Logoterapiasta parempaa asennetta nuorisoalalle

 

Julkaistu Suomen Logoterapiayhdistyksen Fikkari-lehdessä 2/2025

 

Alkuun tärkein kuten entisajan uutisjutuissa: tässä ajassa logoterapiaa sovellettaisiin parhaiten nuorisotyön kentällä elämäntapaohjaajan muodossa. Tietoperusteisesti opastettaisiin, miten asiat viedään oikeasti käytäntöön muuttumaan automaattisiksi rutiineiksi. Kuten miten nukutaan ja palaudutaan riittävästi, miten syödään oikein ja miten liikutaan riittävästi. Epäterveellinen ruokavalio, lihavuus ja liikkumisen vähäisyys menevät vähemmän yllättäen käsikynkkää esimerkiksi lujasti yleistyneen masennuksen, ahdistuneisuuden ja keskittymishäiriöiden kanssa.

 

Samoin logoterapian peruspalikat omaksunut elämäntapaohjaaja voi mahdollistaa tarkoitusvetoista ryhmämuotoista toimintaa, joka tarjoaa perusteltua sosiaalista tekemistä ja yhteisesti jaettavia elämyksiä. Tällaista voisi olla esimerkiksi muuttoapu, ohjattu puistotyö, muinaismuistoalueen raivaus, yhteisötaideteos tai kaupunkikohteen siistimistyö. Tapaamisen paikkoja, vastuunjakoa, yhteisiä ruokailuhetkiä ja sitä kautta uusien ystävyyksien syntymistä.

 

Tähän työhön jo nykyisin soveltuvia ammattinimikkeitä ovat mm. kouluvalmentaja, koulunuorisotyöntekijä, etsivä nuorisotyöntekijä, yhteisöpedagogi, nuorten työpajaohjaaja, toimintaterapeutti, liikunnanohjaaja, personal trainer, eri koulukuntien coachit.

 

Ja samaan hönkäykseen ne tutut ikävät vaikeudet: rahaa ja yhteistyötahoja tarvitaan. Mikä taho maksaa elämäntapaohjaajan palkan ja toimintaresurssit, mistä ja miten hän tavoittaa osaamistaan tarvitsevat nuoret; millä heidät motivoidaan ja sitoutetaan. Miten päästään siihen tarkoituksellisten elämänainesten löytämiseen, ja kiinnostako ne pätkääkään?

Tässä kohtaa hyvä muistaa, että ihmiset aivot ovat valmiit vastuun- ja riskintuntoineen vasta siinä 25-vuotiaina. Kaikilla ei silloinkaan.

 

Tietämättömyys on kaikkien vaivojen äiti.

– François Rabelais

 

Oma lukunsa ovat kyvyt ja mahdollisuudet puuttua juurisyihin, joihin kuuluu vanhempien kasvatustaidot. Tyly fakta on, että osalla vanhemmista ei ole riittävästi osaamista, tietoa eikä kykyjä kasvattaa lapsilleen niitä perustaitoja, joilla elämässä pärjää. Myös vinksallaan olevat uskomukset ja mm. rasistiset asenteet ovat mallioppimisen kautta tahmaisen periytyviä. Lapsi ei niitä itse valitse. Mitä on hyvä elämä nykyisessä Suomessa ja miten se saavutetaan - moniarvoisessa yhteiskunnassa käsitykset voivat olla räikeässä ristiriidassa keskenään.

 

Joskus elämäntavoissa voi toki tapahtua pysyvä, iso muutos nopeastikin. Markku Ojanen puhuu vähän tutkitusta kvanttimuutoksesta kirjassaan Voiko persoonallisuus muuttua? Teoksessa myös Viktor E. Frankl mainittuna. Kenellä olisi tieto ja osaaminen, miten moisen positiivisen kvanttimuutoksen voisi "aiheuttaa" toiselle ihmiselle, niin olisi viisas ja todennäköisesti varakaskin. Uskonnolliset piirit selittävät ilmiötä uskoon tulemisena tms.

 

Omaan ihmiskuvaani ja elämäkäsitykseeni eivät uskonnolliset selitykset kuulu. Olen pähkäillyt, että em. ilmiössä on kyse eloonjäämisen ja elämänlaadun kannalta oleellisen tärkeän tiedon läpäisy tietoiseen mieleen varoituksena tai ennusteena, miten käy, jos näin jatkuu. Voimakkaan tunnekokemuksen tuomana, ja joskus visiona kuten Franklillakin oli käynyt. Tavallaan nähdään tulevaa, ja se tuo selviytymisvoimaa jatkaa eteenpäin.

 

Ihminen tottuu kaikkeen.

­– Fjodor Dostojevski

 

Ihmisen pohjimmaisina ja vahvimpina dnaohjureina ovat kuten muillakin nisäkkäillä selviytyminen ja lisääntyminen. Evoluutiomme on ollut selviytymisen voittokulkua, ja perusluonteeltaan todellakin kaikenkarvainen ihminen on äärimmäisen sitkeä eloonjäämisjärjestelmä. 

 

Suuri muutos lyhyessä ajassa näiden kahden päätarkoituksen kanssa on siinä, että syntyvyys laskee länsimaissa jyrkkää vauhtia. Lapset ja jälkikasvu eivät enää olekaan arvo, jota halutaan tai uskalletaan toteuttaa tai tavoitella. Syitä ovat mm. taloudellinen epävarmuus, myöhentyvä lastensaanti, itsekeskeisyys, pula kunnollisista miehistä, ura & lapsi, kulttuuriset tekijät, uudet ideologiat, ilmasto- ja sota-ahdistus jne. Osa ei voi saada lapsia vaikka haluaisivat.

2010-luvulta tähän päivään Suomessa syntyneiden määrä on laskenut yli –25%. Tällä on hyvin suuria, kaiken läpäiseviä vaikutuksia tulevaisuudessa. Lapsettomien päättäjien määrä kasvaa, kiihdyttääkö se kehitystä? Valtio ei voi pakottaa vauvatalkoisiin, uskontokulttuurit jossain määrin. Mutta tässä kohden haluan nostaa nuorisopuolta jo koettelevan ilmiön esille logoterapian valoon, että tosiaan, yksi aivan keskeinen arvo ihmisten elämänpidoissa on muuttunut. Mitä sen tilalle on tullut, mitä sen tilalle tulisi tulla?

 

Logoterapian kovaa ydintä on mielestäni juuri arvojen avulla työskentely. Pääjakona ne tutut luovat arvot, elämysarvot ja asennearvot. Muistetaan taas, että isolla osaa nuorista menee oikein hyvin, eivät he tarvitse apua tai mitään terapioita. Mutta luoviin arvoihin voi liittää korkean nuorisotyöttömyyden ja muutoinkin epävarman työllistymisen - enää ei korkeakoulutus takaa hyvää työpaikkaa, vaan ehkä silppuisan soppariuran. Ei rahaa, ei perusresursseja.

 

Elämysarvoja meille on tarjolla liikaa, monesta löytyy tosin se hintalappu jossain vaiheessa. Psykologinen koukuttavuus ja dopamiinitalous ovat nostaneet viihtymisen liiallisuuksiin - onko ihme, jos sen vastineena pitkän tähtäimen ponnistelu on nuorille ylivoimaisen työlästä. Paljon on kyse tottumisesta - helppouteen, hetiyteen ja ja nopeaan mielihyvään jää kiinni hyvin helposti. Ja juuri tätä on tarjolla näyttöruuduista, syömisten ja juomisten muodossa.

 

Varsinaiset huumeet sitten viihdekäytön, todellisuuspaon ja itsehoidon äärilaidassa. Tätä kirjoittaessa Suomessa panikoidaan alfa-PVP:stä eli peukusta, joka on paljon vahvempaa kuin amfetamiini ja hankalasti hoidettava. Tänne suunnatun kaupan päätekijät löytyvät ulkomailta.

 

Entä juurisyinen ratkaisu nuorten huumeidenkäyttöön ja muihin peruspahoinvointeihin? Evoluutiobiologi ja psykologian tohtori Markus J. Rantala kertoo kirjassaan Masennuksen biologia rottakokeista, joissa rotilla oli tarjolla kuononpainalluksella huumeita, mutta ne eivät käyttäneet niitä, koska niillä oli sopivan hyvät elinolosuhteet, kavereita ja lajityypillisesti järkevää tekemistä. 

Sama juttu ihmisten kanssa, mutta emme kykene luomaan näitä tarvitseville.

 

Kumpi on helpompaa, laittaa sandaalit omiin jalkoihinsa tai 

päällystää kaikki maailman tiet nahalla? – sananlasku

 

Asennearvot. Nuorten kohdalla voisi nostaa vähän tylysti pohdintaan sen, miksi jostain syystä erityisen muodissa ovat uhriutuminen ja avuttomuus sekä kaikenlaisen tuen peräänkuuluttaminen? Tiktok ja muut sometöhnä-sovellukset ovat yksi varma syy tähän. Tutkittua on, että jos esimerkiksi luokassa vatvotaan mielenterveyspulmia koko ajan niin ne alkavat tarttua, ja kohta kaikki ovat vähän masentuneita.  Medioille kelpaa hyvin myös "Masennus on uusi Suomen kansantauti!" -jutut, ne myy ja vatvonta saa pyöriä ilman ratkaisuja pyörii kuin pesukone. 

 

Samalla on tapahtunut, että sinänsä normaaleista ihmisen elämään kuuluvista pettymyksistä, epäonnistumisista ja tuskaa tuottavia asioita on ryhdytty hinaamaan mielenterveysongelmien puolelle. Kohta kaikelle on diagnoosi, pilleri ja jokaisella hoitosuhde terapeuttiin, "maksettuun ystävään."

 

Frankl itse korosti sitä omien asemien parantamista, eteenpäin menemistä, henkisten voimavarojen kasvattamista ja omien pelkojen voittamista. Sen tarkoituksena on saada lisää inhimillistä vapautta ottamalla vastuuta itsestään. Pitää tehdä töitä ja nähdä vaivaa itsensä eteen eikä syytellä muita tai yhteiskunnan rakenteita. Näiden asioiden pitäisi olla nykyajassa enemmän in ja turha ruikutus ja se loputon tunnevatvonta vähemmälle. Sitkeyttä ja pitkäjänteisen sisukkuuden kasvatusta tilalle. Ugh!

 

Tähän kohtaan liittyen ehkä hieman yllättävä kirjavinkkaus, Arnold Schwartzeneggerin teos Ajattele isosti - 7 oppia menestymiseen. Mikä nimi tosin on harvinaisen huonosti suomennettu, sillä alkuperäinen kertoo pääviestistä Be Useful, Ole hyödyksi. Kirjan sisältö vaikutti sieltä ja täältä tutulta, ja sivulla 148 hän siteeraakin Franklia: "Et voi hallita sitä, mitä sinulle elämässä tapahtuu, mutta voit aina hallita sitä, miten suhtaudut ja reagoit siihen, mitä sinulle tapahtuu."

 

Kyllä iso-Arska, tuo entinen itävaltalainen on logoterapian ytimet lukenut ja omaksunut. Hän nostaa esille myös mielenkiintoisen ilmiön, jolle tutkijat ovat antaneet nimeksi helper´s high, hyväntekijän hurma. Kun ihminen auttaa muita, hän saattaa saada osakseen vahvan hormoniryöpyn ja mielihyvän. On hyvin loogista, että yhteinen eloonjääminen on evoluutiossa tullut palkitsevaksi meille laumanisäkkäille. Ja mistä Frankl ja logoterapia alati puhuu; muita kohden, pois itsekeskeisyydestä.

Minulle tuo suorapuheinen ja humoristinenkin kirja käytännön oppeineen kelpasi sellaisena vähän rotevampana logokirjana.

 

Kirjoittaja Marko Laihinen on nuorisoalan ammattilainen ja logoterapiaohjaaja LTI.

 

 

 

Vihreän ja punaisen kortin systeemi

Olen eri lähteistä yhdistellyt yksinkertaisen ja tehokkaantuntuisen menetelmän, jolla osaltaan pystyy toteuttamaan esimerkiksi laihdutusprojektinsa. (Kirjoitettu alunperin Facebookkiin 17.1.2020)

a) Tiedetään, että syömisen osuus on laihduttamisessa ratkaisevaa, ei liikunta, joka toki tukee ja tuo energiaa monella tapaa. [n.Ravinto 80% /Liikunta 20%]. Miinuskaloreille on mentävä suhteessa kulutukseen, JOS pulskistuneen on tarkoitus olla normaalipainoinen. 

b) Tiedetään, että ankaran eloonjäämisevoluutiomme takia aivomme edelleen suosivat ja himoavat suolaista, rasvaista ja makeaa niiden sisältämän runsaan energian takia. Siksi näistä aivoissa se vahva mielihyväpölly ja monelle psyykkinen riippuvuus. Tiedetään myös, että jos kaupasta ostaa esimerkiksi Fazerin sinisen📕, Oreo-paketin📕, irtokarkkisäkin📕, ranskalaisia📕ja sokerimunkkeja📕on kotona suuria vaikeuksia pidättäytyä syömästä niitä. Ei mene miinuskaloreille. 
[Noin 7000-8000 kaloria on kilo läskiä kyytiin kannettavaksi tai pois kyydistä.]

c) Pitää siis toimia jo kaupassa päättäväisesti oman mielihyväkeskuksensa portsarina. Jokaisen koriin aiotun tuotteen kohdalla voi tietojensa perusteella MIELESSÄÄN nostaa joko vihreän kortin tai punaisen kortin. Edellä mainitut ovat pitemmässä juoksussa kaikki punaisen kortin kamaa, JOS tarkoitus laihduttaminen. Vihreää korttia ostoskoriin saavat mm. salaatit📗, viinirypäleet📗, hedelmät📗 pähkinät📗jne.

d) Samaa systeemiä voi laventaa tahdottua päämäärää tukemaan: soffaa ja telkkaria tuntikaupalla📕kävelylle kaverin kanssa📗sometusta tuntikaupalla📕kuntosalille tunniksi📗jne.

e) Jokunen vuosi sitten tämänkaltaista simppelien värisymbolien käyttöä ehdotettiin EU-tasolle terveellisten ja epäterveellisten tuotteiden erottamiseksi, ei mennyt läpi. Ymmärrettävistä syistä, punaisen lipun tavara olisi alkanut jäädä hyllylle.

f) Miten sitten palkita itsensä tällaisista kieltäytymisistä, koska jos ainoastaan välttelee houkutuksia, sellainen toiminta ei tuo tyydytystä. James Clear tarjoaa kirjassa Pura rutiinit atomeiksi kelpo mallin: avaa säästötili ja nimeä tili sen mukaan, mitä todella haluat. Ja aina kun välttää heräteostokset ym. pikamielihalut, voi siirtää säästyneen summan tuolle tilille. Tili voi olla vaikka "Konserttimatka", "Uusi takki", "Päivä Tukholmassa-reissu", "Kokovartalohieronta" - mitä isompaa ja arvokkaampaa sitten haluaakaan laihtumisen ja parempien tapojensa lisäksi. Pitää toki muistaa se, että säästökohteen tulee olla linjassa tavoitteen kanssa, eli jos laihduttamisesta kyse, se ei voi olla jumbopizza + kolme kaljaa.

Aiheeseen liittyen suositteltavaa kirjallisuutta:
James Clear: Pura rutiinit atomeiksi
Timo Haikarainen: Lihaskasvu & rasvanpoltto
Markus J. Rantala: Masennuksen biologia

Kyykkyyn ja suoraksi

Kolumni on julkaistu Laitilan Sanomissa 3.12.2019

Yle uutisoi äskettäin, että moni 2000-luvulla syntyneet urheilijatkaan eivät pysty menemään kyykkyyn. Eräs syy on, että vapaa-ajan monipuolinen liikunta on jäänyt pois. Arki on tehty niin helpoksi, ettei tarvitse kyykistellä.

Hesarissa taas kokenut uimaopettaja kertoi, ettei helsinkiläislasten kroppa taivu enää selkäuintiin. Uima-asento on lähinnä istuma-asento, ja kättä ei saada vietyä pään vierestä veteen. Liikuntajohtaja Tarja Loikkanen myöntää huonon kehityssuunnan todeksi - liikkumattomuus on lisännyt motorista kömpelyyttä, moni lapsi ei osaa enää juosta epätasaisessa maastossa. Syynä on, että lasten kaikenlainen liikkuminen ja fyysinen aktiivisuus on vähentynyt, istuminen ja älylaitteiden ja tietokoneen edessä nököttäminen taas lisääntynyt.

Ei perkele. Mitä tälle kehityssuunnalle on oikeasti tehtävissä? Moralisoivan patun on helppo todeta, että silloin aikanaan Kaariaisten koulussa todellakin harrastettiin monipuolisesti liikuntaa opettajien Jaana ja Lippo Juvalan sekä Ilkka Simolan toimesta. Eivät olleet ihan kevyenkivoja ne voimistelutunnit tai hiihtolenkit - nyt niitä osaa arvostaa kyllä.

Taannoin olin kuuntelemassa evoluutiopsykologi Markus J. Rantalan kirjanjulkaisuluentoa Masennuksen biologia - evoluutiopsykologinen näkökulma mielialahäiriöihin. Hänen pääteesejään on, että masennusta ja muita ongelmia aiheuttaa se, ettemme ole sopeutuneet tähän nopeasti muuttuneeseen elinympäristöön ja länsimaiset elintavat sairastuttavat. Eräässä diassa oli kuva lihavasta pojasta, joka istui yksin sohvalla, katsoi televisiota, söi perunalastuja ja joi limsaa. Kaupungistuminen, liikkumattomuus, viskeraalirasva, yksinäisyys sekä huonoa ravintoa ja juomaa. Näistä jokainen saattaa olla mm. masennusoireita laukaiseva tekijä - yksin, ja yhdessä varmemmin.

Rantalan isoin vääntötodistelu on siinä, että nykyinen psykiatria pitää oireita sairautena, ja joita varsinkin Suomessa lääkitään hanakasti mielialalääkkeillä. Juurisyyt ovat kuitenkin syvemmällä kuin "tyhjästä" ilmestyneissä aivokemian häiriöissä. Rantala eritteleekin 12 laukaisevaa tyyppisyytä, jotka saattavat johtaa masennukseen alttiuksien kanssa.

Kirjan luettua ei ihmettele, miksi masennus tyrmää Suomessa joka päivä 9 ihmistä sairauseläkkeelle, 3000 vuodessa. Metsästäjä-keräilijä on vaikeuksissa tässä modernissa ympäristössä, jossa moni asia on sälytetty yksilön vastuulle, eikä moni sitä vastuuta kykene itse hallitsemaan. Ei vanhemmat eikä nuoremmat.

Sitä ihmettelee, että miksei näihin helvetin huonoihin kehityskulkuihin puututa yhteiskunnan suunnasta nopeasti ja väkevällä otteella? Mitkä tahot jarruttavat omien etujensa tai elantojensa takia? Parempaan suuntaan emme ole menossa tätä rataa.

Murheellista on, että tämä suuntaus koskee erityisesti nuoria. Kokonaan ulos systeemistä tipahtavan nuoren hintalappu on vähintään 1-2 miljoonaa euroa, puhumatta tuskista ja ongelmista, joita syrjäytyminen tuo loppuiäksi tullessaan.

Lisää rahaa, lisää asiantuntijoita, lisää uudenlaisia ja pysyviä elämäntapamuutoksia tuovia toimintamalleja. Toinen vaihtoehto on, että no, näillä mennään, onnekkaita ne, jotka pärjäävät.

Kirjoittaja on Turussa asuva tattiotsainen mies 

Markus J. Rantala: Masennuksen biologia - evoluutiopsykologinen näkökulma mielialahäiriöihin [Terra Cognita 2019]

Dosentti Markus J. Rantala on evoluutiopsykologi, joka on suorittanut tohtorin tutkinnon sekä biologian että psykologian alalta. Hän toimii Turun yliopiston biologian laitoksella yliopistonlehtorina. Masennuksen biologia -kirjansa julkistusluennolla Agora-salissa 28.10.2019 hän totesi, että se on vaatinut työtä enemmän kuin aiemmat tutkinnot yhteensä. Kieltämättä tyynisävyinen teos on sisällöllisesti laaja ja kokonaisvaltaisuutta tavoitteleva avaus toisenlaisiin suhtautumistapoihin mielenterveyttä kohtaan.

Evoluutiopsykologia on kuuluu aiheisiin, jotka herättävät eri syistä ihmisissä tunteita ja vastustusta - osa leimaa sen sen paremmin tutustumatta huuhaaksi. Eräs taustatekijä on varmasti darwininaikainen  "jumalaton" ihmiskäsitys. Olemme laumanisäkkäitä. Vain laumanisäkkäitä.

"Ihminen ei polveudu apinoista eikä edes yhteisestä kantamuodosta apinoiden kanssa. Me ihmiset olemme edelleen apinoita siinä missä simpanssit, bonobot ja orangitkin. Se, että meillä on muita apinoita kehittyneempi kulttuuri ja osaamme esimerkiksi lukea ja kirjoittaa, ei tee meistä yhtään vähemmän apinoita. Itse asiassa olemme läheisempää sukua bonobolle ja simpanssille kuin simpanssit ovat esimerkiksi gorilloille. Ihmisen ja bonobon perimästä on yhteistä peräti 98,7%."

Masennuksella on tarkoituksensa
Kirja käsittelee runsaasti myös kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta tässä bloggauksessa keskityn vain masennus-aiheeseen.
Evoluutiopsykologian lähtökohta on, että luonnonvalinta on tuottanut psykologisia adaptaatioita eli mielen sopeumia, jota ovat auttaneet esivanhempiamme ratkaisemaan selviytymiseen tai lisääntymiseen liittyviä ongelmia.
Omaan alaansa ja sen aiheuttamiin muutoksiin mm. masennuksen hoidoissa (viitteitä ihmis- ja eläinkoetutkimuksiin ym. on kirjassa 88 sivua) Rantala uskoo vakaasti:

"Evoluutiopsykologia aiheuttaa psykiatriassa paradigman eli tieteessä vallitsevan ajattelutavan muutoksen. Psykiatriassa ei voida enää jättää huomioimatta, että ihmislajilla on takanaan vuosimiljoonien evolutiivinen historia, joka näkyy edelleenkin käyttäytymisessämme. Masennus ei vain ilmesty tyhjästä sille geneettisesti alttiille ihmiselle, kuten biologisessa psykiatriassa on ajateltu, vaan masennus on usein seurausta negatiivisista elämäntapahtumista. Evolutiivisessa historiassamme masennus oli yksilön kannalta hyödyllinen vaste näihin tapahtumiin ja auttoi esivanhempiamme selviämään niistä. Länsimaisen elämäntavan myötä elämän vastoinkäymisten aiheuttama mielialan lasku johtaa usein kliiniseen masennustilaan, joka on aivojen tulehdustila. Tämän tulehdustilan takia aiemmin adaptiivinenkin masennus saa sairaskäyttäytymisen piirteitä, eikä enää auta yksilöä selviämään."

Miksi metsästäjä-keräilijä masentuu modernin maailman olosuhteissa?
Ihmismieli- ja keho ovat vuosimiljoonien aikana sopeutuneet hyvin erilaiseen ympäristöön ja elämäntapaan kuin ne, joissa suurin osa nykyihmisistä elää.
OECD:n selvityksen mukaan pelkästään masennuksen kustannukset ovat Suomessa vuosittain 11 miljardia euroa, joka on 5,3% bruttokansantuotteesta. Masennus vie Suomessa joka päivä 9 henkeä sairauseläkkeelle eli yli 3000 henkeä vuodessa ja valta-osa heistä on alle keski-iän. Systeemistä kokonaan ulos putoavan nuoren hintalappu on 1,5–4 miljoonaa euroa. Suomessa on tällä hetkellä arvioiden mukaan noin 70 000 syrjäytynyttä nuorta.
Rantalan kirjasta löytyy lukuisia -paikoin päivänselviäkin syitä - miksi masennus ja sen eri tyypit ovat lisääntyvä ongelma nykyihmiselle. Tällaisia poimin:

• länsimainen elämäntyyli (elintasokilpailu, krooninen stressi)
• liikumme aivan liian vähän (ylipaino)
• syömme liikaa ravintoarvoiltaan epäterveellistä ruokaa (ylipaino, elintasosairaudet)
• suolisto-ongelmat, mikrobit
• nukumme liian vähän (stressi, tulehdukset, elintasosairaudet)
• kehon matala-asteinen tulehdus (monet nykysairaudet liittyvät tähän)
• lapsuuden aikaiset traumaattiset kokemukset
• kaupungistumisen lisääntyminen (80% suomalaisista taajamissa, saasteet)
• yhteisöllisyyden väheneminen (syrjäytyminen, sosiaalisten verkostojen puute)
• liikumme luonnossa liian vähän (stressi, mikrobit, liika hygieenisyys)
• alkoholi ja muut huumeet
• yhteiskunnan rahaleikkaukset vääriin kohteisiin (stressi, syrjäytyminen, toivottomuus)

Kirjan julkaisuluennolta 28.10.2019

Rantalan kirjan eräänä haastavana pääteesinä on, että masennus on evoluutiopsykologisesta näkökulmasta katsoen 12 erillistä tyyppiä ja sairautta tai näiden yhdistelmiä. Näihin tulisi hoito suunnitella yksilöllisesti ja tyyppikohtaisesti.

1. Infektion laukaisema masennus
2. Kroonisen stressin laukaisema masennus
3. Yksinäisyyden laukaisema masennus
4. Traumaperäisen stressihäiriön laukaisema masennus
5. Hierarkiakonfliktin laukaisema masennus
6. Rakkausongelmien laukaisema masennus
7. Läheisen kuoleman laukaisema masennus
8. Synnytyksen jälkeinen masennus
9. Vuodenaikaismasennus
10. Kemikaalien laukaisema masennus
11. Somaattisten sairauksien laukaisema masennus
12. Nälkiintymisen laukaisema masennus

Rantala käsittelee kirjassaan nämä yksityiskohtaisesti läpi, esittää syitä ja perusteluita sekä selvittää paranemiseen vaikuttavia tyyppikohtaisia hoitomalleja.

Häviäjä masentuu

Poimin näistä tarkasteluun yhden eli hierarkiakonfliktin, jonka itse näen vaivaaman monia nykyajan haasteissa, joissa on eri yhteyksissä voittajia ja häviäjiä. Elintasokilpailussa statustelu on käynnissä koko ajan, haluamme tai emme. Tutkimusten mukaan monilla nisäkkäillä tappio valtataistelussa lauman sosiaalisessa hierarkiassa laukaisee samanlaisia oireita kuin tavataan monilla masennuksesta kärsivällä ihmisellä. 

"Nykyihmisellä hierarkiakonfliktiksi riittää työttömäksi joutuminen. Jopa eläkkeelle siirtymisen aiheuttama sosiaalisen aseman lasku saattaa joillakin laukaista masennuksen. Myös sulkeminen sosiaalisen ryhmän ulkopuolelle esimerkiksi koulumaailmassa saattaa laukaista masennuksen, vaikka mitään varsinaista taistelua ei olisi ollutkaan. Koulu- ja työpaikkakiusaaminenkin on eräänlainen hierarkiakonflikti ja saattaa laukaista masennuksen.

Masennus on yleistä ihmisillä, jotka tavoittelevat elämässään asioita, joita eivät voi saavuttaa. He voivat pyrkiä nousemaan esimerkiksi sosiaalisessa hierarkiassa korkeammalle kuin omat kyvyt mahdollistavat tai yrittää menestyä alalla, johon heillä ei ole lahjoja. Masennuksen tarkoitus on saada luopumaan tällaisten asioiden tavoittelusta ja suunnata huomio muualle. Tämänkaltaisen masennuksen tehtävä siis on saada yksilö arvioimaan uudelleen tavoitteitaan ja laskemaan ne omiin kykyihinsä nähden realistisemmiksi.

Epäonnistumisen laukaisema masennus voi myös saada yksilön säästämään energiaa uutta yritystä varten silloin, kun ajoitus tavoitteen saavuttamiseksi on parempi."

Masennus tuottaa masentuneelle realistisemman kuvan omista taidoistaan. Aikuisilla sosiaalinen asema määräytyy mm. varallisuuden, koulutuksen, sosiaalisten taitojen ja vastaavien avulla.

"Perinteisesti epätyypilliseksi masennustilaksi luokiteltu tila (atypical depression) vaikuttaa johtuvan hierarkiakonfliktissa häviämisestä, sillä sen oireisiin kuuluu torjutuksi tulemisen pelosta johtuva sosiaalinen kyvyttömyys. Epätyypillisen masennuksen oireita ovat myös liikaunisuus, kohonnut ruokahalu ja voimattomuuden tunne, juuri kuten eläimellä joka on hävinnyt sosiaalisen valtataistelun."

Kirjassa ison huomion saavat terveellisten ruokavalioiden lisäksi vitamiinit ja hivenaineet, joiden on todettu liittyvän mielialojen ja matala-asteisen tulehduksen hoitoon sekä onnistuneeseen ennaltaehkäisyyn. Näitä ovat mm. D-vitamiini, Omega-3, sinkki, tomaattimehussa oleva lykopeeni sekä kurkumiini. Myös aspiriini soveltuu kuurina käytettäväksi, koska alentaa tulehdusta. Kirjassa näistä tutkimusperusteisesti.

Henkilökohtaisesti suoliston ja mikrobien merkitys mielenterveydelle koskeva osio oli kirjassa uutta tietoa tarjoava. Tietyt muutokset esimerkiksi omaan ruokavalioon on varsin helppo tehdä uuden, paremman tiedon valossa. Ei vaadi sisua eikä pitkäjänteistä sitkoa.

Tarvitaan rahaa ja yhteiskunnan toimia päihteiden kysynnän vähentämiseksi

Lopuksi vielä Masennuksen biologia -kirjasta irronnut järkevä näkökulma ja toimintaehdotus huumeita kohtaan. Asia on ajankohtainen, koska eduskunta käsittelee kohta aloitteen, jossa ehdotetaan rangaistavuuden poistamista kannabiksen käytöstä. Sisäministeri Ohisalo on nostanut kohua, koska on kertonut vihreiden linjan, jossa laittomien päihteiden käytöstä ja pienten määrien hallussapidosta ei rangaistaisi. Edelleen huumekauppa olisi rangaistavaa.

Rantalan kirjasta esille koko asiaan nousee evoluutiopsykologian näkökulma, joka päättäjien olisi hyvä ottaa huomioon: pitää eri toimin vähentää huumeiden kysyntää.

Erilaisissa kokeissa on selvinnyt, että jos eläimillä on virikkeelliset olot ja sosiaalista elämää, ne eivät käytä huumeita, vaikka niitä olisi tarjolla. Ei kelpaa morfiini eikä kokaiini. 

"Kun eläin ei ole ahdistunut tai masentunut, se ei osoita kiinnostusta päihteisiin." 

Yksinään häkissä oleva rotta taas on helppo saada riippuvaiseksi alkoholista tai muista huumausaineista. Addiktiot ovat seurausta surkeasta elämästä.

"Jos alkoholin ja huumausaineiden käyttöä halutaan vähentää, niiden saatavuuden rajoittamisen lisäksi tulisi vähentää ihmisten ahdistusta ja masennusta sekä antaa sisältöä heidän elämäänsä. Sama logiikka toimii myös muihin riippuvuuksiin, esimerkiksi peli- tai nettiriippuvuuteen. Huumeiden käyttäjiä ei tule nähdä rikollisina vaan potilaina, jotka tarvitsevat apua. Käytön rankaiseminen ei saa heitä muuttamaan käyttäytymistään, vaan vain pahentaa huumeongelmaa."

Yhteiskunnalla ja päättäjillä on iso suoran vaikuttamisen mahdollisuus esimerkiksi syrjäytymiseen ja mielenterveysongelmien ennaltaehkäisemiseen ja asiantuntijat tietävät kohentavat keinot. 

"Koska huumausaineiden tarjonnasta ei kuitenkaan näytetä päästävän kokonaan eroon, tehokkaampi keino vähentää niiden aiheuttamia yhteiskunnallisia ongelmia olisi vähentää niiden kysyntää."
"Alkoholista poiketen muiden päihteiden käyttöä pyritään estämään kriminalisoimalla käyttö, hallussapito ja myynti. Kriminalisoinnin avulla ei kuitenkaan ole onnistuttu pääsemään huumausaineista eroon Suomessa eikä missään muualla maailmassa."

Epäilemättä Rantala kirjallaan haastaa vahvasti nykyistä psykiatriaa ja sen toimintamalleja, joissa oireet nähdään sairautena, eikä pureuduta todellisiin juurisyihin. Edelleenkin masennusdiagnoosi perustetaan paljon subjektiivisiin rasti ruutuun -kaavakkeisiin, eikä käytetä biologiaan pohjautuvaa tutkimusta esimerkiksi verikokeen tai kuvantamismenetelmien kautta.

Perustellusti hän myös kyseenalaistaa lääketehtaiden tekemät lääketutkimukset ja masennuslääkkeiden vaikutuksia. Kyse on valtavasta bisneksestä, josta moni saa elantonsa.

"Masennuslääkkeiden käytön aloittamisen jälkeen ensimmäiset 8-11 päivää ovat vaarallisimmat. Niiden aikana itsemurhien riski kasvaa noin 10-kertaiseksi. Erityisen huolestuttavia tuloksia on saatu lääketutkimuksista, joissa terveet koehenkilöt ovat syöneet joko masennuslääkkeitä tai lumelääkettä. Tuoreessa meta-analyysissä terveillä koehenkilöillä tehdyistä tutkimuksista havaittiin, että itsemurhakäyttäytyminen ja väkivallan tekojen määrä kaksinkertaistuvat masennuslääkkeen käytön seurauksena ja jotkut tekevät itsemurhan. Luotettavan tiedon saaminen masennuslääkkeiden vaikutuksista itsemurhiin on kuitenkin mahdotonta, sillä itsemurhia on osoitettu tapahtuneen tutkimusten aikana noin neljä kertaa enemmän kuin tutkimuksissa on raportoitu. Lääkeyhtiöt ovat luonnollisesti haluttomia raportoimaan, että aiemmin terveen koehenkilön itsemurha liittyisi millään tavalla hänen syömäänsä masennuslääkkeeseen. Lääkeyhtiöt ovatkin selittäneet terveiden masennuslääkkeiden syöneiden koehenkilöiden tekemiä itsemurhia muilla tekijöillä kuin masennuslääkkeen sivuvaikutuksilla ja poistaneet heidät aineistoistaan."

Kuten todettua, tähän viimeisenkin kappaleen aiheeseen löytyy kirjasta viitteet tutkimuksiin, joihin esitetyt tiedot perustuvat. Ja ymmärtääkseni Rantala mieluusti keskustelee vasta-argumenttien esittäjien kanssa.