Suomen kielen tutkimusmatkailija Sami Saari

   

Tavoitan Sami Saaren patikointireissulta Sveitsistä. Sateen tuoma tauko tarjoaa mukavan rupatteluhetken tanssittavan jazzin ja suomisoulin eturivin artistin kanssa. Ensimmäinen kysymys tietenkin, miten on muusikon tie käynyt juuri jazzin, bluesin ja soulin suuntaan. Kiitos hyvän kotikasvatuksen, Saaren kotona Tampereella ei soinut ollenkaan humppa, valssi tai suomirock.

– Faija diggasi jazzia ja klassista, ja hän myös soitteli jonkin verran. Äitini lauleskeli viinipäissään ja siskollani oli myös mittava levyvalikoima. Tätä kautta rytmillisyys ja afroamerikkalainen musiikki ovat uineet vaivihkaa minullekin mukaan.

Saaren äiti oli taitava swingjazzin eri lajien tanssija, ja opetti niitä myös pojalleen. Tanssijazz olikin erittäin suosittua aina vuoteen 1962, jolloin tango löi läpi Suomessa ja pyyhkäisi suosiollaan muut musiikkityylit sivummalle.

 

Suomi maailman svengaavin kieli

Saari kuvailee, että hän on omalla tavallaan ollut aina vastavoimaihminen. 70- ja 80-luvuilla yleisesti suosittu musiikki oli hänestä mielenkiinnotonta ja varsinkin tekstimaailma oli masentavaa. Tästä avautuukin mielenkiintoinen ja yllättäväkin polku siihen, miksi Sami Saaren musiikkia voi luonnehtia positiivisesti svengaavaksi, jossa sanoitukset istuvat tarkasti rytmiikkaan.

– Olen sanonut, että suomi on maailman svengaavin kieli, toki kaikki eivät ole olleet samaa mieltä. Mutta jos kiteyttäisin, niin kieli on suomisoulini se koko juttu. Jos minulla olisi ollut enemmän keskittymiskykyä opiskeluun, niin hyvin mahdollisesti olisin suomen kielen tutkija. Olen ollut koko urani ajan suomen kielen tutkimusmatkalla.

 

Saaren kappaleita ovat nykyräppäreistä sämplänneet mm. Cheek ja Elastinen, ja juuri rytmiin osuva kieli on ollut se silta, miksi myös uusi sukupolvi on halunnut tarttua kappaleisiin.

Laulutekstien positiivisuus on ollut myös tietoista valintaa.

– Aki Sirkesalon kanssa emme kumpikaan halunneet mennä siihen samaan, millaista muut tekivät.

 

Minne olet menossa musiikki?

Musiikkimaailman nykyinen tila saa Sami Saaren mietteliääksi. Hän haluaa tehdä selkeän eron kahden asian välillä.

– Musiikkibisnes on paisunut hillittömäksi ja on 30 sekunnin TikTok-musiikkia ja tekoälyllä tehtyä. Minusta varsinainen musiikki on ajautunut jonnekin toisaalle. Totta kai musiikki pysyy ja kehittyy koko ajan kuten kielikin, mutta nykyään kiinnostavaa löytyy vain pintaa raapimalla ja etsimällä. Mutta minä uskon myös vastaliikkeeseen, joka on tulossa näille nykyisille ilmiöille.

 

Itsensä hän asemoi perinnemuusikoksi.

– Jazz täytti juuri Suomessakin 100 vuotta. Samoin blues ja niiden välissä oleva soul ovat jo pitkäikäisiä musiikinlajeja.

Sami Saari ja Jazzpojat ovat keikkailleet jo kymmenen vuotta ja julkaisseet kolme albumia. Live-esiintymiset ovat niitä tärkeitä ja merkityksellisiä asioita.

– Meidän tehtävämme on viedä ihmiset pariksi tunniksi pois siitä omasta arjestaan. Annetaan ihmisille viihdettä ja musiikillista kulttuuria, ei se mitään luksusta ole, vaikka jotkut poliitikot niin väittävätkin. Kuten sanottu, keikkoja tehdään niin kauan kuin rahat riittävät.

 

 

Sami Saari ja Jazzpojat esiintyvät Jazzkukon puistokonsertissa 25.7.2026

 

 

 

Auttaisiko erilaisuuksien hyväksyminen Suomea?

Aiotko perustaa yrityksen, joka työllistäisi myös muita ihmisiä? En minäkään, koska ainakaan toistaiseksi minulla ei ole tarvittavia ominaisuuksia eikä taitoja. Pitää hyväksyä, että onneksi toisilla on.

 

Pareton laki eli 80/20-sääntö kertoo, että noin 80 prosenttia tuloksista (tai ongelmista,  kustannuksista) syntyy 20 prosentista syistä. Se ei ole fyysinen luonnonlaki, mutta se toistuu yllättävän tarkkaan monessa asiassa kuten varallisuudessa, innovaatioissa, rikollisuudessa ja terveydenhuollon kustannuksissa. Suomen yritysjakaumassakin se näkyy: noin 20 prosenttia yrityksistä tuottaa valtaosan liikevaihdosta, työpaikoista ja verotuloista, kun taas suurin osa on yhden hengen tai mikrofirmoja.

Mitä jos pystyisimme tunnustamaan paremmin talouden poikkeusyksilöt ja ohjaisimme heidän työpaikkoja muillekin tuovat ideansa tukitoimien tehokaistalle? 

 

Ajatukseen liittyy osaltaan pojat ja koulutus. Tilastot kertovat, että pojista iso osa jää ilman toisen asteen tutkintoa ja korkeakouluissa naisia on jo noin 60 prosenttia. Syitä löytyy mm. 2010-luvun OPS-uudistuksista, jotka ovat olleet keskimääräisesti tytöille ja heidän kehitysrytmilleen sopivampia. Pojilla on enemmän haasteita mm. kielellisyyden, järjestelmällisyyden, sääntöjen, lukemisen, tunnollisuuden, paikallaan istumisen, ilmiöoppimisen ja itsearvioinnin kanssa. Pitäisikö perustaa Jukolan veljekset 2.0 -projekti, mitään tytöiltä pois ottamatta? Tavoitteena saada rakenteita muuttamalla oman paikkansa löytäviä vastuullisia miehiä, joista on pula yritysmaailmassa sekä parisuhdemarkkinoilla. 

 

Ja tästä luontevasti vauvapulaan - mitäpä jos hedelmällisessä iässä oleville naisille annettaisiin etuoikeus vakituisiin työpaikkoihin silloin, kun tarjolla on yhtä päteviä hakijoita, auttaisiko se?

 

Politiikan jarruväki esille – jospa äänestäjien ja median tueksi luotaisiin yleiskäyttöön tekoäly, jolla faktat tarkistuisi puheista heti ja ennen vaaleja sen kylmään kylpyyn tipautettaisiin puolueiden koreat vaaliohjelmat. Tulisi kaikille selväksi, voiko niillä ratkaista vallitsevia ongelmia edes teoriassa. Todennäköisesti aika paljon populismia, hattaraidealismia ja paskanjauhamista huuhtoutuisi pois. 

 

Sitran tuoreessa Kasvuatlaksessa on 231 suositusta talousosaajilta. Suomi vetreytyy masentavista leikkauspuheista, kun yleinen mentaliteettimme kykenee hyväksymään nykyistä paremmin yksilöiden väliset erilaisuudet. Santsaamme siihen vähemmistöön, joka käytännössä pystyy kantamaan vastuuta ja riskiä muidenkin puolesta. Pitemmällä aikavälillä kaikki hyötyvät. Ja jos ei näin, niin miten sitten?

 

Kirjoittaja asuu Turussa ja muistelee vanhan miehen toteamusta, ettei töihin mennä vaan sinne päästään

 

Parhaat ajattelutavat stressin suhteen

Kun puheeksi tulee stressi, niin monilla nousee heti mieleen haitallisia oireita. Stressi rasittaa sydäntä ja verenkiertoa, vähentää vastustuskykyä, sekoittaa hormonit ja herättää aamuyöllä murehtimaan. Arjen hallinnan tunne katoaa, ahdistaa, mieliala laskee ja kohta sen kanssa käsikynkkään tulevat masennus- ja uupumisoireet. Sairaslomalle eikä sekään avaa juurisyiden solmuja.

 

Tämä aika tarjoaa kosolti stressaamisen aiheita: on paineita mm. kotona, koulussa, töissä tai työttömänä. Monet perusasiat kuten toimeentulo ovat muuttuneet epävarmoiksi ja ilmastokriisi ja sodat väijyy taustalta. Tai ristiriitoja; kiire on loputon ja vaatimustasoja nostetaan. Mm. opettajat, hoitajat ja myyjät tietävät tämän. Ja se stressihallintakurssikin pitäisi suorittaa!

Pahimmillaan tätä kaikkea samassa harmaassa möykyssä päivästä toiseen ja huolikela fläpättää.

 

Stressireaktiota syntyy, kun jokin asia koetaan uhkaavaksi, haastavaksi tai kun jokin itselle merkityksellinen asia on koetuksella. Tässä piilee ensimmäinen hyvä juttu: stressi on varma merkki siitä, että kyseessä on meille aidosti tärkeä asia. Emme stressaa asioista, jotka eivät kosketa meitä.

 

Toinen ymmärrys se, että stressireaktioiden tarkoitus on olla meidän puolella. Alkuhämäristä asti sen tarkoitus on ollut valmistaa meitä hengissä selviytymiseen, toimintaan ja vastaamaan siihen, mitä odotetaan. Tarkkaavuus terävöityy, suoritustaso nousee ja elimistö suuntaa voimansa käsillä olevaan tehtävään. Urheilijoilla on tätä osaamista.

 

Kolmas ja ratkaiseva asia on ruuvata myönteinen asenne ja ajattelutapa stressiä kohtaan. Tämän ison oivalluksen hyödyt perustelee tutkimustuloksilla psykologian tohtori Laura Sokka kirjassaan Stressiharha - miksi ajattelutavoilla on väliä? Hän on työuupumuksen tutkijana itsekin joutunut uusien faktojen edessä korjaamaan omia käsityksiään ja uskomuksiaan.

Stressin myönteisistä puolista, eustressistä puhui toki jo alan pioneeri Hans Selye. Pääsyy miksi ne ovat unohtuneet tai häivytetty taustalle on se, että stressi haittoineen on loistava bisnes. Stressi myy terapiaa, pillereitä, kursseja, mediaa jne.

 

Vahvasti yksinkertaistettuna Sokan viitoittamat askeleet ovat: 

1. Nimeä stressi, se jo vähentää sen vaikutusta. 

2. Hyväksy stressi, kieltäminen tai piilottelu pahentaa tilannetta. 

3. Käytä stressi hyödyksi. Se osoittaa meille suuntaa, missä ovat itse kullekin ne asiat, joista oikeasti välitämme. Stressi parhaimmillaan auttaa ja antaa toimintaenergiaa tehdä tarvittavat tehtävät ja muutokset elämässä. 

 

Liikkumavapaus elämän ahtauksissa on sitä, että ihminen voi tietoisesti valita joka hetkessä ajattelu- ja suhtautumistapansa. Tämä henkinen yleisavain on tiedetty jo tuhansia vuosia.

 

Kirjoittaja asuu Turussa ja heiluu jo kevätmeiningeissä

 

 

Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 20.3.2026 

 

Keskittymiskyvyn liimailua

 Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 3.2.2026

Perttu Pölösen kirja Saisinko huomiosi? tuuppi ajattelemaan. Esimerkiksi miten rahasampoina mylläävät somekanavat suodattavat ja suosittelevat meille tarkoin algoritmein punottuja sisältöjä. Koukuttavia kohujuttuja, loputonta videovirtaa, kusipäistä trollausta ja negatiivisten tunteiden pumppausta jne. Tosiasiaa on, että nuorille suunnataan mielenterveydelle monipuolisen vahingollista materiaalia, mistä seurauksena kaikenlaista oirehtimista.

 

Joskus miettinyt, että mitäpä alitajunnan tantereilla löytöretkeillyt ja ihmisyyden töhniin kompastellut Sigmund Freud tuumaisi tästä somekulttuuristamme?

 

Silmiä avaava ja puhelinta sulkeva tutkimus Hesarista kertoi, miten jo parin viikon nettipaastolla keskittymiskyky koheni huomattavasti. Päätin kokeilla somet kärkenä, aloitin ennen joulua ja jatkuu edelleen. Voi olla, että jotain dopamiinikrapulaa oli alkuun ja yllykettä jatkaa räpläystä. Mutta tietty levoton häslinki nupissa on vähentynyt.

 

Ihan ehdoton en ole ollut, mutta yksikin Facebookin vilkaisu alkoi lisähuomiota pilkkivällä avautumisella EHKÄ PASKIN JOULU IKINÄ! Se oli siinä moneksi päiväksi.

 

Some pyrkii vastaamaan meidän nähdyksi tulemiseen tarpeeseen tykkäyspeukaloilla, hyväksynnän tarpeeseen uusilla seuraajilla, empatianhakuun sydämillä jne. Julkaisuilla näyttelemme ja esittelemme millaiseen identiteettiin pukeudutaan. Vähän niin kuin entisajan paperinukke. Pinnallista, mutta korvaushoitoa riippuvaiseksi tehdylle käyttäjälle.

 

Hallitus kaavailee somekieltolakia alle 15-vuotiaille ja ruutuajan rajoituksia pikkumukuloille. Kannatan. Mitä enemmän lapsille ja nuorille tapahtuu kohtaamisia kasvokkain, yhdessä olemista ja tekemistä sen parempi. Se on meille lajityypillistä käyttäytymistä. Ei se, että kyhjötetään yksin niska rytyssä ja toljotetaan pikkuruutua. 

Ja samaa aikuisille. Ehkä muutaman vuoden kuluttua näistä digihaitoista puhutaan ihmetellen kuten vapaasta tupakanpoltosta aikanaan.

 

Totta on väite, että someväylien kautta on saanut yhteyttä kauempiin tuttuihin ja kavereihin. Mutta samalla se on etäännyttänyt läheisiä ihmisiä toisistaan. Yksi syy on sen puhelinikkunan kautta tarjoutuva loputon uutuus ja liiallinen palkitsevuus aivoille. Mielihyväkeskuksen toleranssi kasvaa, tylsyyttä ei siedetä edes viittä sekuntia, joten kännykkä esille. Ja juuri tämä viipaloi keskittymiskykyä kuin kiireinen kokki kurkkua.

 

Osa asiantuntijoista liputtaa toki viran ja oman someseurakuntansa puolesta kieltoja vastaan. No, paras perustelu rajoittamisille mielestäni on, että useiden lähteiden mukaan älyvehkeiden ja somesovellusten kehittäjät eivät ole antaneet niitä omille lapsilleen. Miksei?

 

Kirjoittaja asuu Turussa ja on kärttyäijä kun selvät asiat etenee niin hitaasti