Näytetään tekstit, joissa on tunniste Uudenkaupungin Sanomat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Uudenkaupungin Sanomat. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 23. heinäkuuta 2025

Jazzkukon lauantaissa soi monipuolisuus

Juttu julkaistu Laitilan Sanomissa ja Uudenkaupungin Sanomissa. 

Laitilan Jazzkukon puistokonsertti lupaa tänä vuonna kuten häistä tuttu sanonta: jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain sinistä. Esiintyjien toimesta luvassa on jazzklassikoita, omia kappaleita ja taidokkaita muunnelmia sekä yötaivaan sinistä bluesia. Kiinnostavaa uutuutta tarjoaa suomalaisen soulin nousussa oleva laulajatar Emilia Sisco.

 

 

Häneltä ilmestyi viime vuonna ensimmäinen albumi Introducing Emilia Sisco, ja se noteerattiin hyvin myös Ranskassa ja Englannissa. Kappaleissa keinuu perinteinen sielukas soul, mutta mukana on myös nykyaikaisia vivahteita ja mausteita. Miksi musiikin tyylilajista juuri soul on sinut valinnut?

– Olen lapsesta asti kuunnellut monipuolisesti musiikkia, sillä meillä oli kotona kaiken maailman vinyylejä: jazzia, bluesia, reggaeta. Mutta soul on puhutellut eniten, koska se yhdistelee erilaisia elementtejä. Se on juurevaa, se on sielun musiikkia.

 

Muihin verrattuna soul antaa laulajalle myös tietyt erityispiirteensä.

– Soulmusiikki antaa laulajalle tilaa laulaa. Siinä ei mennä tekniikka edellä, vaan pitää laulaa sydämestä, sen pitää olla aitoa ja raakaa. 

 

Hänelle omaan ääneen inspiraatiota ovat antaneet monet ihailemansa tähdet, mainittakoon Etta James, Billie Holliday ja Aretha Franklin.

Emilia Siscon omat kappaleet syntyvät hyvin erilaisin tavoin.

– Joskus studiobändi lähettää demon, ja lähden siitä fiilistelemään eteenpäin lyriikoita. Joskus olen taas soittanut ukulelea tai bassoa, ja siitä on lähtenyt biisi kasvamaan. Joskus menee aihe edellä, joskus taas melodia. Yksi kappale on kehkeytynyt esiin 15 kilometrin kävelyllä.

 

Emilian musiikilliset unelmat ovat hyvinkin realistiset.

– Haluaisin tehdä pelkästään musiikkia ja elää sillä. Esiintyminen ja musiikin tarjoaminen muille ihmisille on minulle suuri nautinto ja uskon, että musiikilla on tunteiden kautta paljon parantavaa voimaa.

 

Emilian seuraava albumi ilmestyy ensi vuonna, ja sen uudesta materiaalista hän on innoissaan. Jazzkukkoon hän saapuu sekstetin kanssa ja odottavaisin mielin.

 

Jazzin huippupuhaltajia ja todellisia blueslegendoja

Festivaalin taiteellisen johtajan Kari Antilan Quartetin vierailevana tähtenä on tenorisaksofonisti Rick Margitza, jonka meriitteihin lukeutuu mm. esiintymiset Miles Davisin yhtyeessä. 

 

Ja samaan on yltänyt myös puistokonsertin toinen odotettu jazzhelmi Bill Evans. Hänen omia kokoonpanoja ovat olleet Push ja Soulgrass. Sooloprojekteissaan Evans on soittanut monipuolisesti jazzia, funkia ja bluegrassia. Kovan luokan saksofonistista on kyse, sillä Bill Evans on soittanut ja kiertänyt mm. Herbie Hancockin, Willie Nelsonin, Mick Jaggerin ja The Allman Brothers Bandin kanssa.

 

Jazzkukon puistokonsertin päätöskunnian saavat SF Bluesin legendaariset äijät, jotka eivät esittelyjä kaipaa. Bändin kärkenä ovat Pepe Ahlqvist, Dave Lindholm ja Laitilassa mukana lavalle nousevat myös kitaristi Jukka Orma ja laulaja Kojo.

 

Jazzkukko Festivaalin kotisivulle tästä. 

 

Ticketmasterin lippukauppaan tästä. 

torstai 15. elokuuta 2024

Juhlajuna kuljetti puheliaita ihmisiä

 Julkaistu Uudenkaupungin Sanomissa 6.8.2024

Viime perjantaina ostin nuorelta, timmisti pukeutuneelta konduktööriltä junalipun Turusta Uuteenkaupunkiin. Kulkuvälineenä oli Haapamäen museoveturiyhdistyksen Dm7 kiskoauto eli kansan suussa lättähattu. 

 

Pendoliinoihin verrattuna lättähatun penkit ovat pienet ja sanoisinko, ryhdikkyyteen kannustavat. Eivät sentään puupenkit, joita joku muisteli perskannikat vieläkin puutuneina.

Sisällä oli viittä vaille hikinen tunnelma, ilmastointisysteemi kun oli mallia akkunaa auki. 

 

Samaan vaunuun vastakkaiselle penkille istui vanhempi herrasmies. Hän kertoi, miten oli 1960-luvulla kulkenut tätä rataväliä paljonkin. Oli työskennellyt opettajana Kalannissa ja Uudessakaupungissa. Kirposi mielenkiintoista muistelua ja puhetta, puolin ja toisin. Sitä ensin naurettiin, että heti alkoi oikea junameininki, kun tuntemattomat ihmiset siitä vaan alkoivat jutella toisilleen. Ei toljoteltu yksinään kännyköistä dopamiinipaukkuja.

 

Entisajan matkustamiseen liittyy hitaus ja kiireettömyys. Juna oli toki edistyksellisen vauhdikas hevoskyytiin tai polkupyörään verrattuna, mutta nyt odotteluineen tuntui verkkaiselta nykypäivän vehkeisiin tottuneena. Sekin todettiin, miten paljon tämä ala työllisti erilaisia työntekijöitä ja moni oli rautatieläinen ikänsä. Nyt ne ammatit ovat hiipuneet ja uusia syntynyt toisaalle. Jotain on saatu, jotain on menetetty.

 

Asemarakennukset ovat oma lukunsa suomalaisen rautatien historiaa. Raisiossakin se on hulppean komea. Matkan varrelta kaikki asemat ovat nykyään yksityisessä omistuksessa. 

 

Junan pillin kova ääni on varoittavan parkaiseva ytimiin saakka. Mukava oli nähdä, miten ihmiset vilkuttivat radan varresta junalle ja matkustajille. Jollain tapaa liikuttavaakin, kun Kustavintiellä olivat puomit alhaalla ja pitkät autoletkat odottamassa, kun tämä vanha "sinivalkoinen mamma" klonksutteli raiteilla ohitse oman aikansa juhlavieraana. 

 

Nostalgia on kaipuuta menneeseen aikaan. Se antaa vahvoja tunteita, positiivista haikeutta, jotka liittyvät vanhoihin hyviin muistoihin. Se lisää myös yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun yhteisiä aikoja ja tapahtumia jaetaan. En ihmettele, että junat ja rautatien historia vetävät puoleensa eri-ikäisiä harrastajia.

 

Uudessakaupungissa vastassa oli juhlava torvisoittokunta kuten tasan 100 vuotta sitten, kun rata avattiin. Laitilaan asti ei juna tunnetusti saapunut milloinkaan

 

Juttukaverini toivotti kaikinpuolista hyvää jatkoa, kiitos samoin. Tapasin tuttuja ja kuuntelin puheita kunnes sadekuuro hätisteli Pakkahuoneelle munkkikaffelle. Illaksi menin Pookiin brasialaisen musiikin ja haukihampurilaisen äärelle. Heti toteutuivat ainakin Uudessakaupungissa ne hyvät jatkot.

 

Marko Laihinen

kirjailija ja nuorisotyöntekijä 

 

maanantai 3. joulukuuta 2018

Maestro Markus ja Fiktio Fakta Kansanmusiikin kyydissä!


Kautta aikain ensimmäinen 
Maestro ja Fiktio kuvakirjamme on ilmestynyt!

Tilaustiedot:
Kirjan hinta 20€ + postikulut 4€
maestrojafiktio (a) gmail.com
045 877 8181 / Marko
markohjlaihinen (a) gmail.com
Mantelinan verkkokaupasta

+ Laitilan Kirjakauppa, Pieni Kirjapuoti Turku ja Q-Kirjakauppa Lieto.

Hankittavissa myös Kirjavälityksestä ja Kirjastopalveluista.

Kirjan avajaiset olivat Laitilassa Walon talolla SU 9.12.2018

Teoksen upean ja monipuolisen piirrostyön on luonut ammattikuvittaja Elina Jasu.  
Kirjassa on paljon pikku yksityiskohtia pienempien ja isompien lukijoiden löydettäväksi ja tapahtumien vilskeissä on runsaasti mukana erilaisia hauskoja eläinhahmoja.
Kirjan graafisesta suunnittelusta ja taitosta on vastannut Jari Nieminen.



Uudelta nettisivustolta www.maestrojafiktio.com avautuu kirjalle runsaasti lisämateriaalia.  Videoiden avulla voit katsella miten kirjassa esiintyviä soittimia soitetaan ja miltä ne kuulostavat. Myös laulut tulevat tutuiksi kuten myös Maestro ja Fiktio "livenä" Kauppilan ympäristössä.

Maestro soittaa viulua ja Fiktio huilii.

Elina on tehnyt nettisivuston Puuhanurkkaan lapsille kirjan aihepiiriin liittyviä hauskoja tehtäviä ja värityskuvia.


Maestro Markus ja Fiktio Fakta Kansanmusiikin kyydissä! on lasten kuvakirja, joka vauhdikkaan ja mielikuvituksellisen tarinan myötä tarjoaa myös tietoa suomalaisen kansanmusiikin vaiheista ja sen soittimista. Sivuja kirjassa on 40.

Kirjan tarina ja tapahtumat on sijoitettu todelliseen museomiljööseen eli Laitilassa sijaitsevalle Kauppilan umpipihalle.


Maestro Markus ja Fiktio Fakta Kansanmusiikin kyydissä! -lasten kuvakirja pohjautuu kiertue-esityksiimme, joita olen muusikko Markus Rantasen kanssa tehnyt vuodesta 2014.  Olemme Maestrona ja Fiktiona tehneet päiväkodeissa, kouluissa ja kirjastoissa yli 450 keikkaa, joissa on ollut yli 25 000 katsojaa ja osallistujaa. 
Parhaillaan meillä on meneillään Maestron ja Fiktion Kiertävä tanssikoulu! -EU-hanke 
Turun seudulla, mutta myös aikaisempia esitysversioita on vielä keikkakunnossa kuten


Kuvakirja on aiemmin musiikkia julkaisseen Puukenkki Kustannuksen ensimmäinen kirjateos.

Saimme Taiteen edistämiskeskuksen apurahan lisäksi kirjalle mukavasti myös alueellista sponsoritukea - kiitokset Uudenkaupungin Suomalaisen Seuran säätiö, Hiekan säätiö, Laitilan Sanomat, Uudenkaupungin Sanomat, OP Lounaisrannikko sekä Laitilan kaupunki.

Edit 10.12.2018: Avajaisista kuva: teoksen kuvittaja Elina Jasu kirjan hahmojen Fiktio Faktan ja Maestro Markuksen kanssa.




Laitilan Sanomissa 11.12.2018 oli Eija Eskola-Burin tekemä mainio juttu.




15.12.2018 oli Turun Sanomissa Annina Karhun tekemä Päivän persoona -juttu Elinasta, monipuolisesta kuvittajasta.






Turun Tienoossa oli 20.12.2018 toimittaja Maria Suomen tekemä juttu.



Kansanmusiikkilehdessä 1/2019 oli Inga Heikkilän tekemä kirja-arvostelu.



perjantai 8. heinäkuuta 2016

Rusetteja vanhasta muistista / Uudenkaupungin Sanomat

7.7.2016 oli Uudenkaupungin Sanomissa arvio Kaivolan kesäteatterinäytelmästä Rusetteja vanhasta muistista, tekijänä toimittaja Raija Herrala-Nurmi.

"Rusetteja vanhasta muistista -näytelmän monimielisen nimen taakse kätkeytyy maalaiskomedia, jossa on asiantynkää muistiongelmista, muistoja ja roistoja sekä juonen runsaita rusetteja. Etukäteen sitä on kuvattu musiikkinäytelmäksi, ja varsinkin loppua kohti musiikki saa tukevan osan."

"Kaivolan kesäteatterin oma bändi huolehtii tunnelmaa luovasta ja juonta kuljettavasta musiikista. Ilman livebändiä ei riehakas musiikillinen irrottelu onnistuisi ollenkaan."

"Kokeneen näyttelijäkaartin jatkoksi Kaivolassa on onnistuttu saamaan runsaasti myös nuoria teatterin harrastajia, jotka ovat saaneet aikansa riittämään kevään kestäneisiin harjoituksiin. Se on iloinen asia jo 1960-luvulla aloittaneen kesäteatterin tuleville kesille."