keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Penkkiurheilijan murheiluruutu

(Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 21.4.2015)




Impivaaran uimahallissa kupli uppopalloturnaus. Oman kluttaamisen jälkeen kävin vilkaisemassa, että millaista se sitten on. Ilman vedenalaisia kameroita ei erityisen katsojaystävällinen laji. Välillä heilui räpyläiset karvaiset kintut veden pinnalla, sitten ei näkynyt mitään. Selkäytimeen asti ulottuva summerinääni kertoi ajasta, virheistä ja maaleista. Saunassa sitten kuuli pelaajien puheista, miten hukuttavan tuimaa taistoa pinnan alla olikaan käyty.

   Jäin miettimään näitä muitakin tylsiä penkkiurheilulajeja. Esimerkiksi nyt squash. Voisi kuvitella, että sen ovat keksineet kaksi umpiturhautunutta kesälomateiniä. Mätkitään polvinivelet jauhoina sitä huonosti pomppaavaa palloa ja pelkästään toista kiusaten. Ei näyttäviä suorituksia – paitsi ne muhkeat, ankarasta squashinpeluusta pullistuneet persposket, joita katsojat joutuvat tuijottamaan pleksin takaa koko pelin ajan.

    Oi toista maata on lentopallo, tuo läheisriippuvaisten halipulaväen Joukkuelaji! Aina kun tulee piste, se on pituutta vanuuntuneiden ryhmähali. Ja silloinkin kun vastustaja lyö pojopallon kenttään, niin eikun sitä jaxuhalia.

    Mutta on suunnistustakin aika vaikea televisioida niin, että edes jokin livejännitys välittyisi. Joko jossain öisessä metikössä on juhajokinen kuhisemassa minuuttikaupalla mikkiin, että juu äänet jo kuuluvat ja otsavalotkin tuolla latvoissa heiluvat, mutta täällä ryteikössä rastin luona ei vaan ketään näy. Tai se puhkikulunut kuva, jossa parhaiten maaliin löytänyt lönköttää loppusuoran voittajana, ja joukkuetoverit juoksevat rinnalla tunkemassa seppelettä kaulaan ja lipputankoja ja kotiseutuviirejä käsiin. Tuosta on toki vielä jalosteena se autosuunnistus. Huh huh, siinäpä vasta jännä laji!

    Mutta ihan paskin tv-laji on jääpallo. Vaikka olisi 200 tuuman teräväpiirtotelkku, ei sitä palloa erota sieltä jäädytetyltä lentokentältä vaikka olisi nokka kiinni ruudussa. Joku etäisesti huiskaisee, ja puolet pelaajista nostavat kädet pystyyn ”heiii”– ja samalla koko 14 hengen innostunut, kotoa pakotettu katsomo räjähtää riemuun. Maali tuli.

    Mitäs muita näitä vielä on – kävely, jossa kaikki huijaavat, mutta kun ilmeisesti ei vaan osata keksiä lenkkareiden pohjiin juoksemisesta ilmoittavia piippareita. Amerikkalainen jalkapallo, joka on täynnä ihme kyhnäämistä ja munien rutistelua, omien tai vastustajan. Tai jääspeedway, jossa piikkirengasmopoilla vedetään kaasu pohjassa pelkkää vasenta kaarretta, ja jossa se lähdön sisäradan jamppa voittaa aina, jos ei aja väärinpualin.

    Oijoi, vaan toista se on nyrkkeily, tuo tyrmäävän osuva laji juuri Homo sapiensille. Siinä lajissa juju on biologisen selvä niin kilpailijoille kuin katsojillekin.

Kirjoittaja on Turussa asuva penkkiurheilun alkeiskuluttaja


maanantai 20. huhtikuuta 2015

Halokehrät julkaistu tänään 20.4.2015


Kävi läpi yhdeksän vuotta erilaisia vaiheita.
Nyt valmis.

Ensisijaiset kiitokset: Virpi Alanen ja Osuuskunta Poesia.

Matkan varrella myös Tommi Parkko, Juha Kulmala ja Sami Feiring ovat antaneet käsikirjoitukselleni asiantuntijalykkyä.

Täältä tutustuminen

Täältä tilaus. http://www.poesia.fi/halokehrat/






Sami Feiringin tekemä taannoinen haastattelu, josta myös joitakin kirjani oleellisia taustoja 
piirtynee esille. Kliks!






perjantai 17. huhtikuuta 2015

Folk-iskelmän uusi nimi: Sauli Soini

(Julkaistu Laitilan Sanomissa 17.4.2015)


Sauli Soini [kuva: Marko Laihinen]

Laulaja & lauluntekijä Sauli Soini jatkaa laadukkaiden laitilalaisten musiikkijulkaisujen sarjaa. Äskettäin häneltä ilmestyi ensimmäinen, neljä omaa kappaletta sisältävä Elämäni valo –levy. Jos asiat edistyvät suunnitellusti, tämä on esimakua syksyllä ilmestyvästä pitkäsoitosta.
Levyn taustajoukoista löytyy tuhdisti paikallista ammattiosaamista. Tuottajakaksikkona toimii Markus Rantanen ja Timo Heinonen.
    – Timo vastasi äänityksestä ja miksaamisesta. Markus valikoi soittimet ja juuri  hänen sovituksistaan onkin paljon kiinni, että nämä biisit ovat luonteeltaan hyvinkin positiivisia. Akustista luomumeininkiä alusta loppuun.
    Soittimina on käytetty mm. mandoliinia, banjoa, viulua ja dobroa. Näistä ja sovituksista rakentuu yhteensä myös se vähän erikoinen folk-iskelmän määritelmä. Rytmisoittimia ei ole, vaan esimerkiksi Ei saavu juna Laitilaan –kappaleessa letkeys puksuttaa soljuvasti eteenpäin bluegrassin tyylisestä soittotavasta.
– Viulusti Raisa Päivinen ja kontrabasisti Leevi Pukki vetivät osuutensa kyllä ihailtavan hienosti. Ammattisoittajia, Sauli toteaa.
Kappaleessa Elämäni valo taustalaulajana on monelle laitilalaiselle tuttu artisti Sanna Ryökkynen (os. Raivo). Juhani Nordman taas on antanut sanoitusapua lauluun Vähemmän on enemmän.

Leipätyöstä irtoaa laulamisen peruskuntoharjoittelu

Sauli Soini & Kuparikuu tanssiorkesteri on monelle tuttu erilaisista juhlista. Välillä hän keikkailee myös mies ja kitara –periaatteella. Leipätyö on kuitenkin aivan toisenlaisissa ympäristöissä, tosin laulua tarvitaan sielläkin työnkuvassa. Sauli työskentelee laitosmiehenä Laitilan Terveyskodissa ja hymyillen tituleeraakin itsensä Sepi Kumpulaisen tapaan laulavaksi talonmieheksi. Vähintään kerran viikossa hän vetää yhteislauluja ja musisoi isommissa juhlissa. Näissä tuokioissa hän on kohdannut monesti musiikin terapeuttisen ja koskettavan vaikutuksen.
– Vaikka dementiakin olisi edennyt jo pitkälle, niin jokin merkityksellinen kappale sieltä nuoruuden ajoilta saattaa laittaa mamman jalkaa tapsuttamaan rytmiin tai tirauttaa papalle kyyneltä poskelle. Laulut ja niiden sanoitukset ovat yksinkertaisesti hyvin tärkeitä.

Nouseeko radiosoiton orrelle?

Lähtökohtaisesti on aina hienoa, kun joku laulaa niitä omia laulujaan. Se vaatii rohkeutta laittaa itsensä likoon ja usein ankarallekin arvostelulle alttiiksi. Näissä Saulin biiseissä on paljon niitä aineksia, joilla on mahdollista nousta myös laajempaan tietoisuuteen.  Kevyitä, aurinkoisia kappaleita, joissa on herkkiin pintoihin upotettuna syvällisempiäkin merkitystä. Sopivasti vähän erikoista, uudenkuuloista, muttei kuitenkaan liikaa linjoista poikkeavaa. Taidokkaasti tehty, taidokkaasti toteutettu. Saas nähdä miten lauluntekijän käy, iskeekö kipinää kuulijoiden kanssa.
Levyä saa hankittua Laitilan Kirjakaupasta ja artistilta itseltään.

Kuuntele täältä Ei juna saavu Laitilaan -kappale.

Kuuntele täältä Pieni rakkauslaulu.