perjantai 20. maaliskuuta 2015

Mauri Mikkola Quintet: Lux Et Umbra

(Juttu julkaistu Laitilan Sanomissa 20.3.2015)


Jazzilla kirjoitettua elämäkertaa

Tapaan aikanaan Laitilassa pitkään asuneen Mauri Mikkolan kahvilassa Aurajoen varrella. Sama vilkas ja eloisa persoona kuten ennenkin. Meillä puheliailla kaiffareilla ajatukset oksittuvat ripeästi asiasta toiseen, ja esiin muistellut jutut puhkeilevat helposti meluisaan yhteisnauruun. Jotkut vähän katselevat pitkään, sama se.
Mutta nyt asioiden keskiössä on tuo odotettu, muoviensa kääröistä kuoriutuva uunituore LP.
– Niin tai tämä on tupla-levy, Mauri korjaa heti alkuun.
Huh, aikamoinen järkäleteos uutta musiikkia jo materiaalinsa puolesta. Myöhemmin kotona kun siirrän sen tietokoneelle korvalappuja varten, niin saldoksi tulee 16 kappaletta ja 1 h 23 minuuttia.




Afrikasta alkuun
Teoksen sävellystyö lähti liikkeelle vuonna 2011, jolloin hän oli vaimonsa kanssa  matkustamassa Afrikassa.
– Ensinäkymiin Nairobissa lukeutui valtava nouseva kuu, joka nosti mukanaan kaukaisia muistikuvia lapsuuden hetkistä Rauman talvessa. Se oli sama kuu – ja siinä hetkessä tapahtui avaavia oivalluksia.
    Näin alkoi etenevä, muutaman vuoden kestänyt sävellystyö.
– Kappaleet ovat enimmäkseen puhtaasti intuitiolla sävelletty.
On hyvin mielenkiintoista kuunnella, miten hän jälkikäteen valottaa biisi kerrallaan esille niitä merkityksellisiä elämänvaiheitaan, joista kyseiset kappaleet ovat säveltyneet. Ehdottelen, että onko tässä kyseessä eräänlainen tietyn ajanjakson musiikillinen elämäkerta, taideteos? Tulkintani saa hyväksyntää häneltäkin.

Pitkällä tiellä
Albumin nimi Lux Et Umbra tarkoittaa valoa ja varjoa. Ja vaikka levyllä liikutaan isoissa linjoissa kirkkaasta tummempia sävyjä kohden, niin omassa elämässään miehellä on suunta ollut ilmeisen päinvastainen.
Myöhemmin kun olen levyyn ehtinyt kunnolla perehtyä, mietin sitä musiikillisen matkan pituutta, jonka Mauri on monen muun ohessa tehnyt sieltä Laineen talon ja Meijerin bänditilojen monentyylisen rockin kirjosta. Rockia, bluesia, heavya jne. – niitä aikoja yhtään väheksymättä, päinvastoin – ne kuuluvat elimellisenä osana koko pakettiin ja levyn musiikistakin niitä tunnistaa. Mutta musiikin opiskelun ja muiden vauhtia rikastavien tekijöiden myötä kitaristin kehityskaari ylöspäin on ollut huimaava. Ja ammattimuusikon ura on edelleen vahvasti nousujohteinen.
Toki levystä voidaan laittaa taas yksi uusi pojo myös laitilalaisen bändikulttuurin rintapieleen.
 – Ei tämän levyn musiikki olisi mahdollista ilman näitä kaikkia eri vaiheita. Ja omalta osaltani mielelläni kiitän Laitilan kaupunkia sen panostuksista ja tuesta bänditoimintaan.

Niin hyvin tehty kuin mahdollista
Sanoituksia tai lauluosuuksia ei levyllä ole. Kyseessä on puhdas instrumentaalilevy – henkilökohtainen taideteos - jossa musiikillinen ilmaisu, sävelletyt tunteet ja tapahtumat ovat kertojan roolissa.

    En ole jazzin erityisasiantuntija, mutta ei tämä ole ”epämiellyttävän vaikeaa” harrastelijallekaan. Toki kuuntelevaa syventymistä edellyttää. Sanallista viipalearviointia en tähän edes yritä; kannattaa hankkia levy ja kuunnella itse.
    – Eka levy on enemmän fuusio/jazzia, toisella puolen mukaan tulee progressiivisuutta lisää, tiivistää kaikki kappaleet säveltänyt Mikkola itse.   
    Haastattelun aikana vuolasta kehua useaan otteeseen saavat levyllä kvintettinä soittaneet muusikot. Johannes Peltola basso, Hannu Hiltula tenorisaksofoni, Karri Kerkelä rummut ja koskettimia on soittanut Mikkolan puoliso Kristiina Karsten. Vierailijana levyllä oli mukana sopraanosaksofoninsa kera Jaakko Martikainen.


Mauri Mikkola Quintet


    Bändi ei suinkaan jää elämään pelkästään tähän levytykseen, vaan lähtee myös livekeikoille.
Projekti on saanut Varsinais-Suomen Taiteen Edistämiskeskuksen tukea ja löytyy digitaalisesta jakelusta mm. iTunesista. Osoitteesta maurimikkola.com sen voi tilata CD-muodossa.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti