torstai 18. lokakuuta 2018

Ensimmäinen stand up -keikka

Kallion On the Rocks -ravintolassa oli 17.10.2018 Stand up Sirkuksen järjestämä Open mic- ilta ryyditettynä kokeneilla esiintyjillä.
Tupa myytiin loppuun.

Esiintyjinä olivat
Koomikko Eero CorsoJoni SuikeliRebecka Vilhonen, Harri Muikkula, Jyri Tumanoff, Tiina Oksanen, Jonathan Lagerquist ja Marko Laihinen.

Illan emäntänä hääri Stand up-koomikko Helena Pöllänen.

Tästä monin tavoin haastavasta komiikanlajista olen ollut jo pitempään kiinnostunut, taannoin olin Jack Björklundin vetämällä peruskurssilla, jota kyllä vilpittömästi alaa pohtineille suosittelen. Välttyy monelta turhalta kompastumiselta, säästää aikaa alkuvaiheessa ja pääsee heti itse kirjoittamiseen ja tekemiseen kiinni.

Esiintymiskokemuksen kartuttaminen ja oman materiaalin fiilaus aloitetaan ainoastaan tosipaikoista. Eka steppi siis joka tapauksessa otettu. :-)


Stagella. Kuva by Juha Sinisalo, tuo Brewniversen kuulu olutasiantuntija.


keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Voiman Runoilija.-palsta osa 30: Mirkka Mattheiszen

Julkaistu Voiman numerossa 8/2018


Mirkka Mattheiszen. (kuva: Marko Laihinen)

Kysymys silmiin katsomisesta
  
Voitit Runo-Kaarinan 2014 kokoelmallasi Kuvittele reuna, ja tänä vuonna on ilmestynyt #toistaiseksinimeämätön [Puru-kollektiivi 2018]. Mitä näiden kahden välillä on tapahtunut?
Ihan hirveästi. Tuntuu että olen kaikin tavoin aivan eri pisteessä ja paikassa kuin neljä vuotta sitten. Kirjoittajuus on tullut oikeastaan sen jälkeen.

Olet mukana runoutta julkaisevassa Puru-kollektiivissa. Mihin tarkoitukseen se on perustettu?
Se muodostui pikkuhiljaa läheisten kollegojen kanssa käytyjen pohdintojen perusteella – runoyhteisön kaipuu oli meillä kaikilla. Ja nimenomaan työyhteisön, että tehtäisiin runotyötä yhdessä. Tällä hetkellä meitä on mukana neljä tekijää. Kaikki julkaisut työstetään tiiviisti yhdessä periaatteella, että kaikki tekevät kaikkea. Puru-kollektiivi on vahva julkaisija ja meidän näköinen.

#toistaiseksinimeämätön muljuaa runojensa sisällä erilaisia eläimiä, mausteita ja ruokailuun liittyviä asioita. Onko ihminen sitä mitä syö?
Olen vierastanut tuota sanontaa. Se, mitä syö ja miten paljon syö vaikuttaa siihen millainen ihminen on. Monesti nykyihminen on ylensyönyt.

Runosi voi tulkita myös elämiseen liittyvän väkivallan kuvauksena. Miten sinä koet ihmisen ja eläimen välisen yhteyden?
Minusta ihmisen ja eläimen suhde on mitä epätervein. Heitä, joita kohdataan, kohdataan niin sanotusti ihmisen parhaana ystävänä. Heitä, joita syödään ei kohdata – voisi esimerkiksi kohdata silmiin katsomalla. Itse olen käyttänyt tähän kohtaamiseen paljon aikaa, ja syön myös eläimiä, mutta en kasvottomia. Silmiin katsominen oli aihe joka vaivasi minua – se oli teokseni lähtökohta ja teema. Muoto ja muut asiat eivät olleet ollenkaan näköpiirissä alkuvaiheessa.

Millainen elokuva #toistaiseksinimeämätön olisi?
Kysyt ihmiseltä, joka on viimeisen 10 vuoden aikana katsonut kaksi elokuvaa leffateatterissa ja eikä omista televisiota. Sana ja kuva ovat minulla niin erillään toisistaan, etten osaa muuttaa runoteosta visuaaliseen muotoon. 

Mistä juontuu teoksen vihkomaisuus ja nimi?
Tarkoitukseni oli, että on puhujuus ja on teksti, joka kohtaa ihmisiä. Siksi en esimerkiksi kokenut sen olevan tärkeää, että oma on nimeni kannessa. Vaadittavat tekijätiedot löytyvät takakannesta. Vihkomaisuus, pamflettimaisuus – muoto tarjoaa mahdollisuuksia kulkeutua monenlaisiin paikkoihin.

Olemme tietoisia ekologisesta kivusta, josta nämä ja aikaisemmatkin runosi kertovat. Masennus-ahdistus on hyödytöntä – mitä runoilija vastaa siihen, että mitä pitäisi tehdä?
Lukea runoja, vapautta me tarvitsemme ja ilmaa ajattelun ympärille. Usein ajatellaan, että vaihtoehdot ovat lamaantuminen ja välinpitämättömyys tai sitten aggressiivisuus ja taisteleminen. Ekologisuus, eettisyys, emotionaalisuus ja esteettisyys – niille on mahdollista rakentaa mielekäs elämä.

Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?
Mitä on työn alla nyt?
Puru-kollektiivilta ilmestyvä lastenrunoteos, jossa roolini on olla kuvittaja.