maanantai 1. kesäkuuta 2009

Raision Sokoksessa maanantaiaamussa


Kaksi kassaa, edistyy hitaasti.
Vanha nainen ei ole punninnut jotakin ostostaan, pää keikuttaa rytmissä.
Kassa käy punnitsemassa.
Edelläni nainen puhuu toisen jonon tutun naisen kanssa miten
tulee taas poltettua tupakkaa. Vaikka helppoa olisi kuulemma lopettaa,
ei vaadi kuin sisua.

Toisella naisella tupakkaostospäivä.
Puheesta, tavoista ja olemuksesta voi lukea, että vähän sivuroolia
on ollut tarjolla läpi koko elämän mitä todennäköisemmin.

Takanani mies yrittää saada jutustelua aikaan Kenen Tahansa kanssa.
Kertoo vartijallekin että on ollut jo 10 vuotta eläkkeellä ja että
nyt on menossa lääkäriin. Vartija ei taida edes jaksaa murahdella.

Kolikoilla ostetaan.
Toisella kertaa mies jätti edessäni kassalle pari pikkuostosta kun ei ollut
kuin se yksi seteli.
Suurelle osaa ihmisistä olisi mahdotonta, että pitäisi käydä ruokakaupassa
kukkaron läpi katsellen.

Humaania ajatusta on, että yritetään jeesata kaikille ne itsestä riippumattomat 
lähtökohdat riittävän hyviksi parempiosaisten toimesta.
Vastuuta siitä omasta paketistaan ei saa koskaan ottaa ihmiseltä pois;
ei auttamisella eikä pakottamisella.

Asiantuntijat tietävät, että viimeistään päiväkoti-ikäisistä on
nähtävissä ne lapset, joille nuoruus ja aikuisten maailma
tulevat tarjoamaan kovaa pakettia.

Tämä on vaikea yhtälö tietää.
Koska jos tietää, sitten pitää ottaa kantaa.
Tavalla tai toisella.
Voi tuupata myös päänsä omiin pensaisiin ja sanoa että oma vika.
Tai sitten tehdä toisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti