(Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 30.8.2013)
Elämä on muuttumista, vain muutos on pysyvää, kaikki on muutoksen liikkeessä ikuisesti
– käytössä latteiksi pyöristyneitä toteamuksia, mutta totta.
Siitä tietää, että valtio ja osa talouselämästä on taas
laitettu uimaan käsipohjaa taantumassa, kun lähes jokaiseen ongelmaan esitetään
kuorossa ratkaisuksi rakennemuutosta.
Sote, kuntarajat, eläkeikä, armeija, poliisi, Nokia, valtio-omistajuus,
työmarkkinaratkaisut, hallintomallit, teollisuus, työelämä, kirkko, opiskelu, maaseutueläminen jne.
Uutisia jos hörppäisi paljon päivän mittaan, voisi tulla hikka että Suomessa on
kaikki huteraa ja päin persettä.
Pienet ja isommat rakennemuutokset pitävät sisällään
samankaltaisen draamankaaren. On alku, jolloin luodaan uusi ratkaisu johonkin
tarpeeseen. Tästä ovat lehahtaneet Angry Birdsitkin ympäri maailmaa. Sitä seuraa
kukoistusvaihe, joka etenee syksypisteeseen, jossa sisäisten tai ulkoisten muutospaineiden
takia on löydettävä kykyä uudistua. Jos siihen ei ole riittävää resurssia tai
tuuria, murrosvaihe lopettaa toiminnan. Näkyvinä esimerkkeinä tästä ovat mm.
tyhjät liikehuoneistot, ontot tehtaat, jätetyt talot, historiaan uponneet elinkeinot.
Onnettomat ihmiskohtalot.
Jos uudistustyö taas onnistuu, asiat muuntuvat, ja toiminta
kykenee muodonmuutoksen jälkeen vastaamaan oikein tämän ajan ja lähitulevaisuuden
kysymyksiin. Prosessi jatkuu, fenixlintu on käynyt siinä pesimässä.
Hallittuja rakennemuutoksia ei ole olemassakaan. Uutuuksissa
tapahtuu aina asioita, joita ei voi ennakoida. Seuraa hyviä asioita, seuraa
huonoja asioita. Ne havaitaan vasta kun jokainen elää niitä todeksi omassa elämässään.
Joskus muutoksissa menetetään iäksi jotakin kallisarvoista.
Iso mittakaava ehkä voittaa, kuten valtio tai firma, mutta yksittäiset ihmiset
kokevat tappioita henkisissä tai aineellisissa asioissa. Siksi rakennemuutoksia
yleensä vastustetaan. Jos muutokset uhkaavat omaa kotipaikkaa, toimeentuloa,
työpaikkaa, asemaa tai mainetta, niin hanttiinhan myö laitetaan het, ja Rokan
Antin hengess!
Uudistumisvaatimukset sisältävät aina pakkoja, väkivallan
laatuja. Lisäksi nykymaailmassa ulkopuoliset tekijät määrittelevät yhä enemmän kaikkea
itsenäistä päätöksentekoa. Raha ratkoo hyviäkin saumoja.
Varsinais-Suomessa toteutetaan tänä vuonna useilla eri
paikkakunnilla näitä asioita käsittelevää Rakennemuutos
ja yksilön kokemus –taidehanketta. Laitilan osatapahtuma on Walon talolla
elokuun viimeisenä päivänä. Kannattaa mennä mukaan ja siten muuttaa sen tapahtuman
rakenteita.
Itse olen kahden turkulaistaiteilijan kanssa avannut Mynämäen
työväentalon kautta paikallista ja yleistä työväenliikkeen muodonmuutoksen historiaa.
Eri teoksista kokoamme iltamat, jotka pidetään 14.9 – tervetuloa sinnekin.
Aikanaan väkevä ja ihmisvoimaa tiiviiksi koonnut talkoohenki
lienee näissä molemmissa tapahtumissa ytimenä. Itse liitän hyvää sellaiseen
aikaan, jolloin ihmisillä oli aikaa ja tarmoa tehdä yhdessä arvoiltaan magneettisten
asioiden eteen. Kyläillä toistensa luona ilman käskemisiä. Moni sanoo, että pelkkä
television tuleminen sammutteli talkoiden aikaa. Muita isoja syitä voivat olla yleinen
vaurastuminen, yhä yksilöllisemmiksi sisustettavat elämämme ja jopa hyvinvointivaltio
itse.
Retrotteleva aikamatka ”vanhoihin hyviin aikoihin” on tässä
tapauksessa helppo tehdä; telkkari vaan kiinni ja mene odottamatta naapuriin
ehtokylään muuten vaan vähän puhelemaan. Vois saar kaffet ja pullaki.
Kirjoittaja on Turussa asuva kriipustaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti