tiistai 30. kesäkuuta 2009

5. Kansa on kadonnut

Liittyy edellisiin; on jokseenkin väärin puhua mistään yhtenäisestä kansan äänestä. Polarisoituminen, yksilöityminen kehitys. 
Ei saa yleistää kansaa kuten ryhmää "ulkomaalaiset".

Nuorisotutkimuksesta nähdään tulevaisuutta, joka tarkoittaa sitä että, että tämä yksilöllistymisen kehitys kiihtyy. (Jossain hevissäkin on niin paljon ties mitä alakulttuureja ja genreä etc. että se oma tietämys on aika hailakkaa.)

Tämä tarkoittaa sitä, että neovasemmiston olisi kyettävä puhumaan monilla ei "kielillä" tavoittaakseen yksilölliset ihmiset eri viitekehyksistä. Mallia voi ottaa esimerkiksi nuorten huumevalistuksesta. Eri keinoin tavoitetaan eri ihmiset kuitenkin saman asian tiimoilta.

Neovasemmiston arvojen ja ihmisten mainonnan ja markkinoinnin noudatettava samaa yksilöllisyyteen pyrkivää tietä. Vaikka sitten universaali ihmisyys arvoilmentymineen onkin pohjamaana.

Saa olla todella taitava mainosihminen, kuka luo globaalista uusliberalismista 
(Mikä vittu se o hä??!!) sellaisen joukkoja kokoavan yhteisen vihollisen vasemmistorintamalle. Jos sen pilkkoo yksilöiden arkiseen elämään osuviksi esimerkeiksi, niin sitten ehkä.

Neovasemmiston tulee kyetä määrittelemään "kansasta" sosioekonominen kohderyhmänsä. Tulotaso, jonka alapuolelle jäävien kannattaa äänestää Vasemmistoliittoa. Yhteiskunnallinen ja ammatillinen asema, jolloin omien etujen nojalla kannattaisi äänestää Vasemmistoliittoa.

Ja se puhe tavallisesta kansasta, tavallisesta ihmisestä. Kansan tahdosta. (?)
Kansan tahtoa Vasemmistoliittokin nyt maistelee, ja ei oikein maistu kannatuslukujen valossa. Onko kansa väärässä? Äänestävä kansaosa ainakin on ihan vääränlaista. 
:-)


8 kommenttia:

  1. Niin, kansa on kadonnut ja toisaalta ei ole. SMP ja perussuomalaiset ovat aina vedonneet näihin "kansan syviin riveihin" ja ovat jokseenkin aina olleet myös populisteja. Se näyttää silti tehoavan, jos nyt Soinin kannatusluvuista jotain voi päätellä. Sanoit, että et ottaisi missään kohtaa mallia perussuomalaisten tavasta tehdä politiikkaa. En olisi aivan noin jyrkkä, vaikka ymmärränkin, mistä vastahakoisuutesi johtuu. Jos minulta kysyttäisiin, mitkä puolueet ovat voimakkaimmin ajaneet heikompiosaisten asiaa, niin valitettavasti ensimmäiseksi mieleeni tulisi perussuomalaiset. Vasemmistoliitto ei ole tehnyt oikein mitään minkään asian tiimoilta aikoihin tai sitten se vain tuntuu siltä. Mutta mielikuvien luominenkin on politiikassa tärkeää, varsinkin jos kannatusta haluaa. Tässä kokoomus ja perussuomalaiset ovat lyöneet muut laudalta. Silti olen tyytyväinen, että Arhinmäki valittiin vasemmistoliiton johtoon. Hänessä on ainakin hyviä aikeita.

    Henri

    VastaaPoista
  2. Se ei vaan riitä muuta kuin ihan alkuun, että vedotaan äänestäjien tunnetasolle siten että tässä Me (minä) ollaan nyt niin saatanan hyviä ihmisiä, kun Me (minä) pidetään huolta ihan robinhoodeina köyhistä, sairaista, eläkeläistä ja muista vähäväkisistä. Sitä samaa lähimmäisenrakkaustyötä tekevät mm. kristityt.
    Pitää olla tarjolle se kokonaispaketti. Punavihreydessä se tarkoittaa sitä, että mistä eettiset, ekologiset ja oikeudenmukaiset elinkeinot ihmisille; ja millä tavoin yhteiskunta saadaan pyörimään kestävän kehityksen malliin.
    Kaikista suurin vasemmiston ongelma on se, että se filosofis-taloudellinen-aatteellinen paketti ei ole mikään marximi-leninismi.
    Se ei toimi. Sitä ei todellakaan äänestetä. Joka tapaukesssa yksilöiden välille syntyy hierarkia, olisi meillä mikä tahansa auvoisa paikalliskommunismi tai muu.

    Kysymys on; että mitä syntyy nahanluonnista; voiko esimerkiksi Vasemmistoliiton sisuksista kömpiä esille se kutsuttu punavihreä vaihtoehto? Ilman haamuja ja toimimattomia utopioita.
    Ilman että se on se muutaman prosentin "Asiasta en mitään tiedä mutta hanttiin laitan" -liike?

    VastaaPoista
  3. Pari kysymystä heräsi lukiessani: minkälaista kehitystä on kestävä kehitys, ts. mikä siinä kehittyy?

    Ja toinen on, että jos marxismi-leninismi ei ole vasemmiston aatteellisena pohjana, voidaanko silloin puhua vasemmistosta? Pitäisikö tätä alkaa kutsua jollain muulla nimellä, koska työläisten elämä on porvarillista tai oikeastaan parempaakin, ovathan työväestön työajat lyhyempiä kuin porvareilla (poislukien tietysti ne suurporvarit, joiden ei itse tarvitse tehdä mitään)?

    Henri

    VastaaPoista
  4. Kestävä kehitys on mm. sitä, että ihmisen elinkeinosta ja elämisestä ei luonnonvarat, vedet, ilmat ja elämä kulu, vaan on tasapainossa niin ettei ainakaan miinukselle mene. Henkilökohtaiset päästörajoitukset; ne ovat tietenkin aivan utopiaa tässä ajassa, mutta eipä sitä tiedä josko päivänä eräänä tietyn tason oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa tapahdutettaisiin ekologisesta neosolidaariudesta lähtöisin.

    Tuo toinen onkin sitten jo sellainen kysymys, jossa astutaan jollekin uuden ajattelun maaperälle. Varmaa on, että tällä arvo- ja aatepohjalla mm. Vasemmistoliitto on ja pysyy auringonlaskun, pois hiipuvana puolueena, jolla ei ole mitään konkreettista uutta sanottavanaan.
    Minusta on toinen juttu, jos hyväksytään markkinatalous ja yksilöllisyys reilusti myös omaksi pohjaksi, ja se uusi punavihreä neovasemmistolainen arvomaailma rakennetaan sen päälle.
    Nytkin näin tapahtuu, mutta ihmiset eivät ole näkevinään esim. sitä ristiriitaa oman melko suurenkin omistamisen ja toisten köyhyyden ja kurjuuden välillä. Irvileuat sanoivatkin joskus, että vasemmistolaiset ovat persaukisia kapitalisteja :-) Niin, kyllä se henkilökohtainen vauraus on työläisellekin tullut tästä markkinataloudesta eikä mistään muualta.
    Uskon, että hiljaisiksi hymistetyt tosiasiat tunnustaen ja rehellisyydellä tätä aikaa ja aatteellisuutta kohtaan olisi mahdollista luoda uusi alkuasetelma.
    Tarkoittaa kyllä, että kommunistit olisi pudotettava ensimmäiseksi kyydistä sinne omalle pysäkilleen 70 -luvulle.

    VastaaPoista
  5. Kommunismissa on ihan hyviä ajatuksia, mutta siinä ei ole otettu huomioon sitä, millainen ihminen on. Jotta jokin aate voisi toimia, pitää ymmärtää, miten ihminen toimii. Ihminen ei tee mitään hyvää hyvyyttään (ainakaan enin osa), vaan oman etunsa vuoksi. Nyt vain se oma etu ja maapallon etu pitäisi jotenkin pystyä sovittamaan toisiinsa. Ei onnistu ilman lainsäädäntöä ja pakottamista, mutta onneksi ihminen on sopeutuvainen. Kauhea huuto siitä tupakkalaistakin oli, mutta ei siitä enää juuri kukaan jaksa valittaa, kun asiaan on jo sopeuduttu.

    Vielä tuohon kestävään kehitykseen, koska se on terminä epätarkka. Kestävässä kehityksessä, niin kuin asian ymmärrän, ei nimenomaan mikään juurikaan kehity, vaan ollaan kohtalaisen tasapainossa luonnonvaroihin ja luonnon sietokykyyn nähden. Ehkä ennemmin kestävä elämäntapa kuin kestävä kehitys? Tämä pitäisi jotenkin saada viralliseen kielenkäyttöön myös, koska kestävä kehitys pitää sisällään ikään kuin olettamuksen, että se on sittenkin markkinataloutta, vain "vähän kestävämpää". Tässä ei kuitenkaan ole kyse mistään näpertelystä, vaan aivan erilaisesta lähestymistavasta ihmiselämää, yhteiskuntaa ja maapalloa kohtaan.

    Henkilökohtaiset päästörajoitukset eivät välttämättä ole ihan utopiaa tällä vuosisadalla, mutta miten niitäkin sitten lasketaan? Kaikille sama raja? Ei oikein onnistu, paitsi jos kaikki ihmiset roudataan päiväntasaajalle, jossa ei tarvitse lämmittää.

    Vähän tällaista hajanaista on kirjoitteluni, mutta kun ei oikein ehdi mitään järkevämpää koota kasaan.

    Henri

    VastaaPoista
  6. Kestävä elämäntapa on kuvaavampi käsite kyllä.

    Itse olen penännyt, että nyt pitää ottaa asioiden selventämiseksi se punainen ja vihreä liitu käteen, ja piirtää esille yhdessä pohdittavaksi se punavihreä ihmiskuva, tai laajemmin ihmiskäsitys. Sen pohjalta on mahdollista arvottaa asiat toteuttamaan sitä porkkanaksi laitettavaa ideaalia, ihannetta.

    Jotenkin ajattelen, että kun ei ole erityisiä pakkoja, ja ihmisellä on se oma paketti ja kiska peruskunnossa, niin sen jälkeen tapahtuu tervettä uuntautumista, vapaasti toisia ihmisiä kohden. Humaanit, universaalit ihmisarvot magneetteina.

    VastaaPoista
  7. Kysyn vielä mielipidettäsi, että jos otetaan punainen ja vihreä liitu ja aletaan piirtää, niin mitä siinä punaisessa liidussa on? Mikä siitä liidusta tekee punaisen?

    Itse olen sitä mieltä, että nykyiselle holtittomalle uusliberalismille on ehdottomasti oltava vastavoima. Millainen sen pitäisi olla, jos nykyinen järjestelmä perustuu ns. vapauteen ja vapaaseen tahtoon ja se on helvetin huono?

    Kyllä asenteet olisi saatava muuttumaan ja ellei niitä muuten voi muuttaa, niin mielikuvilla, ollaan sitten vaikka kuinka hataralla perustalla.

    Onhan tätä muutosta hieman havaittavissa esim. yrittäjien keskuudessa. Käytetään tuulisähköä tai rakennetaan omaa tuulimyllyä yms. Olkoonkin, että nämä voivat olla myös mainoskikkoja ja julkisivun kiillottamista, niin silti ne ovat muutoksen merkkejä. Eikä siinä nähdäkseni olisi mitään pahaa, jos yritykset alkaisivat kilpailla sillä, mikä puulaaki vähiten saastuttaa tai kuormittaa ympäristöä.

    Henri

    VastaaPoista
  8. En osaa vielä vastata tuohon punaiseen viivaan.

    Mietin, mihin kohtaan ylipäänsä nykyinen Vasemmistoliitto sitä omaa rajaansa piirtää, keille, mihin sosio-ekonomiseen ryhmään asti?
    Tietyllä tapaa tässä polarisoitumisen haitarissa sekin on kadoksissa ja liian hajalla. Vaikea sinne punavihreään versioon on telakkatyöläisiä tai ydinvoimaliputtajia kuvitella. Jo kaukaa haetaan, niin mahtuu, mutta jos kaukaa haetaan, ei olla minusta enää mitenkään edes haaleanvihreitä.

    Uusliberalismi on yksi "kansanvihollinen" epäilemättä, mutta hyvin hankalaa määritellä yksinkertaisesti missä kaikessa se majaileekaan.

    Kohtuuden kulttuuri voisi olla yksi arvo liitettäväksi punavihreyteen. Juvalan Lipon hengessä :-) Se asenneilmapiiri voisi tuottaa myös sitä oikeanlaista eettisyyttä ja massan tahtoa suitsia em. kasvottomia talousvoimia.
    Ongelma on se, kun vasemmistolla ei ole minkäänlaista todellista pakotevoimaa hallussansa.

    t: Marko

    VastaaPoista