Uusimmassa Voimassa 6/2015) Merja Virolaisen kanssa tekemä haastatteluni.
Luettavissa myös täältä, sivu 49 ja tästä:
Mistä aineksista kuuluisa
runoilijan sydänveri koostuu?
Hyvin suuri osa siitä on lapsuuden traumaa, monenlaista
haavoittumisia, joita ei ole ollut kypsä ottamaan vastaan.
Viimeisin
runokokoelmasi Valloittaja [Tammi 2012] on kiivasluonteisen erotiikan ja
naisellisen halun kuvausta – missä asennossa rohkeus ja runous
nautinnollisimmin liittyvät yhteen?
Runous on parhaita keinoja pukea sanoiksi sanomattomia
asioita, esimerkiksi kiellettyä rakkauselämää, ja pelkästään aiheiden valinta
vaatii rohkeutta. Runoilijan pitää rohjeta katsoa itseensä.
Olet ensimmäiseltä
ammatiltasi pukusuunnittelija – minkälaista hyötyä siitä on ollut myöhemmin?
Ne opinnot opettivat taiteellista makua, ja tunnen niiden
kautta kuva- ja elokuvataidetta. Se on samankaltaista, että tykkään tehdä
runoissanikin konkreettisia ja visuaalisia kuvia.
Olet toiminut myös Kriittisen
Korkeakoulun kirjoittajakoulun johtajana ja opettajana - mitä voi runoilijalle
opettaa?
Muutamia perusasioita: runoilijan pitää tulla tietoiseksi
omasta kielenkäytöstään. Rohkeutta – sitä tarvitaan että arkuus poistuu edestä,
jotta persoonallisuus pääsee esille. Ja kirjoittajan pitää oppia lukemaan –
pitää tietää runouden traditio että tietää, mitä vasten itse kirjoittaa.
Mitä ei voi
runoudesta opettaa?
Luontaista persoonallista lumoavuutta, karismaa. Toisilla
sitä on, toisilla sitä ei ole.
Granta-vuosikirjassa
ilmestyi tuorein julkaisusi - sarja ruoka-aiheisia
runoja, joissa valotat päällekkäin Ranskan vallankumouksen ja lapsuusmuistosi.
Mikä on sen jutun pihvi? Onko lapsuus syötyä elämää?
Lapsuus jää taakse kuten monarkia, historia kulkee
eteenpäin. Ruoka mahdollistaa kasvun – syvällä tasolla elämässä syödään ja
tullaan itse syödyksi.
Runokokoelmasi Aprilia
on jo julkaisupysäkillä odottamassa sisarteostaan Kekriä. Kerro tulevista
kirjoistasi kolme kiinnostavaa asiaa?
Kekrissä tulen käyttämään kaikki ne helvetilliset ja rumat asiat,
joita en ole ennen käyttänyt, ja Aprilia on taas kuvaus, jossa ei ole mitään
rumaa. Pelkkien paratiisillisten kuvien teko oli hyvin vaikeaa, koska antiteesi
tuo aina hyvää potkua ja energiaa.
Runoilijan oma
kysymys ja vastaus siihen?
Miten miessuhteesi on vaikuttanut kehitykseesi runoilijana?
Nykyisen kiltin ja hyvän miehen ansiosta valitsen omista
runovarastoistani vahvempaa tavaraa, ja myös ihmiskuvani on muuttunut.