keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Runoilija. / VOIMA -lehti / Osa 1: Susinukke Kosola


Olen saanut Voima-lehdestä 2/2015 alkaen mieluisaksi toimitustyöksi uuden Runoilija. -palstan,
jossa kohdataan tavalla ja toisella ajankohtainen runoilija kysymyksien kohdevaloissa.

Korkkaamisen kunnian sai osakseen Susinukke Kosola.
Hanki siis lehti ja lue!

Juttu luettavissa myös täältä, sivu 49. Ja tästä.


Runokentän kuuma tapaus


Esikoisteoksesi .tik. (Kolera-kollektiivi 2014) on saanut arvostetuilta runokriitikoilta runsaasti myönteistä huomiota osakseen. Teoksellesi on ollut tilausta. Miltä se on tuntunut?
Aika huojentavalta, koska tein tuon kirjan aika eristyksissä tavanomaisesta kustannusmaailmasta. .tik. on henkilökohtaisesti tärkeä kirja. Pelkäsin että se olisi hutilaukaus pimeyteen, mutta on käynyt selväksi, ettei julkaisu ollut turha teko.

Miksi se on henkilökohtaisesti tärkeä?
Siinä on tarinoita, jotka halusin saada suuren yleisön tietoon. Tahdoin antaa täysin subjektiivista ääntä ja näkökulmaa poikkeaville kokemuksille. Sellaisille, joihin vain harvat samaistuvat. Yksilön kokemuksia suhteessa tähän yhteiseen kulttuuriin.

Daniil Kozlov (s.1991), sinä tunnet parhaiten Susinukke Kosolan, kuvaile millainen runominä hän on?
Vihainen teinipunkkari, idealisti, joka on juuri lukenut Kropotkininsa ja on vihainen kun työväenluokkaa sorretaan. (naurua) Ja kirjoittaa ymmärrettäviä runoja, joita voi kuola roiskuen ulvoa baareissa.

Jos sinusta pyyhittäisiin runo pois, mitä jäisi jäljelle?
Ehkä kuiva analyyttinen esseisti tai tuopin ääressä pätijä. Runollisesti; olisin päivänkakkara ilman terälehtiä, ruma ja alasti. Ei, olen oikeasti hyvin kiinnostunut myös luonnontieteistä, vaikka yliopistossa pääaineena onkin kotimainen kirjallisuus. Olisin nörtti.

Sinua on kuvailtu myös anarkistilyyrikoksi ja punk-runoilijaksi. Jos saisit pitää eduskunnan puhujapöntöstä minuutin puheen, mitä se käsittelisi?
Anarkistina minulla ei ole sinne asiaa – kuulun puhujapönttöön, joka on ulkona ja selin eduskuntataloon. Puhuisin edustuksellisen demokratian ongelmista – siitä miten enemmistön diktatuuri jyrää marginaaliryhmät kokonaan vaille omaa ääntään. Siitä miten poliitikkoja eivät sido vaalilupaukset. Puoluekurista ja itse äänestysprosessista. Päätöksenteosta, joka koskee elämiä, joista edustajat eivät tiedä mitään. Lopuksi kehottaisin edustajien menemään oikeisiin töihin, vaikkapa kirjoittamaan runoja.

Mitä ominaisuutta et myisi itsestäsi mistään hinnasta?
(miettii) Toivoisin, etten empatiaani myisi. Kyky empatiaan on tärkein ominaisuus rauhanomaisen ja oikeudenmukaisen elon kannalta.

Runoilijan oma kysymys ja vastaus siihen?
Voiko itseltään kysyä mitään kuulostamatta kyseenalaiselta hahmolta, Daniil? Ei, en usko, Susinukke.



Muutamat valitut sanat

Istuin ja katsoin miten
              hänen kasvonsa olivat
              ihon peittämät
                             hirttosilmukka talutushihnana
                             haavasta pulppusi
                                           epäorgaanista kemiaa
              vanhentuneita yhdisteitä
kuin joku vitun Sex Pistols ja Sid.

             Ihmisessä on viisi litraa verta.
             Siitä saisi monta romaania
                             mutta hyvä jos
                             ehtii raaputtaa edes runon
                             ennen hyytymistä.






Tilaa Susinukke Kosolan .tik. -kirja täältä.


Runoilija keskellä risteystä. [kuva: Marko Laihinen]





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti