maanantai 26. huhtikuuta 2021

Taina Kuuskorpi: Pahat mielessä - tieteen näkökulmia pahuuteen

 


Inhimillinen pahuus kiinnostaa, tuo pelkoa ja puistatuksia, nostaa vihaa ja loputtomasti myös kiehtoo. Luemme dekkareita, katsomme väkivaltaisia tv-sarjoja, luemme rikos- ja sotauutisia, kuuntelemme kertomuksia narsistien teoista. Bloggauksen loppupuolella esitän todennäköisen syyn, miksi pahuus eri muodoissaan on meille niin magneettista.

Psykologi ja kirjailija Taina Kuuskorpi on kirjoittanut jykevän ja varsin kattavan tietoteoksen pahuudesta. Kirjaa varten hän on seulonut hämmästyttävän määrän erilaisia tutkimuksia ja pyrkinyt tuomaan esille ajantasaisinta ja tulevaa ennakoivaa tietoa. Käyttämänsä kieli on mukavan yleistajuista ja ryyditetty värikkäillä ilmaisuilla.

Runsaudesta voisin nostaa tähän erityisen kiinnostavina ne vaikeimmat ja vaarallisimmat persoonallisuushäiriöt, joihin on mahdollista eri syistä johtuen sairastua. Ne ovat antisosiaalinen, machiavellistinen, narsistinen, psykopaattinen ja sadistinen persoonallisuushäiriö. Monesti erilaiset mielenterveyden häiriöt ja sairaudet tahtovat myös kerääntyä ja kietoutua yhteen. Myös mahdollisten yhdistelmien määrä on hyvin suuri, ja tutkimuksella onkin suuria haasteita selvittää niitä ja niille mahdollisia uusia hoitomuotoja. Keskeisiä tekijöitä näille häiriöille ovat tunnekylmyys, empatiakyvyn puute, moraalittomuus, petoksellisuus ja aggressiivisuus.
Osalle ei edes terapiaa suositella, koska se saattaa vain parantaa kyseisen henkilön kykyjä hyväksikäyttää toisia ihmisiä.

Tositapauksia
Kirjassa on todellisia tapausesimerkkejä ihmisistä, jotka ovat tehneet äärimmäisiä tekoja. Kuten insestihirviö Josef Fritzl, vanhusten myrkkymurhaaja Aino Nykopp-Koski ja poliisikonstaapeli Mihail Popkov. Myönnettäköön, että joissakin yksityiskohtaisissa kuvauksissa lukiessa tahtoi ottaa etäisyyttä ja kirjaa oli paras lukea ja pureskella välitaukoja pitäen.

Kuuskorven kirjan suurta ansiota on ymmärryksen lisääminen – tuodaan esille juurisyitä, miksi ihminen on kyennyt ja edennyt tekemään pahoja tekoja. Tieto lisää tuskaa, mutta tuo myös turvaa. Tarvitsemme nykyäänkin pahuuden tunnistamista ja sen viisasta varomista.
"Pahuuden ymmärtäminen on mielestäni hallittua paritanssia. On uskaltauduttava riittävän lähelle ja keskusteluyhteyteen, mutta varottava joutumasta vietäväksi. Vanha viisaus siitä, että ymmärtäminen ei merkitse hyväksymistä, on elintärkeä."
Oleellista on muistaa, että kaikki persoonallisuushäiriöiset eivät suinkaan ole vankilassa tai väkivaltaisia rikollisia, vaan heitä löytyy joka puolelta, arvostetuista ammateista ja hyvinkin korkeilta yhteiskunnallisista asemista. Tämä on kirjassa oma mielenkiintoinen alueensa - Donald Trump on tästä eräänä esimerkkitapauksena.

Lapsuudella ja geeneillä on suuri merkitys
Monessa kohdassa päädytään luonnollisesti varhaislapsuuteen ja siellä ympäristössä olleeseen väkivaltaan ja kiusaamiseen, perhe-olojen kaltoinkohteluun, vanhemman kylmyyteen, seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja laiminlyönteihin. Monet häiriöt kyetään tunnistamaan lapsissa jo hyvin aikaisin.
Geneettisten alttiuksien ja huonon lapsuuden yhdistelmästä on puhunut myös vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma.

Kuuskorpi kirjoittaa erittäin ajankohtaisesti:
"Jos ennaltaehkäisy on paras keino poistaa kaltoinkohtelun tuhoisat seuraukset, kriittiseksi kysymykseksi jää, millaisiin perheisiin toimet kannattaisi kohdistaa. Jos nojaa väkivallan kehä -teoriaan ja tietoihin väkivallan periytyvyydestä, viisainta olisi tukea kaltoinkohtelun keskellä kasvaneita, kun he ovat perustamassa omia perheitään. Käytännössä tässä ei kuitenkaan onnistuta, vaan toimenpiteet kohdistuvat perheisiin liian myöhään, jolloin lapset ovat ehtineet jo traumatisoitua, ennen ensimmäistäkään interventiota. Kaltoinkohdellun lapsen auttaminen vuosikymmeniä myöhemmin on monesti ylivoimainen tehtävä."

Faktaa on, että esimerkiksi syntyneestä narsistisesta persoonallisuushäiriöstä ei juurikaan parannuta. 

Luku Empatiakyvyttömyys - monen pahan takapiru tarjosi ainakin itselle paljon uutta tietoa. Nykyisin valtaosa tutkijoista ajattelee empatian rakentuvan kahdesta osasta. Kognitiivinen tietoempatia sisältää toisen ihmisen tunteen ymmärtämisen ajattelun ja järkeilyn avulla, eli se on kykyä nähdä asia toisen näkökulmasta. Emotionaalisen tunne-empatian avulla ihmiset osaavat samastua toisen kokemiin tunteisiin ja myötäelää niin ilot, surut kuin kiukut ja pettymykset. Aina tunne ei osu kohdalleen, koska tunteen voi havaita tai kuvitella väärin. Yliempaattisuudella on myös omat vaaransa.

Sadistin tekojen tarkoitus on tuottaa kipua ja kärsimystä, koska saa siitä nautintoa. Sadismia on kolmenlaista: tutkijoiden piirissä kiistelty sadistinen persoonallisuushäiriö, johon sairastunut kykenee tekemään äärimmäisen pahoja tekoja. Sitten on seksisadismi ja ns. arkisadismi, jota edustaa esimerkiksi nettitrollaajat ja kansalaisia pilkuntarkkuudella kyykyttävä hallintovirkamies. Sadistisuus ja  nautinnonhaku voi olla myös paikkojen rikkojien ja toisten omaisuuden tärvelijöiden takana:



Yhteenvetona: Pahat mielessä on kattava ja kiinnostava kirja, jota voi suositella kaikille, jotka haluavat ymmärtää ihmisyyttä syvemmässä mittakaavassa ja myös tummissa, pimeissä väreissä.

Varmasti silmiä avaava ja lisäpalikoita tuova kirja, kenellä on tai ollut lähipiirissään tai puolisona persoonaltaan häiriintynyt. Fyysisen väkivallan lisäksi tällainen henkilö saattaa jauhaa henkisellä tasolla läheisen ihmisen omanarvon ja itsetunnon aivan murusiksi. Tehdä elämästä helvettiä.

Kirja myös soveltuu erityisen antoisaksi käsikirjaksi luovan kirjoittamisen harrastajille ja ammattilaisille. Tästä saa roolihenkilöihin lihaa, luuta ja repliikkejä.

Mutta miksi se ihmisen pahuus meitä pohjimmiltaan niin kiinnostaa; osuisikohan tämä sitaatti kohdalleen:

"Sadismin äärimmäiset tapaukset, pelkästä ilosta kiduttavat ja hitaasti tappavat sadistiset murhaajat ovat harvinaisia, mutta kaikissa ihmisissä on vaihteleva määrä sadistisuutta aivan kuten narsistisuutta tai psykopaattisuutta."


sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

Tanssin pyörteissä Laitilan Sanomissa

Perjantain 9.4. lehdessä oli Jussi Vaajasaaren juttu tuoreesta lasten kuvakirjastamme ja tekijöiden kuulumisista. Tosiaan, ei olisi arvannut teoksen alkuvaiheissa, että tanssikielto tekee paluun. Mutta eiköhän ajat tästä taas kohene.

Kirjaamme voi tilata Bookystä postikuluineen hintaan 19:50, kirjakaupoista sitä ainakin löytyy Naantalin torin laidalta Pienestä Kirjapuodista, ja toki kirjan kustantajalta. 






tiistai 23. maaliskuuta 2021

Persevalokuvien syvempää filosofiaa peilaamassa

Alkuun jumppaa - jos sinulla on mielikuva, minkä muotoinen kroppa on Kim Kardashianilla, niin nyökkää ja nosta peukku.

Erään kaupallisen sivuston mukaan nykynuorison suosikkiammatteja on päästä Instagram-vaikuttajaksi. Minäkin pohdin siitä helppoa lisätuloa, siellä 1000€/kuva on normaalia. 


Käytännössä komeron tiukimmat raappahousut jalkaan, sitten peilin edessä otetaan omasta perseestä sata valokuvaa hymyn kanssa ja kliks: paras otos julkaistaan koko maailmalle. Ja kohta jo plinksuu kännykkään sydäntä ja peukkua, ja omalle perseelle niitä Seuraajia, jonka jälkeen myös mainostajat kiinnostuvat. Taas uusi potentiaalinen asiakaslauma on kerääntynyt tuoreen influensserin hanurin taakse. 


Suosittu persekuviensa julkaisija on rahanarvoista, kärpäspaperimaista liimaa tavarakauppiaille. Sillä myyjäpuoli tietää, että iso osa ihmisistä tekee ostoksia kahdella tavalla. Joko tekee kuten heidän karismaattinen johtajansa näyttää mallia tai sanoo, tai sitten puolisokeasti niin kuin muutkin. Ettei erotuttaisi porukasta.


Vaan eipä ole laihisen persevalokuvalla markkina-arvoa verrattuna Kardashianin otoksiin. Yhy yhy. Minulla on Instassa VAIN 91 seuraajaa ja Kimillä jeesuksen tavalla 210 miljoonaa. En siis ole kiinnostava tyyppi. Yhy yhy. Toiset ovat kauniimpia ja niillä on näköjään aamusta yöhön mahtavaa elämää. Niillä on enemmän tykkäyksiä ja Seuraajia. No niin, nyt puhkesi itsetunto ja tuli masennus, kateusahdistus ja tuskan parahdus.


Mihin Instagramin ja vastaavien nuorekasta yksilökulttuuria korostavien digisovellusten juttu perustuu? Ne ovat sosiaalisen palautteen välineitä meille ihmisille, joilla on loputon tarve verrata itseään muihin. Tahto kuulua juuri tietynlaiseen laumaan. Tämä koskee naisia, miehiä ja mitä tahansa sukupuolta olevia.


Joillakin oman perseen valokuvaajilla se hyväksynnänhaku ja julkisuudenkipeys etenee pakkomielteeksi, riippuvuudeksi. Julkaistaan kuva ja tekstipostaus, saadaan tsemppipalautetta, ja se aiheuttaa mielihyväisiä tunteita. Haluamme kylpeä lämpimissä, ihailevissa kehukommenteissa.


Toki jonkun mielestä tässä on kyseessä vain itsekeskeinen digitaalinen itsetyydytys.


Samalla olemme superherkkiä kielteiselle palautteelle. Jos yksikin k***pää sanoo, että avautumiseni oli hattarahöttöä tai mikä pahempaa, ettei se minun persekuvani ole muka ihana ja söpö, niin se on saman tien todella ikävää vihapuhetta, kiusaamista, loukkaavaa ikärasismia, intersektionaalista sovinismia, rodullistamista, vähemmistöläisen maalittamista ja mitämuutaniitäon. Ja äkkiä soitto iltapäivälehteen, josko kohujuttua kerjääntyisi. Koska se tietää lisää Seuraajia. Eli mainostuloja eli rahaa. 


Eniten toki tienaavat näiden sovellusten omistajat - kun Facebook 2012 osti omaan lypsyimperiumiinsa rahantekokone Instagramin, hintalappu oli miljardi dollaria.


Jos haluaa avartaa ymmärrystään digiriippuvuuksien maailmasta, oiva kirja on Adam Alterin Vastustamaton - miksi emme pysty lopettamaan tsekkaamista, skrollaamista, klikkaamista ja seuraamista. [Terra Cognita 2017]

 

Kirjoittaja asuu Turussa ja miettii, mitä entisaikaan olisi tehty omien persevalokuviensa tyrkyttäjille



Kolumni on julkaistu Laitilan Sanomissa 23.3.2021



perjantai 12. maaliskuuta 2021

Eeva-Maria Kallio: Omalle uralle [Sanoma Pro 2021]

Tämä tuore teos on työ- ja oppikirja, joka on suunnattu ensisijassa omien lahjakkuuksien ja kiinnostuksen kohteiden löytämiseen sekä toiselle asteelle siirtyville. Itse tutkasin tämän etsivän nuorisotyön ja uuden oppivelvollisuusiän noston vinkkelistä, ja on sillekin alueelle käyttökelpoinen opus. Myös nuorisotyön tekijöille, työpajoille ja pienryhmätyöskentelyyn helppolukuinen ideapankki.

Tilaus täältä.

"Kirja kattaa koulutuksen perusteiden keskeisimmät sisällöt painottuen ammatinvalintaan, urasuunnitteluun ja elämäntaitoihin. Kirja perustuu Spencer G. Nilesin toivokeskeiseen uraohjausteoriaan ja on otteeltaan ratkaisukeskeinen. Soveltuu käytettäväksi myös aikuisten ja nuorten perusopetuksessa, osana te-palvelujen prosesseja, erilaisissa uravalmennuksissa ja soveltuvin osin toisen asteen urasuunnittelussa. Kirjaa voi käyttää myös itseopiskeluun."
Kirjan yleisenä hyvänä huomiona voi pitää, että on selkeä ja napakka. Samalla kuitenkin käydään varsin kattavasti läpi nuorten juuri tuohon ikä- ja opiskeluvaiheeseen sekä hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä.


Kirja sisältää ajattelua ja näkökulmia avartavia pohdiskelutehtäviä. Monen nuoren kuin aikuisenkin muutospyrkimysten pohjimmaisena esteenä ovat ne omaan itseen kohdistuvat negatiiviset uskomukset, joita onneksi pystyy "päivittämään" paremmiksi omaa itsetuntemustaan lisäämällä. 
Kirja tarjoaa pähkinäistä purtavaa mm. arvoihin, omiin vahvuuksiin, vuorovaikutukseen ja tunteisiin liittyen.



Hinta on omasta mielestäni aika tyyris, mutta sisällöltään tutustumisen arvoinen oppikirja.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2021

Virpi Alanen: Hiilellä piirretty hymy


Se tie kuljettava, jonka mutkissa ylimääräistä iloa.


Virpi Alasen teos Hiilellä piirretty hymy [Kulttuurivihkot] valittiin taannoin Vuoden aforismikirjaksi 2020 Suomen aforismiyhdistyksen toimesta.

Perustellusti, sillä kyseessä on monitahoisesti inhimillisiin ilmiöihin juureutunut ja kanssa-ajatteluun kutsuva teos. Jos haluaa perehtyä nykyaforistikkaan, tästä on hyvä aloittaa. 


Aforismi itsessään on kummallinen ja vikuri kirjallisuuden laji. Jossain määrin se on ehkä kirjoittajiaan eniten paljastava luovan kirjoittamisen laji. Väistämättä aforismeista välkkyy tai vuotaa esille yleistietoa, ihmis- ja elämäkäsitystä, arvoja ja moraalia, älyllistä filosofista särmää. Persoonallinen kieli näkyy sekä sanomisen tapa, ja ne henkilökohtaiset kitkat omien olosuhteiden kanssa. Asenteet ja viisaudet.

Vaikkei paljoa, niin mietelauseita yhdistää se, että niissä on jotakin yleisesti todeksi tunnistettavaa, järjellä ymmärrettävää. Jaettavaa. Jäämiä pähkinöistä.


Äitiys repii ihmisen, äidiksi.


Virpi Alasella on vankka tuntemus aforistiikasta. Hän on toiminut Suomen aforismiyhdistyksen puheenjohtajana ja myös esikoisteoksessaan Ystävätär K on kosolti aforistista otetta. Hän on ollut kirjoittajana myös Turun Sanomien Viikon aforismi-palstalla.

Mitkä ovat tämän kokoelman erityisiä ansioita

Ehkä se kaikista vaikein, eli pääteemana kirja sisältää optimistisia aforismeja, ajatuksia ilosta ja toivosta. Ilman, että kieltäydyttäisiin myös kohtaamasta vaikeita asioita. Mietteitä taiteesta, luonnosta – ja niin, ettei sivuja kääntämällä ravistu ollenkaan latteaa klisettä lukijan käsivarsille. 


Jos jotakin haluat kasvattaa, kasvata optimisti ja anna sen villiintyä.


Sitten kirjassa on erinomaisen kuvallisia aforismeja, joihin on vangittuna pysäytettyä liikettä. Lukijalla hyrähtää mielikuvituksen projektori melkeinpä automaattisesti pyörimään.


Toivoton aika, kunnes mielikuvitus saapuu välkkyväsilmäisinä kissoina.


Teoksessa on sarjallisuutta käytetty taitavasti ajattelun etenemisen ilmaisemiseen. Pidetään lukija kyydissä.
Sarjallisuutta ja kerroksellisuutta - kirjoitettujen lauseiden alla on tunnetta, tunteiden alla viestejä, suuntaviittoja, kysymyksiä. Tälläkin kirjalla on oma vahva runollisuutensa. Lajisekoitetta.

Muisti on sinisten hetkien työkalu.

Pikkutytöstä asti piirtänyt filosofiaa, kysymysmerkkiä.

Tulessa hyppivä pirulainen. Toivo. Piirtää hiilellä itselleen hymyn.

Teksti on matriarkka, tulevaisuus kirjoitetaan hänen kirjaimillaan.

Tulessa hyppivä pirulainen. Toivo. Piirtää hiilellä itselleen
hymyn.

Seittimäinen olento takanasi on tulevaisuutesi.

Tässä Elias Krohnin haastatteluvideossa Virpi kertoo kirjan syntyvaiheista.

Vesa Rantaman kirja-arvio Helsingin Sanomissa.


perjantai 18. joulukuuta 2020

Yksinäisyys on epäterveellistä ja helvettiä


Vaikka uutiset kertovat, että koronarokotteet ovat tulossa ja keväällä kaikki on jo ehkä aurinkoisella tolalla, niin monella on edessään yksinäisiä kuukausia. Ilman koronaakin yksinäisyys ei katso ikää eikä sosiaaliluokkaa. Vankilamaisen yksinäinen voi olla pikkulapsi, nuori, koululainen, aikuinen, isovanhempi, vanhus, sinkku, perheessä oleva, eri tavoin sairaat ja niin edelleen. 

Professori Peter Strang on todennut, ettei ihmisen kuulu olla yksin. (HS 26.11.) Hän on Ruotsissa saattohoidon ykkösasiantuntijoita ja kuolevien kanssa toimiessaan on perehtynyt aiheeseen. Pitkään jatkuvana yksinäisyys on erittäin haitallista niin psyykkisesti kuin fyysisesti. Se vaikuttaa mm. stressihormoneihin, aivoihin, sydämeen, verisuoniin, immuunipuolustukseen ja tietenkin mielialaan. Tutkimusten mukaan tahaton yksinäisyys vastaa vaikutuksiltaan 15 tupakan polttamista päivittäin.


Miksi näin rajut vaikutukset? Esivanhempamme ovat säilyneet hengissä vain, koska ovat eläneet yhteisönä. Mukautuvaiset aivomme ovat oppineet ajan saatossa palkitsemaan sosiaalisuudesta ja ryhmään kuulumisesta ja samalla antamaan varoitusta yksin jäämisen uhasta. Stressin "tehtävä" on aiheuttaa ahdistusta, joka helpottaa, kun ihminen palaa yhteisöön. Nykyään yksinäisyys ei enää tarkoita meille välitöntä hengenlähdön uhkaa, mutta laumanisäkkään kroppamme toimii kuten ennenkin.


Samaa evoluutioperustaa tuo esille Markus J. Rantala kirjassaan Masennuksen biologia. Yksinäisyys on yksi kahdestatoista tekijästä, joka voi laukaista masennuksen. Evoluutiohistoriassamme ihmistä uhkasivat pedot ja lajitoverit, joten sen takia edelleen yksinäisen aivot ovat jatkuvasti varuillaan eli mantelitumake on aktivoitunut. Jos yksinäisyyden aiheuttama stressireaktio jatkuu pitkään, se johtaa neuroinflammaatioon, aivojen tulehdustilaan, ja siten patologiseen masennustilaan. Se taas laskee itsetuntoa, aiheuttaa uupumusta, apatiaa ja saa henkilön vetäytymään muista ihmisistä, jolloin viheliäinen noidankehä vain syvenee. 


Suomessa yksinäisyys lisääntyy ja masennus lisääntyy - itse näen tässä yhden aivan selvän käsikynkän. Yksinasuvia on 1,2 miljoonaa. Tämä on mielestäni paljon suurempi ja ratkaisumalleja odottava ongelma kuin vielä ymmärretäänkään. 


Strang antaa neuvoja, mitä tehdä. Vaikka vaikeaa se onkin, yksinäisen pitää itse ottaa ensimmäiset askeleet kohti seuraa: soittaa, jutella ja vaikka pyytää kaveri kävelylle. Ja kannattaa keskittyä ihmisiin, joiden kanssa jakaa kiinnostuksen kohteita ja joista tykkää. Vaikka korona nyt rajoittaa, niin uudet jutut ja harrastukset auttavat löytämään sosiaalisia suhteita. 


Toki ei-yksinäisten kannattaa myös miettiä, mitä voisi tehdä. Esimerkiksi ilmaisia videopuheluja voi ottaa helposti ja lyhyetkin aidot tapaamiset turvavälin takaa ovat tärkeitä. Molemmille osapuolille.

 

 

Kirjoittaja asuu Turussa ja on tehnyt paluun etsivän nuorisotyön pariin 



Kolumni on alunperin julkaistu Laitilan Sanomissa 18.12.2020

keskiviikko 2. joulukuuta 2020

Maestro Markus ja Fiktio Fakta Tanssin pyörteissä!

Järjestyksessään toinen lasten kuvakirjamme on tullut painosta, hii-uli-hei! 

Jos haluaa varman päälle pelata, niin jouluksi kirjaa ehtii hyvin saamaan vielä tekijöiltä itseltään 20 euron hintaan. Tilata voi myös kuvittaja-Elinan Mantelina-pajalta, Booky.fi sekä Kirjavälityksestä. Kirjastoihin ja kirjakauppoihin tulon päällä.


Tässä tarinassa Maestro ja Fiktio saapuvat Kakrumäen päiväkotiin keikalle. Tarkoituksena on esitellä lapsille ja aikuisille suomalaisten eri aikakausina harrastamia tansseja sekä niihin liittyviä mielenkiintoisia seikkoja ja soittimia. Kirja on sananmukaisesti täynnä faktaa ja fiktiota.


Teoksen kekseliäästä ja taidokkaasta kuvituksesta on vastannut tälläkin kertaa Elina Jasu. Monet kirjan kuvat ovat vaatineet häneltä runsaasti taustatutkimusta sekä pikkutarkkaa piirroskättä.
Kirjan taitosta ja ilmeestä on vastannut graafikko Jari Nieminen.


Koronaepidemia aiheutti sen, että tietyt suunnitellut tanssivideot toteutamme tuonnempana. Kirja tarjoaa jonkin verran opeteltavaa sisältöä kuten kilvoitteluun soveltuvan Tikkuristi-tanssin. Edelliseen Kansanmusiikin kyydissä! -kirjaan tekemiämme Maestro ja Fiktio -videoita on ansiokkaasti hyödynnetty mm. kansanmusiikin opetustarkoituksiin. 


Se, että tarina on sijoitettu päiväkotiin, ei ole aivan sattumaa. Vuodesta 2014 olemme Markus Rantasen kanssa tehneet lähemmäs 600 Maestro ja Fiktio -keikkaa enimmäkseen Lounais-Suomen päiväkodeissa ja alakouluissa. Tarkkasilmäinen lukija saattaakin löytää päiväkodeista yleistuttuja yksityiskohtia.
Eräs tähän kirjaan luotu sympaattinen hahmo on Päikkäripappa Pentti. Hänenkin puheillaan on oma totuuspohjansa, sillä niihin on taltioitu juttuja, joita olemme kuulleet senioreille suunnattujen esitysten yhteydessä.



Iltamilla ja tanssilavakulttuurilla on ollut ja on edelleen suuri merkitys suomalaisuudessa. Jahka korona on voitettu kanta, tanssit jatkuvat taas. Kuvassa tunnelmallisen kesäillan tanssimusiikista vastaamassa Mauno Käki & Eiliset munkit.



Takakannesta vielä lisäesittelyt muine tietoineen.


Ja kuten monella muullakin, Fiktiolla oli ensialkuun melko vahvaa kielteistä ennakkoasennetta kansantansseja kohtaan. Mutta kyllä se siitä taittui aurinkoiselle puolelle!



P.S. 
Puukenkki Kustannuksen muut julkaistut teokset löytyvät täältä.
Ensimmäistä kuvakirjaamme Maestro ja Fiktio Kansanmusiikin pyörteissä on myös saatavilla. Sisällön esittely täältä.