Mietin aamutuimaksi sananlaskua "Ei oppi ojaan kaada." ja Linkolan siitä tekemää muunnosta "Oppi ojaan kaataa." Molempiin löytyy oikeassaolevia perusteluja.
Tähän limittyy suoraan myös se vanha filosofinen kysymys; ollakko onneton sokrates vaiko onnellinen sika?
Kyse on siitä, miten ihmisen hienoviritteiseksi ja arvokirkastettu sisäinen paketti suhtautuu ja on vuorovaikutuksessa ympäröivän ulkoisen ympäristön kanssa, joka ei sitä vaikuta olevan. (=oppi ojaan kaataa.) Ristiriidoista pullahtavat pintaan ainakin taloudellisen toimeentulon hankkimisen eettiset vaikeudet ja aiheet onnellisuuteen.
Liity, sopeudu tai poistu. Toisaalta mäkikiipijä Veikka Gustafssonin sanat - välillä ihmisen on luovuttava standardeistaan jotta voisi tehdä sitä mitä oikeasti haluaa. Tuskin hän vuoria valloittaa siksi että saa olla goretex-mainoksissa.
Jos käytetään taiteen suomia keinoja ts. yritetään päästä inhimillisin keinoin lähemmäs vallitsevaa ja muuttuvaa yhteistä ja yksilöllistä todellisuuttamme ja tekemään näkymätöntä näkyväksi, silloin kaikki muu paitsi 100% rehellisyys on idioottimaista. Mutta ongelmia tulee välittömästi, jos samaa lähtöasennetta soveltaa mm. nykytyöelämään. Pitää suostua teeskentelemään rehellistä mukana muiden.
Yksilön ja häntä ympäröivän käytännön maailman kitkoihin puree edelleenkin parhaiten raha. Nykyään monella ihmisellä on mahdollisuus muokata omaa elämäänsä yhä enemmän mieleisekseen ja omaksi kehittyväksi kuvakseen. Se on aitoa jumaluutta, rahan valtaa, ja sen takia tämä omistusoikeudenjakojärjestelmä on ollut suosituin.
Uskottavia vaihtoehtoja... eipä taida olla.
Ekologis-eettinen toivo liittyy yleisempään arvojen korottumiseen, mikä tapahtuu hitaasti tai nopeasti tietoisuuden lisääntyessä. Yksilö -ja laumakäyttäytyminen on muutoksen avainasemassa.
Ja kärsivällisyys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti