lauantai 4. huhtikuuta 2009

Vanhat miehet jatkavat opetuksiaan


Olin keskiviikkona Raision kirjaston aulassa valokuvanäyttelyn avajaisissa. Monia oikeasti hienoja kuvia eri vuosikymmeniltä.

Puhuttelevaisin oli kuva jossa sotalapset olivat laukkuinensa lähdössä takaisin Ruotsista kotiin. Merkillinen tunnelma, pipopäinen poika katselemassa sivulle. Puhuin ääneen vaikuttuneita ajatuksiani ja kuinka ollakaan, eräs vanhempi mies kuuli ja ryhtyi mieluusti juttusille. 

Kävi ilmi, että juuri hän oli kuvassa oleva seitsemänvuotias poika. Välissä 67 vuotta. Väristyksiä kävi selkäpiissä kun hän avasi kuvan auki pienillä tarinoillaan. Ei ollut katkera, päinvastoin– Ruotsissa vietetty aika oli ollut hänen elämänsä parhainta aikaa. Oli nähnyt aivan toisenlaista kulttuuria ja ihmistenvälistä elämää; pappa antoi mammalle joka aamu pusun lähtiessään töihin; olivat he lapset siinä lähellä tai ei. Kasvatus oli vapaan oloista vaikkakin säntillistä. Ruumiillisesti ei kuritettu; sellainen jättää omat jälkensä. Lasten hakkaamisella on paljon selitetty suomalaisten ja ruotsalaisten ihmisten ja yhteiskuntien nykyisiäkin suuria eroja. Osa meistä on edelleenkin vaan niin helvetin metsästä.

Nyt mies on saanut yhteyden tämän ruotsalaisperheen poikaan, nykyisin jo tietenkin vanhaan ukkoon Sveniin, ja he tapaavat näiden kaikkien vuosien jälkeen. 
67 vuotta vuosirenkaita, mutta ei unohtamista.

Kohtaaminen on varmasti hyvin liikuttava hetki ja ET-lehti on lupautunut stoorissa olemaan mielellään mukana.
Saadaan lukea sitten mekin.
 

2 kommenttia:

  1. "Muualla tulta säihkyy harmaahapset,
    vanhoissa hehkuu hengen aurinko.
    Meill' ukkoina jo syntyy sylilapset
    ja nuori mies on hautaan valmis jo."

    Näin tarkkanäköisesti jo Eino Leino huomioi tätä suomalaisen kulttuurin kovuutta ja ilottomuutta.
    Ja tosiaan, vielä pari sukupolvea sitten 50-vuotias oli huomattavasti vanhempi kuin nykyään.

    Olipa kerran lehdessä lukenut, että liikenneonnettomuudessa oli osapuolena 60-vuotias vanhus. Tästä suivaantuneena eräs laitilalaismies oli mennyt Kelaan kysymään, että onko 60-vuotias vanhus vai mikä on vanhuksen ikäraja. Eivät olleet osanneet vastata. Ja vaikeaahan se olisikin. Olen nähnyt 20-vuotiaitakin vanhuksia, mutta toisaalta yli 70-vuotiaita, joita en mitenkään voisi pitää vanhuksina kuin korkeintaan kaavamaisesti ikänsä puolesta.

    Tämä nyt oli ikään kuin asian vierestä osittain, mutta kirjoitin nyt kumminkin. Sotalapsista en osaa sanoa muuta, kuin että varmaan erilaiset lapset ovat kokeneet asian eri tavalla.

    H.A.

    VastaaPoista
  2. Numerollinen ikä, ja sitten se todellinen ihmisen ikä, joka ottaa elinvoimansa asenteista ja uskomuksista elämää ja lajitovereita kohtaan. Kokemus tarkoittaa ja merkitsee paljon, mutta sekin em. suodattimien värittämää ja silti tulee aina se huominen, joka tarjoaa ihmiselleen tuoretta elämää. Millaista ei koskaan ennen ole ollut.
    Henkisyyteen kykenevä organismi kuolemaan päättyvässä prosessissa; jos aavistuksen kliininen ilmaisu sallitaan.
    Ja tämä tämä "luonnonlaki" ilmenee todennäköisesti aivan kaikessa mahdollisessa, jollain lailla eläväksi luokiteltavassa oliossa ja asiassa.

    VastaaPoista