tiistai 15. tammikuuta 2019

Kauhia kamaloittemist

Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 15.1.2019

”Voi ny hyvä ihmise sentä!”, ”Kui ikä lainkka!”, ”Mut kyl nyy ova kaik mailmankirja sekasi!”.
En tiedä mistä pälkähti päähäni, mutta eräs ilta rupesin muistelemaan laitilanmurteisia kamalointisanontoja. 

Tarkoittaa alunperin tilanteita, jossa joku kertoo (puhele) jostain kuohuttaneesta asiasta, ja sitä sitten tietyin sananparsin oikken kauhiast ihmetellä – monesti sekä kuulijan että kertojan voimin. Laitilassa näihin liittyy usein sisälmyksenä vielä moraalinen, paheksuva puntarointi tekoa ja tekijää kohtaan. Silloin syntyy helposti eräänlainen yhteiskamalointi, josta haetaan sitä hyvän fiiliksen samanmielisyyttä: ”Pali määki hul ole, muttemmää ikä ny sentä noi hul ol ollu!”, ”Mut kyl nyy ruppe olema jo niimpali kova touhu!”, ”Mut see onki ollu pali villane jo mukulast saakk!”,  ”Et kui sit viittiki joka kohras tommottes rikerat!”, ”On se sukkela peli viäläki, vaik o jo aikune miäs ja muna ja kaik!”.

Osassa lienee pikantisti uskonnollistakin alkuperää mukana, kuten: ”Jumalsillikköste!”, ”Voi jessus sentä!”, ”Ei jusuliuta!”.

Toisaalta voi ajatella, että kamaloitteminen on myös hienostunutta kiroilua – toki varsinkin laitlalaisten miesten puheissa vilisee roimat kirosanat: ”Mut mää katosi vähä aikka sitä touhu ja ajatteli, et on tämä yht saatanalaji sättämist, ei päät eikä hänttä!”.

Tarkistin vielä Heli Laaksosen toimittamasta Markus Siltamäen Laitilan murteen sanakirjasta Kukkaroho ja plakkarihi, että miten siellä kamalointi oli määritelty: kauhisteluahan se. 

Samassa huomasin, että tuon kyseisen kirjan olin saanut lahjaksi omalta äiteltäni, päiväys oli 15.10.–04. Murre on sitä jokaisen todellista äidinkieltä, ja uskon, että monella muullakin soi korvissa nuo kamaloittemiset aivan selvästi jonkun tietyn ihmisen äänellä ja sävypainotuksilla.
”Mut kyl ny ruppe olema iha hullumaine räknink!”, ”Kui ikä tomne o eres miälehenkän tullu!”, ”Mut ajattel!”.

Nuorisolle vielä vinkiksi jos hauskansorttinen perinteenkeruu innostaa – salakuunnelkaas kun varttuneemmat laitlaise keskenäs oikken prohtava puhelimes – sieltä putoaa muistikirjallinen materiaalia tunnissa. Vähintään.


Kirjoittaja on Turussa asuva, jonku sorti prohtsäkk itekki.