torstai 30. huhtikuuta 2009

Ja sinä päivänä yhtenäinen kansa oli kadonnut


Matkalla autokoulun kirjallisiin ymmärtelin esille sitä
tosiseikkaa, että nyky-Suomessa elää rinnakkain ja päällekkäin
todella paljon erilaisia todellisuuksia.
Gallupin mukaan suomalaiset määrittelevät varakkaaksi
henkilön, joka ajaa 50 000 euron autolla, asuu 300-700 000 €:n
asunnossa, on yli 100 000€:n säästöt tai 
vähintään 60 000€:n vuositulot. (TS 16.4)
Minä en tunne ketään kuka asuu tällaisessa todellisuudessa.
Edellämainitut ihmiset elävät aineellisesti, ja usein sitä kautta myös henkisesti 
hyvässä todellisuudessa.
Sitten on ok-todellisuutta, keskinkertaista, heikkoa, huonoa, paska-todellisuutta ja 
katasrofaalista todellisuutta jota myös maanpäälliseksi helvetiksi voi kutsua.

Koska on erilaisia todellisuuksia, on selvää ettei keskinäistä ymmärrystä, vuoropuhelua tai edes tietoa toisenlaisesta elämisen olemassaolosta
välillä ole.
Jos et tiedä, niin et tiedä, veisteli Brecht.

Koska on toisistaan paljon poikkeavia todellisuuksia, on erilaisia 
käsityksiä miten yhteisiä asioita pitäisi hoitaa.
Valta on myös jakaantunut eri todellisuuksia edustaville ihmisille eri tasoisesti.
Niillä joilla on valta (ja omaisuutta), ovat yleensä sitä mieltä että juuri näin sen
kuuluukin mennä, on oikeudenmukaista etc.
Suuren osan heikompien todellisuuksien edustajien mielestä on olemassa
paljon epäoikeudenmukaisuutta, vääryyttä ja toisten hyväksikäyttöä.

Minusta eettisesti olennaista on se, että millä hyväosainen ihminen perustelee itselleen ja muille sen oman hyvän osansa suhteessa toisiin? 
Mikä antaa oikeutuksen; joskus suorastaan velvoituksen kuulua sinne alle 10% kärkeen maailman mittakaavassa? Siellä minäkin olen, ymmärtääkseni.
Ja jatkokysymys, pitääkö edistää ja toimintaa, jossa myös lajitoverien
todellisuudet kirkastuisivat ja rikastuisivat kokonaisvaltaisesti?

2 kommenttia:

  1. Gallupin mukaan suomalaiset määrittelevät varakkaaksi henkilön etc... Minkä gallupin, mitkä suomalaiset...Näitähän tehdään,ihmisiä kiinnostaa,tilastotieteilijöitä kiinnostaa, kateellisia kiinnostaa...

    Minua ei kiinnosta. On aivan sama mitä naapuri ansaitsee tai mitä etuuksia Fortissimon herra pääjohtaja saa. Minulla on mitä tarvitsen ja vertailu muihin on turhaa ja turhauttavaa. Vanhan st Paulin katedralin seinässä Baltimoressa todettiin 1692: "Jos vertaat itseäsi muihin, voit tulla turhamaiseksi tai katkeraksi-aina on olemassa suurempia ja mitättömämpiä ihmisiä kuin sinä itse"

    Tässä viitattaneen henkisiin arvoihin, mutta sama pätee myös materiaan. Kummassakin kategoriassa on toisistaan poikkeavia todellisuuksia jotka eivät koskaan kohtaa. Valta ja voima kummassakin keskittyvät yleensä huipulle ja vahvoille. He määräävät missä mennään ja alemmilla tasoilla olevat purnaavat ja napisevat,usein oikeutetustikin.

    Surulliseksi asian tekee se,ettei köyhä ja heikko ole rikasta vapaampi ahneudesta ja oman voiton pyynnistä; tilaisuuden tullessa ja mahdollisesti valtaan päästessään he alkavat toteuttaa samaa riistopolitiikkaa ja ajaa omia etujaan,usein sitä itse tiedostamatta- ja taas: juuri näin sen kuuluukin mennä, on oikeudenmukaista etc. kehä jatkuu...

    On epäolennaista mikä on eettisesti olennaista. Ihminen on suuren luokan pelle jolta on turha odottaa eettisesti oikeaa toimintaa. Puhua voidaan mutta johtaako se mihinkään. Ajatukset ovat kauniita, mutta ne kuolevat kuin ruiskaunokit tehomaatalouden pelloilta...

    Olen silti samaa mieltä kanssasi- sitä en voi kieltää...

    VastaaPoista
  2. "Valta ja voima kummassakin keskittyvät yleensä huipulle ja vahvoille. He määräävät missä mennään ja alemmilla tasoilla olevat purnaavat ja napisevat,usein oikeutetustikin."
    Perinteisestihän tuosta kuvastuu se valkoinen mies pöydän päähän sanomaan muille miten tehdään. Mukavaa yleensä ,jos on valkoinen mies.

    Valta ja voima, rahat ja valta.
    Millä määreillä valikoituu massasta johtajatyypit?
    Paljon rahaa, omistuksia, hyvä tuki&toteuttajaihmisverkosto, hengellinen kunkkuus, eniten jerkkua hauiksessa, luonnehäiriö jolla saa valtaa suhteessa muihin pelon kautta, isoin pippeli & kiivain libido, ympäröivin ja hallitsevin naisellisuus?

    Vaikka emme vertaisi, silti me vertaannumme lajitovereihin, ja joudumme olemaan mittareissa jotka enemmistö laatii.
    Väitän, että ihmisestä pystyy halutessaan vilkaisulla lukemaan aika paljon mistä hän on tulossa, minne menossa, missä ympyröissä pyörii etc.

    Tärkeää on työ, jolla saadaan parempia arvoja nostettua suhdemittareiksi. Olen ennenkin puhunut niistä naisellisiksi yleensä luokitelluista prinsiipeistä; ne kun ovat kauttaaltaan elämää säilyttäviä.
    Ei sotureilla ole enää virkaa tässä maailmanajassa.

    Äijyydestä pitää sopeutua ulos.
    Eikä se miehisyyttä nakerra pois, vaan olkootkin kuinka ylpeä ja kankea ne omat saappaat jalassa tönöttämässä, niin muiden ihmisten puoleen on kääntyminen nykyajassa. Tämä on mennyt ja menee yhä enemmän monimutkaisemmaksi, ei pärjää yksinään.

    Todellinen tai henkinen erakkous ei ole mielekäs tavoite.

    VastaaPoista