Kerros kuusi.
Olen alusta asti tänne tultua kiinnittänyt huomiota talon hississä piilevään ja paikoitellen suorastaan odottavaan, toisten ihmisten mukanaan tuomaan hajuun.
Nyt kun siihen on tottunut, alkanut kiinnittää huomiota, niin siinä on aina mukavat muutamat sekunnit aikaa nuuhkia ilmaa ja tarinoittaa mielessään hajujen jättäjää.
Haju sanoittuu.
Haju vetää tulppana ulos muistoja, koska hajumuistikuvat ovat vanhimmat.
Tämä on vuokratalo, ja se tarkoittaa, että usein miten hajut on halvat.
Kirjoissa kuvataan usein että ilmassa tuoksui halvan parfyymin tuoksu.
Käytännössä esimerkiksi Linna-shampoo.
Tai Mennen.
Joku partavesi plus pikantti keskioluthuuru sen kera.
Voimakas keskiolut plus pinttynyt juuri kiskotun tupakkisätkän haju.
Mari ei täällä ole ollut pistelemässä ilmaa palaneena ruohona.
Bensiini, pakokaasu joka on tarttunut vaatteisiin.
Ja se koira.
Joku tytär on jättänyt vanhemmilleen sellaisen ihan saatanan ison hurtan hoidettavaksi ja sitä kuskataan tarpeilleen muutaman kerran päivässä. Koira mahtuu just ja just mutkalle sinne hissiin ja haisee erittäin pahalta. Vaikka on toki ihan ystävällinen koira. Ja jos sen kokoluokan koira olisikin vielä äkäinen, niin tätä kirjoittaisin jostain sen suolenmutkasta.
Välillä on ollut vastassa tuntemattomia makeitakin tuoksuja, kun hissistä onkin pelmahtanut ulos afrikkalaista kulttuuritaustaa.
Venäläisillä on oma tupakantuoksunsa; mahorkka rules ok.
Hormonejaan ympäriinsä tipottelevien teinien hissintäyttävä umpiärsyttävä paksu hiki.
Ehkäpä tämä nuuskijaksi tuleminen on herännyt jo joskus kun luin Parfyymin ja
olin siitä ihan innostunut.
Ehkä tästä olisi luontevaa hyppelehtiä miettimään myös niitä kaikkia bakteereja ja viruksia, jotka tänä sikaflunssan etc. kulta-aikana siellä hississä myös kanssamme liikkuvat ylös ja alas, sisään ja ulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti