamme, ettei hellepäivänä saa autoon jättää vartioimatta lapsia ja lemmikkejä. Eikä basisteja.

 

Loppuun vielä tekoälyn löytämä tarkistus. S-Marketin parkkipaikalla väiteltiin mopoautoringissä ennen uuden vuoden rakettien paukuttelua siitä, että mistä löytyy markkinoiden suurin pommi. Oikea vastaus on erään 36-vuotiaan ammattikoululaisen nettikaupassa myynnissä ollut BMW E91 vuodelta 2006.

 

Kirjoittaja asuu Turussa ja kesäreissuilee kotimaan kaupungeissa, joissa ei ole ennen ollut

 

Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 10.7.2026 

 

 

 

Loistavaa eturivin saksofonia ja voittoisaa jazzkitarointia

Adele Sauros on Suomen yksi tämän hetken monipuolisimpia jazzsaksofonisteja ja huilisteja. Jazzkukon puistokonsertissa hän esiintyy ensi kertaa vierailevana artistina Kari Antilan Ouartetin kanssa.

– Odotan innolla Laitilan festivaalia. Mukava päästä soittamaan omia ja Karin sävellyksiä uuden kokoonpanon kanssa.

Sauros on lähivuosina esiintymisten lisäksi julkaissut ja säveltänyt ahkerasti uutta musiikkia. Oman yhtyeen kanssa syntyi viime vuonna viides albumi No Room For Hesitation. Sauros johtaa JAF Trioa, joka on julkaissut kaksi albumia. Näiden lisäksi tänä vuonna julkaistiin Quite Vivian-yhtyeen debyytti Fragile People.   

Äskettäin masteroitiin myös Emma-palkitun Olavi Louhivuoren johtaman Superposition-yhtyeen tuleva kolmas albumi, josta niin ikään löytyy pari Sauroksen sävellystä.

Adelen omat musiikilliset kasvujuuret löytyvät läheltä.

– Isäni on muusikko ja hänen kanssaan kävin konserteissa ja muissa esityksissä. Taide oli meillä läsnä elämässä vahvasti. Radiosta mm. Groove Fm:ltä kuuli tuolloin myös jazzia päivittäin. Näin ei enää ole. Pop & Jazz Konservatorion piano- ja yhtyeopinnot ajoivat vielä vahvemmin jazzin pariin.

 

Musiikin jaettava ihme tapahtuu hetkessä

Adele Sauros on opiskellut mm. Sibelius-Akatemiassa, josta hän on valmistunut jazz-musiikin maisteriksi. Musiikillisia esikuvia ja suosikkeja häneltä löytyy lukuisia:

– Alun perin pianistina aloittaneena ensimmäisiä esikuvia olivat Keith Jarret, Brad Mehldau sekä Chick Corea. Myöhemmin mukaan tulivat saksofonistit kuten John Coltrane, Jan Garbarek ja Kenny Garret. Nykyään fanitan Walter Smith the III -saksofonistia ja trumpetisti Ambrose Akinmusire on suosikkejani. Ihailen myös alttofonisti Miguel Zenonin komplekseja sävellyksiä ja tarkkuutta.

Milloin sitten musiikki ottaa soittajan mukaansa tarjoten parastaan?

– Soittaminen on parhaimmillaan kun pystyn olemaan rento ja täysin hetkessä. Silloin välitän vain kuuntelemisesta ja muiden soittajien kanssa kommunikoinnista.

 

Tiihosen kahvilassa laatujazzia maksuttomasti

 

Rene Willman voitti viime vuonna Jazzkukon nuortensoittajien jazzkitarakilpailun ja sen myötä esiintyy tämän vuoden festivaaliviikolla. Sitten viime näkemän hän on valmistunut Metropoliasta musiikkipedagogiksi ja suuntautuminen jazzia kohden on entisestään vahvistunut.

– Syksyllä jatkan Sibelius-Akatemiassa, koska se on Suomen jazzkoulutuksista se ykkönen. Mutta sen jälkeen saavat musiikin opiskelut riittää, ainakin toistaiseksi.

Laitilaan Willman tuo paljon keikkoja tehneen yhtyeensä, jossa soittavat pianisti Tobias Schenk, basisti Lauri Ikävalko ja Joonatan Naumanen, rummut. Luvassa on yleisölle pääosin Willmanin omia sävellyksiä.

 

Sitä se uneni tiesi

Willman on saanut laajaa huomiota erikoisella The Guitar Big Band -projektillaan.

– Älytön juttu, jonka idean sain unessa. Siinä kitaristeilla oli puvut päällä ja soittivat seisten kukin vuorollaan soolot. Se pyöri mielessä viikkokausia ja sitten lähdin toteuttamaan sitä koska oli vaan niin hölmö juttu. Tein laput soittajille ja Four Brothers -kappaleesta toteutettiin video. Lopulta 17 kitaristia esiintyimyös livenä Arabia-salissa.

Willmanilla on vahvaa bluesosaamista, viekö jazz nyt kokonaan mennessään?

– Blues ei lähde pois soitostani, kyllä se edelleen omissa jazzkappaleissakin on mukana.

 

Rene Willman Quartet esiintyy Tiihosen kahvilassa maksuttomassa konsertissa perjantaina 24.7. klo 16:00-18:00.

Adele Sauros puistokonsertissa 25.7. yhdessä Kari Antila Quartetin kanssa.

 

Liput: Jazzkukko 2026

 Juttu julkaistu Laitilan Sanomissa 7.7.2026

Suomen kielen tutkimusmatkailija Sami Saari

   

Tavoitan Sami Saaren patikointireissulta Sveitsistä. Sateen tuoma tauko tarjoaa mukavan rupatteluhetken tanssittavan jazzin ja suomisoulin eturivin artistin kanssa. Ensimmäinen kysymys tietenkin, miten on muusikon tie käynyt juuri jazzin, bluesin ja soulin suuntaan. Kiitos hyvän kotikasvatuksen, Saaren kotona Tampereella ei soinut ollenkaan humppa, valssi tai suomirock.

– Faija diggasi jazzia ja klassista, ja hän myös soitteli jonkin verran. Äitini lauleskeli viinipäissään ja siskollani oli myös mittava levyvalikoima. Tätä kautta rytmillisyys ja afroamerikkalainen musiikki ovat uineet vaivihkaa minullekin mukaan.

Saaren äiti oli taitava swingjazzin eri lajien tanssija, ja opetti niitä myös pojalleen. Tanssijazz olikin erittäin suosittua aina vuoteen 1962, jolloin tango löi läpi Suomessa ja pyyhkäisi suosiollaan muut musiikkityylit sivummalle.

 

Suomi maailman svengaavin kieli

Saari kuvailee, että hän on omalla tavallaan ollut aina vastavoimaihminen. 70- ja 80-luvuilla yleisesti suosittu musiikki oli hänestä mielenkiinnotonta ja varsinkin tekstimaailma oli masentavaa. Tästä avautuukin mielenkiintoinen ja yllättäväkin polku siihen, miksi Sami Saaren musiikkia voi luonnehtia positiivisesti svengaavaksi, jossa sanoitukset istuvat tarkasti rytmiikkaan.

– Olen sanonut, että suomi on maailman svengaavin kieli, toki kaikki eivät ole olleet samaa mieltä. Mutta jos kiteyttäisin, niin kieli on suomisoulini se koko juttu. Jos minulla olisi ollut enemmän keskittymiskykyä opiskeluun, niin hyvin mahdollisesti olisin suomen kielen tutkija. Olen ollut koko urani ajan suomen kielen tutkimusmatkalla.

 

Saaren kappaleita ovat nykyräppäreistä sämplänneet mm. Cheek ja Elastinen, ja juuri rytmiin osuva kieli on ollut se silta, miksi myös uusi sukupolvi on halunnut tarttua kappaleisiin.

Laulutekstien positiivisuus on ollut myös tietoista valintaa.

– Aki Sirkesalon kanssa emme kumpikaan halunneet mennä siihen samaan, millaista muut tekivät.

 

Minne olet menossa musiikki?

Musiikkimaailman nykyinen tila saa Sami Saaren mietteliääksi. Hän haluaa tehdä selkeän eron kahden asian välillä.

– Musiikkibisnes on paisunut hillittömäksi ja on 30 sekunnin TikTok-musiikkia ja tekoälyllä tehtyä. Minusta varsinainen musiikki on ajautunut jonnekin toisaalle. Totta kai musiikki pysyy ja kehittyy koko ajan kuten kielikin, mutta nykyään kiinnostavaa löytyy vain pintaa raapimalla ja etsimällä. Mutta minä uskon myös vastaliikkeeseen, joka on tulossa näille nykyisille ilmiöille.

 

Itsensä hän asemoi perinnemuusikoksi.

– Jazz täytti juuri Suomessakin 100 vuotta. Samoin blues ja niiden välissä oleva soul ovat jo pitkäikäisiä musiikinlajeja.

Sami Saari ja Jazzpojat ovat keikkailleet jo kymmenen vuotta ja julkaisseet kolme albumia. Live-esiintymiset ovat niitä tärkeitä ja merkityksellisiä asioita.

– Meidän tehtävämme on viedä ihmiset pariksi tunniksi pois siitä omasta arjestaan. Annetaan ihmisille viihdettä ja musiikillista kulttuuria, ei se mitään luksusta ole, vaikka jotkut poliitikot niin väittävätkin. Kuten sanottu, keikkoja tehdään niin kauan kuin rahat riittävät.

 

 

Sami Saari ja Jazzpojat esiintyvät Jazzkukon puistokonsertissa 25.7.2026

 

 

 

Auttaisiko erilaisuuksien hyväksyminen Suomea?

Aiotko perustaa yrityksen, joka työllistäisi myös muita ihmisiä? En minäkään, koska ainakaan toistaiseksi minulla ei ole tarvittavia ominaisuuksia eikä taitoja. Pitää hyväksyä, että onneksi toisilla on.

 

Pareton laki eli 80/20-sääntö kertoo, että noin 80 prosenttia tuloksista (tai ongelmista,  kustannuksista) syntyy 20 prosentista syistä. Se ei ole fyysinen luonnonlaki, mutta se toistuu yllättävän tarkkaan monessa asiassa kuten varallisuudessa, innovaatioissa, rikollisuudessa ja terveydenhuollon kustannuksissa. Suomen yritysjakaumassakin se näkyy: noin 20 prosenttia yrityksistä tuottaa valtaosan liikevaihdosta, työpaikoista ja verotuloista, kun taas suurin osa on yhden hengen tai mikrofirmoja.

Mitä jos pystyisimme tunnustamaan paremmin talouden poikkeusyksilöt ja ohjaisimme heidän työpaikkoja muillekin tuovat ideansa tukitoimien tehokaistalle? 

 

Ajatukseen liittyy osaltaan pojat ja koulutus. Tilastot kertovat, että pojista iso osa jää ilman toisen asteen tutkintoa ja korkeakouluissa naisia on jo noin 60 prosenttia. Syitä löytyy mm. 2010-luvun OPS-uudistuksista, jotka ovat olleet keskimääräisesti tytöille ja heidän kehitysrytmilleen sopivampia. Pojilla on enemmän haasteita mm. kielellisyyden, järjestelmällisyyden, sääntöjen, lukemisen, tunnollisuuden, paikallaan istumisen, ilmiöoppimisen ja itsearvioinnin kanssa. Pitäisikö perustaa Jukolan veljekset 2.0 -projekti, mitään tytöiltä pois ottamatta? Tavoitteena saada rakenteita muuttamalla oman paikkansa löytäviä vastuullisia miehiä, joista on pula yritysmaailmassa sekä parisuhdemarkkinoilla. 

 

Ja tästä luontevasti vauvapulaan - mitäpä jos hedelmällisessä iässä oleville naisille annettaisiin etuoikeus vakituisiin työpaikkoihin silloin, kun tarjolla on yhtä päteviä hakijoita, auttaisiko se?

 

Politiikan jarruväki esille – jospa äänestäjien ja median tueksi luotaisiin yleiskäyttöön tekoäly, jolla faktat tarkistuisi puheista heti ja ennen vaaleja sen kylmään kylpyyn tipautettaisiin puolueiden koreat vaaliohjelmat. Tulisi kaikille selväksi, voiko niillä ratkaista vallitsevia ongelmia edes teoriassa. Todennäköisesti aika paljon populismia, hattaraidealismia ja paskanjauhamista huuhtoutuisi pois. 

 

Sitran tuoreessa Kasvuatlaksessa on 231 suositusta talousosaajilta. Suomi vetreytyy masentavista leikkauspuheista, kun yleinen mentaliteettimme kykenee hyväksymään nykyistä paremmin yksilöiden väliset erilaisuudet. Santsaamme siihen vähemmistöön, joka käytännössä pystyy kantamaan vastuuta ja riskiä muidenkin puolesta. Pitemmällä aikavälillä kaikki hyötyvät. Ja jos ei näin, niin miten sitten?

 

Kirjoittaja asuu Turussa ja muistelee vanhan miehen toteamusta, ettei töihin mennä vaan sinne päästään

 

Parhaat ajattelutavat stressin suhteen

Kun puheeksi tulee stressi, niin monilla nousee heti mieleen haitallisia oireita. Stressi rasittaa sydäntä ja verenkiertoa, vähentää vastustuskykyä, sekoittaa hormonit ja herättää aamuyöllä murehtimaan. Arjen hallinnan tunne katoaa, ahdistaa, mieliala laskee ja kohta sen kanssa käsikynkkään tulevat masennus- ja uupumisoireet. Sairaslomalle eikä sekään avaa juurisyiden solmuja.

 

Tämä aika tarjoaa kosolti stressaamisen aiheita: on paineita mm. kotona, koulussa, töissä tai työttömänä. Monet perusasiat kuten toimeentulo ovat muuttuneet epävarmoiksi ja ilmastokriisi ja sodat väijyy taustalta. Tai ristiriitoja; kiire on loputon ja vaatimustasoja nostetaan. Mm. opettajat, hoitajat ja myyjät tietävät tämän. Ja se stressihallintakurssikin pitäisi suorittaa!

Pahimmillaan tätä kaikkea samassa harmaassa möykyssä päivästä toiseen ja huolikela fläpättää.

 

Stressireaktiota syntyy, kun jokin asia koetaan uhkaavaksi, haastavaksi tai kun jokin itselle merkityksellinen asia on koetuksella. Tässä piilee ensimmäinen hyvä juttu: stressi on varma merkki siitä, että kyseessä on meille aidosti tärkeä asia. Emme stressaa asioista, jotka eivät kosketa meitä.

 

Toinen ymmärrys se, että stressireaktioiden tarkoitus on olla meidän puolella. Alkuhämäristä asti sen tarkoitus on ollut valmistaa meitä hengissä selviytymiseen, toimintaan ja vastaamaan siihen, mitä odotetaan. Tarkkaavuus terävöityy, suoritustaso nousee ja elimistö suuntaa voimansa käsillä olevaan tehtävään. Urheilijoilla on tätä osaamista.

 

Kolmas ja ratkaiseva asia on ruuvata myönteinen asenne ja ajattelutapa stressiä kohtaan. Tämän ison oivalluksen hyödyt perustelee tutkimustuloksilla psykologian tohtori Laura Sokka kirjassaan Stressiharha - miksi ajattelutavoilla on väliä? Hän on työuupumuksen tutkijana itsekin joutunut uusien faktojen edessä korjaamaan omia käsityksiään ja uskomuksiaan.

Stressin myönteisistä puolista, eustressistä puhui toki jo alan pioneeri Hans Selye. Pääsyy miksi ne ovat unohtuneet tai häivytetty taustalle on se, että stressi haittoineen on loistava bisnes. Stressi myy terapiaa, pillereitä, kursseja, mediaa jne.

 

Vahvasti yksinkertaistettuna Sokan viitoittamat askeleet ovat: 

1. Nimeä stressi, se jo vähentää sen vaikutusta. 

2. Hyväksy stressi, kieltäminen tai piilottelu pahentaa tilannetta. 

3. Käytä stressi hyödyksi. Se osoittaa meille suuntaa, missä ovat itse kullekin ne asiat, joista oikeasti välitämme. Stressi parhaimmillaan auttaa ja antaa toimintaenergiaa tehdä tarvittavat tehtävät ja muutokset elämässä. 

 

Liikkumavapaus elämän ahtauksissa on sitä, että ihminen voi tietoisesti valita joka hetkessä ajattelu- ja suhtautumistapansa. Tämä henkinen yleisavain on tiedetty jo tuhansia vuosia.

 

Kirjoittaja asuu Turussa ja heiluu jo kevätmeiningeissä

 

 

Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 20.3.2026 

 

Keskittymiskyvyn liimailua

 Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 3.2.2026

Perttu Pölösen kirja Saisinko huomiosi? tuuppi ajattelemaan. Esimerkiksi miten rahasampoina mylläävät somekanavat suodattavat ja suosittelevat meille tarkoin algoritmein punottuja sisältöjä. Koukuttavia kohujuttuja, loputonta videovirtaa, kusipäistä trollausta ja negatiivisten tunteiden pumppausta jne. Tosiasiaa on, että nuorille suunnataan mielenterveydelle monipuolisen vahingollista materiaalia, mistä seurauksena kaikenlaista oirehtimista.

 

Joskus miettinyt, että mitäpä alitajunnan tantereilla löytöretkeillyt ja ihmisyyden töhniin kompastellut Sigmund Freud tuumaisi tästä somekulttuuristamme?

 

Silmiä avaava ja puhelinta sulkeva tutkimus Hesarista kertoi, miten jo parin viikon nettipaastolla keskittymiskyky koheni huomattavasti. Päätin kokeilla somet kärkenä, aloitin ennen joulua ja jatkuu edelleen. Voi olla, että jotain dopamiinikrapulaa oli alkuun ja yllykettä jatkaa räpläystä. Mutta tietty levoton häslinki nupissa on vähentynyt.

 

Ihan ehdoton en ole ollut, mutta yksikin Facebookin vilkaisu alkoi lisähuomiota pilkkivällä avautumisella EHKÄ PASKIN JOULU IKINÄ! Se oli siinä moneksi päiväksi.

 

Some pyrkii vastaamaan meidän nähdyksi tulemiseen tarpeeseen tykkäyspeukaloilla, hyväksynnän tarpeeseen uusilla seuraajilla, empatianhakuun sydämillä jne. Julkaisuilla näyttelemme ja esittelemme millaiseen identiteettiin pukeudutaan. Vähän niin kuin entisajan paperinukke. Pinnallista, mutta korvaushoitoa riippuvaiseksi tehdylle käyttäjälle.

 

Hallitus kaavailee somekieltolakia alle 15-vuotiaille ja ruutuajan rajoituksia pikkumukuloille. Kannatan. Mitä enemmän lapsille ja nuorille tapahtuu kohtaamisia kasvokkain, yhdessä olemista ja tekemistä sen parempi. Se on meille lajityypillistä käyttäytymistä. Ei se, että kyhjötetään yksin niska rytyssä ja toljotetaan pikkuruutua. 

Ja samaa aikuisille. Ehkä muutaman vuoden kuluttua näistä digihaitoista puhutaan ihmetellen kuten vapaasta tupakanpoltosta aikanaan.

 

Totta on väite, että someväylien kautta on saanut yhteyttä kauempiin tuttuihin ja kavereihin. Mutta samalla se on etäännyttänyt läheisiä ihmisiä toisistaan. Yksi syy on sen puhelinikkunan kautta tarjoutuva loputon uutuus ja liiallinen palkitsevuus aivoille. Mielihyväkeskuksen toleranssi kasvaa, tylsyyttä ei siedetä edes viittä sekuntia, joten kännykkä esille. Ja juuri tämä viipaloi keskittymiskykyä kuin kiireinen kokki kurkkua.

 

Osa asiantuntijoista liputtaa toki viran ja oman someseurakuntansa puolesta kieltoja vastaan. No, paras perustelu rajoittamisille mielestäni on, että useiden lähteiden mukaan älyvehkeiden ja somesovellusten kehittäjät eivät ole antaneet niitä omille lapsilleen. Miksei?

 

Kirjoittaja asuu Turussa ja on kärttyäijä kun selvät asiat etenee niin hitaasti

 

 

 

Vähän ronskempia vitsejä murteella

 Julkaistu Laitilan Sanomissa 25.11.2025

Olen huvikseni käännellyt vitsejä laitla murttel ja sijoitellut niitä näihin maisemiin. Joitakin ilmaisuja ja sanoja on jo pitänyt miettiä, sillä niin se menee, että sukupolvi kerrallaan kieli toisaalta kuolee, toisaalta uudistuu. Tässä muutamia pikkujouluhenkisiä juttuja.

 

Yks laitlalaine äij istus ja höyrys mökilläs Vallijärvel sauna jälkken, ko yhtäkki polisauto ajo pihal. Siält nous pari jykevä polissi ja toine sanos: 

– Täällä pitäisi kuulemma olla pontikkapannu.

Äij katos sitä polissi silmihi ja vastas: 

– Sää oles oikkias. Niin piräiski, mut ko ei ol.

 

***

Yks toine laitlalaine miäs kerra selit Tiihosel kaffepööräs kui vaimo ol viästittän, et lomal o seksi pali paremppa. Sit miäs ryyst kuppis tyhjäks ja jatko, et sitä postkortti ei ollu niin kiva saar.

 

***

Kaua aikka sit Laitlas ol kunnalääkäri siainen tehny pitkäm päevä. Luul jo, et pääse kotti Turkku, mut eiköstäs orotushuanes viäl tönöttän isänt ja emänt viäretyste. Lääkär huikkas "Seuraava!" ja kovast ujo sorttine emänt nous. Pian käve ilmi, et hänel ol kontette välis jotta sukkela vikka. Pööräl sit vaa ja klännink ylös, ja nii oliki pritt punane ja ajettun. Ko emänält ei sana suust tullu, lääkär pyys isänttäki kattoma.

– Eikös ole pahannäköinen?

– No kyl ai, vähä o niinko joku syvämere elukk.

– Kuinka kauan se on ollut tuollainen, lääkär kysys.

– Vaikki mennä sanoma, isänt vastas. – Ko emmä ol tota muija ikä enne nähny.

 

***

Koulus ol uus opettaja ja se selit äirinkiälen tunnil mukulil synonyymeist.

– Pistää, panna ja laittaa tarkoittavat kaikki samaa asiaa.

Yks poik Vaimprost ol vähä sitä miält, et kui mahta ol.

Poik puhel täst ehtost koton ja seoravan aamun hänel oliki opettajal asia.

– Meijä isä käy Raumal teorastamos töis, ja hän sanos, et on se kyl hiukajouko eri asi, et pistetänk taik pannank sika kualiaks.

 

***

Kaevlas joskus yhre frouva miäs ol ollu jo pari viikko karoksis, ko sit tul puhelinsoitto, et ny sit kannatta ruvet varautuma pahimppa. Sen johrost muija käve Katihännäs perumas Hiace-kaupa ja hak kiärrätyskeskuksest tavara ja roiti takasi.

 

***

Mimne ol entise laitlalaise tosimiähem päässiäine? Ens hän jahtas tipui Kiavaris, sit heräs aamust sivukyläst noita-aka viärest ja miätes, et kumne yllätys munas mahta ol.

 

 

Kirjoittaja asuu Turussa ja tietää, että musta huumori estää pipon kiristymistä