Väkertämäni "intertekstuaalinen lyhytelokuvarunoteos"
tyttö kaunis kuin voikukka
perustuen Pentti Saarikosken Hämärän tanssit kirjan vahvaan alkuun,
jossa yksinkertaisesti on suurenmoisesti sitä jotakin omaa voimaansa.
tyttö
kaunis kuin voikukka
otti minua kädestä
Minä olen valo joka johdatan sinut pimeään
Sadossa ei ole kehumista kun
nostan perunoita
kesä oli kuiva, minä olin laiska
kaunis kuin voikukka
Meidän on nukuttava limittäin
jalat
koukussa
näitä sänkyjä ei ole tarkoitettu
meidän kokoisillemme ihmisille
Puhelen harakoiden
kanssa että kaikki
maailman ihmiset
ovat minun lapsiani ja sinä olet valo
kaunis kuin voikukka johdatat
minut pimeään
Olen syönyt hyvän ja pahan tiedon,
taivas on pilvessä
filosofiat ja politiikat taittuvat kuin
kuivat oksat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti