Käytännön ehdotuksia yhteiskunnalliseen ongelmaan "syrjäytyneet nuoret"

Kaikki ovat nyt huolissaan syrjäytyneistä nuorista. Se on periaatteessa hyvä juttu, kunhan se johtaa myös tekoihin. Uudenkarhea presidentti Sauli Niinistö lupasi perustaa työryhmän selvittämään mitä tämän syrjäytyneiden nuorten ongelman kanssa pitäisi tehdä. Hyvä juttu sekin. Toivon mukaan hän onnistuu kokoamaan moniammatillisen ja nopeasti konkreettisia keinoja esillenostavan ryhmän, jossa olisi mukana myös pari työntekijää ruohonjuuritasolta.

Tässä Pekka Myrskylän tuore raportti Hukassa - keitä ovat syrjäytyneet nuoret?

Siinä kannattaa huomioda ne tutkijan tekemät tarkat määritelmät - todelliset yhteenlasketut luvut yhteiskunnan ulkopuolisista nuorista saattavat olla esitettyjä lukuja huomattavasti suuremmat. Tarkkaa tietoa on vaikea saada.

"Vuonna 2010 syrjäytyneitä 15–29 -vuotiaita nuoria oli yhteensä noin 51 300. Tämä on noin 5 % kaikista tämänikäisistä nuorista. Syrjäytyneistä nuorista työttömiä työnhakijoita oli 18 800 ja muita työvoiman ulkopuolisia 32 500. Syrjäytyneiksi luokitellaan sellaiset työvoiman ja opiskelun ulkopuoliset nuoret, joilla ei ole peruskoulun lisäksi muuta koulutusta.

Syrjäytymisen kovassa ytimessä on 32 500 ulkopuolista nuorta, jotka eivät ole rekisteröityneet edes työttömiksi työnhakijoiksi. He ovat nuoria, jotka eivät näy missään tilastoissa. Kukaan ei tarkkaan tiedä keitä he ovat ja mitä he tekevät."

Kaikki "syrjäytyneet nuoret" eivät todellakaan koe olevansa syrjäytyneitä ja inhovat kun tulevat leimatuiksi syrjäytyneiksi. Luvuissa on mukana myös kotona olevia äitejä.

Itse työskentelen tällä hetkellä etsivässä nuorisotyössä. Oma elämänkokemukseni liippaa aihetta monelta osin, ja jonkin verran olen tätä ns. syrjäytymiskysymystä lähestynyt eri puolilta tutkitun tiedon valossa. Aihe on erittäin laaja, tiedän tässä kohden että oma esitykseni jää varsin vajanaiseksi.

Seuraavassa lyhyt oma listaus, mihin asioihin voisi kiinnittää huomiota nuorten syrjäytymisen ehkäisemisen suhteen. Se ei ole mitenkään täydellinen lista ja on taatusti täysin värittynyt oman pääni mukaisesti. Mutta kumminkin.

1. Lisää ammatillisia resursseja lapsen ollessa neuvolaiässä. Näin varhaisessa vaiheessa pystytään arvioimaan, ovatko lapsen äidin tai vanhempien taidot vanhemmuuteen riittävät vai tarvitaanko niihin ammatillista tukea. Eri asia on, miten toimitaan jos ja kun vanhemmat tai vanhempi itse katsoo, ettei mitään ulkopuolista apua tarvita.

Jos perheessä on mielenterveys -tai päihdeongelmaa, periytynyttä köyhyyttä tai peruskasvatustaidot ja arvot ovat selkeästi päin persettä, lapsen tulevaisuuden nimissä tulisi kyetä jollain lailla asioiden etenemiseen puuttua. Vaihtaa niitä odotettavia viestikapuloita ehjemmiksi. Lastensuojeluilmoitus on eräs väline jolla kyetään puuttumaan ja tilannetta tarkistamaan.

On varsin epäoikeudenmukaista syyttää esimerkiksi jotakin huostaanotot yms. repaleista lapsuutta läpikäynyttä nuorta laiskaksi ja asennevammaiseksi, jos hän ei ole kotoaan tai lähipiiristään koskaan saanut sellaista kasvatusta, jota syyttelijä pitää oikeaoppisena.

Dosentti Rimpelän kommentti.

2. Lapsiköyhyys. Köyhyyteen puuttumalla vaikutettaisiin suoraan moniin tekijöihin, jotka aiheuttavat lapselle ja nuorelle ulkopuolelle jäämistä, mahdollisuuksien kapenemista, henkistä näköalattomuutta. Köyhyys vaikuttaa suoraan mm. kaverisuhteisiin, harrastusmahdollisuuksiin – siihen miten kykenee kuulumaan porukoihin.

Kun tarkemmin katsotaan, monet ns. henkisesti rikastuttavat jutut perustuvat kuitenkin siihen, että sitä rahaa tulee olla perustarpeisiin riittävästi. Rahalla ratkaistaan ongelmat jotka voidaan ratkaista rahalla.

Tässä THL:n artikkeli Suomen lapsiköyhyydestä, sen määrästä ja sen syistä.

3. Peruskoulu ja erilaiset oppijat. Oman kokemukseni mukaan peruskoulun ykköstehtävä on valmistaa tietyn älykkyyden ja osaamistaidot omaavat nuoret lukioon, josta taas jatketaan korkeakouluopintoihin. Selkeästi kakkosena tulevat ammattikoulutason oppilaat.

Ala-asteella viimeistään tulisi voida poimia esille ne lapset, joilla on rakenteellista ongelmaa oppimisen kanssa. Heille tulisi räätälöidä omia polkuja ammattikoulutukseen ja työpaikkoihin nykyistä paremmin. Erityisammattikouluista on pula, ja työpaikoista joissa he pärjäävät.

Monella roikkuu diagnoositodistukset siellä jossakin, ja mikään asia ei liiku sen johdosta.

Ongelmissa ovat myös erilaiset oppijat, kuten ns. villit pojat jotka eivät ole "Istutaan me pulpeteissa hiljaa ja opiskellaan lukemalla" -tyyppejä.

Peruskoulussa tulisi olla huomattavasti enemmän monipuolisia opiskelutapa-vaihtoehtoja. Tietoa ja osaamista näistä on, mutta todenäköisesti rahan puutteessa valikoimaa ei laajenneta. Tai sitten näihin ko. tyyppeihin ei haluta santsata, koska kunnan näistä rahoista määräävä taho ei usko, että santsaus tuottaa voittoa, en tiedä.

Tämä on eräs selkeästi rakenteellisesti syrjäyttävä asia - kaverit joilla ei ole älyssä mitään vikaa saavat turhauttavasta peruskoulussa niin huonon keskiarvon, ettei sillä pääse kuin jonnekin metalliosastolle, jonka he lopettavat ensimmäisen syksyn aika; ellei sitten jo ensimmäisenä päivänä. Onko järkevää?

4. Pula matalan osaamistason työpaikoista. Koulutukseen ja syrjäytymisilmiöön olennaisesti liittyy että vuodesta 1990 on suomalainen työpaikkarakenne muuttunut aivan radikaalisti. Myrskylän tutkimuksesta:

Miksi heikosti koulutetut eivät saa töitä? Siksi, että heikosti koulutetun työvoiman kysyntä on romahtanut. Lisäksi heikosti koulutettujen työpaikoista kilpailevat maahanmuuttajat. Matalan koulutuksen työpaikoista voi olla jopa kaikkein kovin kilpailu.

Vuonna 2010 vain peruskoulun suorittaneiden työttömyysaste oli lähes 20 %, keskiasteen suorittaneilla noin 12 % ja korkean asteen suorittaneilla noin 5 %

Perusasteen työpaikkojen lukumäärä oli vuonna 2010 vain 3 000 suurempi kuin vuonna 1990. Työpaikkarakenteessa on kuitenkin tapahtunut suuria muutoksia. Perusasteen työpaikkojen määrä on vähentynyt 453 000:lla, keskiasteen kasvanut 145 000:lla ja alin korkea-aste vähentynyt 14 000:lla (entinen opistotaso, joita ei enää valmistu). Alemman korkeakouluasteen työpaikkojen määrä on kasvanut 167 000:llä ja ylemmän korkeakouluasteen 158 000:lla.

Työelämä on muuttunut ja muuttuu radikaalisti. Työttömät ja avoimet työpaikat eivät todellakaan kohtaa. Välivuotta töitä tehden on entistä vaikeampi toteuttaa.

Edelleen työelämää tehostetaan, ja vaatimuksia nostetaan. Nuoria ei vaan palkata, eikä anneta mahdollisuuksia edes siihen että saisi työkokemusta jota edellytetään joka paikassa. (Toki selkeä, orjamainen työharjoittelu-käyttömalli on olemassa.)

Edellä mainituissa luvuissa on sisäänrakennettuna myös se eräs todella suuri priorisoiva tekijä, joka meitä jakaa hyvä -ja huono-osaisiin. Onko sinulla jotakin haluttua myytävää Järjestelmälle vai ei ole - se on peruskysymys.

Myrskylän tekstissä mainittu tietynlaisen rasismin ymmärrettävät joskaan ei hyväksyttävät syytkin kannattaa todentaa olemassaolevaksi. Tästä olen kirjoittanut enemmän edellisessä blogikirjoituksessani.

Kaikilla meillä ei ole kuitenkaan älyä, kykyjä tai muita ominaisuuksia maisteriksi, diplomi-insinööriksi tai menestyväksi yrittäjäksi. Huippuosaajien, talouskasvun ja kilpailukyvyn nimeen vannovassa Suomessa tavikset alkavat olla yhä suurempi ongelma. Sitä ei oikein kukaan kehtaa sanoa julki, että talouselämän ja tuotannon tarpeisiin on Suomalaisessa yhteiskunnassa paljon tarpeettomia ihmisiä. (Joilla tosin pidetään tehokkaasti työläiset heikostipalkatuissa töissä ja palkat alhaalla) Missä on vika jos arvot on näin? Miksi vain kapea, tietyin temperamentein ja osaamistaidoin varustettu ihmisyyden osa kelpaa? Mitä pitäisi tälle kunnon ihmisten elämää häiritsevälle ja pelkästään heidän rahoja kuluttavalle tarpeettomalle paskasakille tehdä? Voisiko olla jotenkin toisin?

Tässä kylkeen rikkaan eliitin kellokkaan Björn Wahlroosin puheenvuoro tähän nuorten syrjäytymisasiaan. Asioista voidaan olla hyvin montaa mieltä riippuen kenen etujen suunnasta katsotaan.

Matalammilla tasoilla työelämän tarjoomukset ovat monesti myös sellaisia, että olisi ihme jos ne nuoria kiinnostaisi: palkat joilla ei tule edes kokopäiväisenä kunnolla toimeen, vinksvonks työajat, ja käytännössä tulisi olla ainavalmista työnantajan omaisuutta. Pätkää, silppua, prekaaria ja muuta epävarmuuden töhnää, jolla ei tulevaisuutta kovin pitkälle rakennetta.

Jospa jokaiselle löytyisi työpaikka, jossa olisi tekijälleen aito imu ja palkka joka tyydyttäisi, ja jos vielä työ natsaisi edes jollain tasolla henkilökohtaisten tarkoitusten ja arvojen toteuttamisen kanssa, ongelmia ei olisi. Eikä syrjäytyneitä nuoria.

5. "Sosiaalituet ovat liian hyvät!" – Saatana risusavottaan tollaset hunsvotit ja soskun piikki kiinni niin kylä paranisivat!" Tässä on samassa linjassa oleva Teuvo Hakkaraisen aloite jonka allekirjoitti 29 muuta perussuomalaista ei edennyt muiden eduskuntaryhmien osalta. Auttaisiko palkaton orjatyö? Tekisitkö sinä palkatonta orjatyötä? Jos on tarjottavana nuorille oikeaa risusavottaa josta maksettaisiin palkkaa, otan mieluusti sellaisen tarjouksen eteenpäin vietäväksi.

Se kuka oikeasti on oikeasti itse joutunut turvautumaan nykyiseen suomalaiseen sosiaaliturvaan, kertokoon miten helppoa niitä on saada, ja miten mukavaa ja helppoa niillä on elellä. Minun kokemukseni mukaan se on yhtä helvetin konttaamaan pakottamista.

Johannes Kanasen tutkimuksen tulosta tästä aiheesta.

Sosiaalitukien toimintaperiaate tausta-ajatuksineen ja toimintamuotoineen on umpipoliittinen. Siitä ei sen enempää tässä yhteydessä.

Siitä olen ilahtunut, että perustulo-vaihtoehto on noussut taas puheenaiheeksi yli puoluerajojen. Suomen Kuvalehden tuore artikkeli.

Kannustavuutta ja porkkanaa tarvitaan ehdottomasti lisää eikä tällaista nykyistä, täysin idioottimaista keppiin, rankaisuun ja pakottamisyrityksiin perustuvaa byrokratiasysteemiä.

Se on kotoisin teolliselta ajalta, ja se ei toimi.

Paras ja kantavin motivaatio syntyy myös plusmerkkisistä jutuista.

Voi myös olla, ettei Suomessa voida edes hallintoa ja mm. sosiaaliturvabyrokratiaa järkiperäistää, koska ei ole työpaikkoja tarjota tilalle niille kuitenkin kohtuuhyvin koulutetuille irtisanottaville ihmisille.

Oma kysymyksenä on siinä, että kuinka paljon tässä kaikessa ja syrjäytyneissä nuorissa näkyy kulutusyhteiskunnan ihannearvojen näkymättömiä hintalappuja ja ympäristön tuottamia lieveilmiöitä? Monet ulkopuolelle jäävistä nuorista on varakkaista, ns. hyvistä perheistä. (Osan muutoin syrjäytyvän nuoren pelastaa varakkaat vanhemmat ja heidän lapselleen hankkimansa työpaikat.)

Useassa tapauksessa mm. suomalaisessa yhteiskunnallisessa arvostuksessa edelleen on korkealla se suoranainen työnarkomania. Ja se ei ole monimutkaista matematiikkaa; jos olet töissä, et silloin esimerkiksi ole kotona. Jonkun pitää paikata. Jos ei ole kotona silloin kun lapsen kasvu sitä tarvitsee, sillä on omat luonnolliset seurauksensa.

Yksilölle koituva vapaus voi olla myös luonteeltaan langetettua.

6. Yksilöllisyyden aito kunnioittaminen. Havaintoni mukaan joka kerta, kun tämä toteutuu paremmin, on mahdollista myös siihen nuoren ns. asenneherättelyyn ja aitoihin liikahduksiin pään sisällä. Jokainen ihminen on ainutkertainen ja ainutlaatuinen. Jokaisella on oma elämänsä. Yleensä sen jälkeen kun on aito tunto ja tieto siitä suunnasta, mitä oikeasti tahtoisi elämäänsä.

Oman ymmärrykseni ja kokemukseni mukaan mitä paremmin ihminen kykenee kipparoimaan omaa elämäänsä niin, että kokee olevansa luovan tekijän paikalla eikä vain reagoijana ulkoisiin toimenpiteisiin, sen paremmin hän voi. Yhdessä toimien muiden kanssa.

(Joku on sanonut, että meillä vallitsee rikkaiden sosialismi. Ehkä näin on. Sodan jälkeen keskiluokka liittoutui köyhän kansanosan kanssa, koska siten saatiin paukutettua pystyyn hyvinvointia laajalle - sittemmin, 90- luvulta alkaen keskiluokka on mennyt ylimmän porukan kelkkaan ja hyötynyt siitä. Kuten toki myös eliitti. )

7. Eri tahojen parempi yhteistyö. Syrjäytyneistä nuorista toki myös kilpaillaan, ja välillä tuntuu, että onneksi on syrjäytyneitä nuoria, tuovat työtä monelle. Jos nuoren kannalta oltaisiin palvelukannalla, silloin esimerkiksi sosku, työkkäri, mielenterveystoimisto, peruskoulun opot ja etsivät tekisivät nykyistä tiiviimpää, raja-aitoja ylittävää yhteistyötä. Nyt monesti käy niin, että nuori tippuu toiselta luukulta johonkin välimaastoon tai ei-mihinkään, josta sitten taas joku löytää ja sitten taas yritetään jotain toista juttua jne. Verkossa on enemmän reikiä kuin suojaavia kytköksiä. Toimintatavoissa ja mahdollisuuksissa on isoja paikkakuntakohtaisia eroja, mikä tarkoittaa tietyn, isonkin eriarvoisuuden olemassaoloa.

8. Systeemin hitaus invalidisoi nuoria. Osalle nuorista käy huonosti sen takia, että juna kulkee niin saatanan hitaasti. Nuoren käsitysmaailmassa pitäisi tapahtua tässä ja nyt ja heti - siinä on jokainen päivä ja viikko jonka odotat ensin että pääset edes työkkäriin henkilökohtaiseen suunnitteluun todella pitkä ja lamaannuttava. Mielenterveystoimistoon on jonot, ja mm. päihdekuntoutukseen. Periaate että pitää olla riittävän huonossa kunnossa ennen kuin saat palvelua jota olisit tarvinnut jo pari kuukautta sitten, vallitsee aika monessa kohden. Tarkoittaa että siinä tarkoituksettomuudessa odotellessa voi psyyke jo laueta niin kiinni ettei edes ennalleen ole tulemista.

9. Yhteiskuntatakuu on riittämätön. a) Nuoren pitää olla työkkärin kirjoilla pääsääntöisesti ennen kuin ko. takuu astuu voimaan. (Osa ei ole, eikä mene -mites heidän kanssaan sitten?) Käytännössä tuo lainkirjain, toimenpide 3 kuukauden kuluessa on äärimmäisen helppo toteuttaa. Monelle TE-toimistolle tästä suuresta uudistuksesta ei ole mitään uutta vaivannäköä.

Jos se olisi kuten olen piruuttani ehdottanut että 3 tunnin sisällä nuorelle on löydyttävä työpaikka tai koulutuspaikka, niin sitten oltaisiin oikeilla linjoilla yhteiskuntatakuun kanssa. Mollin sivuilta nuorten yhteiskuntatakuusta.

10. Oppisopimus ja räätälöidyt väylät. Osalle nuorista paras vaihtoehto olisi, että jo peruskoulun puolella vahvasti työelämään, töihin ja palkan pariin. Jostai nsyystä työnantajat eivät tunnu suosivan tällä hetkellä oppisopimuksia kovin innostuneesti. En tiedä syytä.

11. Etsivä nuorisotyö toimii, tietyin osin. Mutta se ei ole mikään kaikki ongelmat ratkaiseva taikakonsti. Sen avulla löydetään nuoria, ja sen paras puoli on - nuorelle tarjotaan vapaaehtoisuuteen perustuen apuja ja palveluja. Jos ei kiinnosta tai ei tarvetta, asia selvä. Tämä positiivisesti "pakottaa" myös työntekijän siihen yksilölliseen, aitoon kohtaamiseen, jolla se työn tulos viime kädessä tehdään tai ei tehdä. Luottamus.

Nuorisotyön ammattilaisia olisi syytä käyttää nykyistä enemmän hyödyksi, koska kohtaavat nuoria omalla alueellaan ja omaavat ammattitaitoa ja tietoa, jota ei muilla ole.

Samaan hengenvetoon vielä todettakoon, ettei nuorisotyöntekijöiden palkka-arvostus ole missään suhteessa siihen rahalliseen voittoon, jonka työnantaja heidän työpanoksellaan saa. Bruttopalkat ovat kunnasta riippuen korkeintaan hieman yli 2000€, yleensä alle.

Hyväksytty laskema on, että täysin syrjäytyneen ihmisen hintalappu on n. 1,2 miljoonaa euroa. Taloussanomista faktajuttu.

12. Työpajatoimintaa, sosiaalisia yrityksiä ja nuorten yrittäjyyttä kehitettävä. Yhteiskunnassa on olemassa paljon tarkoituksellista työtä, joka pitäisi tehdä. Sitä ei teetä vapaat markkinat, koska siitä ei saa tahkottua rahallista voittoa. Yhteiskunnan kannattaisi kokonaistaloudellisuuden nimessä tukea järjellistä työpajatoimintaa (ei mitään vitun liimaa & leikkaa ajantappamista) ja tukea myös sosiaalisia, nuoria työllistäviä yrityksiä.

Kaikista nuorista ei ole Rovio-tarinoiden tekijöiksi, mutta osassa olisi vahva perusaines itsensä hyväksi työllistäjäksi. Elinkeino, keinot elää - siihen on todella paljon mahdollisuuksia, vaikka kaikkinainen kehitys onkin ollut huimaa ja venkuraista.

13. Yritysten ja kuntien on palkattava nuoria. Puhutaan yhteiskuntavastuusta, mutta se on kaunista puhetta; joka tapauksessa yhteiskuntavastuullisen yrityksenkin on tehtävä voittoa. Onko niin, että yritykset jatkossa yhä enenevissä määrin palkkaavat tuloksenteon nimissä mieluummin ulkomailta valmiiksi koulutettua väkeä, jolla on asenne kohdallaan? Olisi mahdollista myös pakottaa yritykset palkkaamaan nuoria ja tarjoamaan työharjoittelua.

Valtio antakoon kunnille palkkausrahaa.

14. Kotouttaminen kuntoon. Maahanmuuttaja-taustaisten nuorten suuri syrjäytymisprosentti selittyy eniten sillä, että kotouttaminen ja yhteiskuntaan sisälle viennissä on epäonnistuttu. Ei ole santsattu rahaa eikä tekijöitä. Sitä saa mitä tilaa.

15. Lisää rahaa. Rahalla saa toiminta –ja tekijäresursseja toteuttaa mm. näitä edellä mainittuja asioita.