Surffasin muutama päivä sitten luontopätkiä YouTubessa.
Eräs siivu herätti paljon tunteita ja ajatuksia. Jäi mieleen yhdellä katsomalla.
Ei ole yhtään ihme, että sadut on ulkoistettu ja puettu eläinhahmoihin jo aikojen alusta.
Villieläimissä, erityisesti apinoissa ihminen voi myös katsoa omaa kehityshistoriaansa, kuten avaruustieteilijät tiiraavat maailmojen syntyä tuolta hieman kauempaa. Jotenkin kaikki aika on koko ajan läsnä.
Kohtalonomaisuus. Vaisto, tietäminen, viisaus, ei tietäminen, kohtalo.
Modernissa sadussa; elämän virrassa on luonnollisesti kaikenlaisia asioita, hyvää ja pahaa. Itsessään neutraaleja.
Krokotiili voisi olla tässä faabelissa esimerkiksi heroiini tai pienestä huolimattomuudesta syntyvä liikenneonnettomuus.
Puheena oleva luontovideopätkä tästä.
Älä klikkaa jos tekee helposti häijyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti