lauantai 27. joulukuuta 2008

Joulua ja buddhalaisuutta

Joulu tarjoaa aikaa joka ei juokse paikasta toiseen,
voi olla jopa ihan vanhanaikainen ja lukea kirjoja.
Tietyistä jälkikäteisviisastelusyistä olen lukenut uudelleen 
ja olen hypellyt vanhoja alleviivauksiani pitkin 
toivon mukaan eteenpäin.
Kirjassa on arkkityypeistä on mielenkiintoista vertailua ja 
esilleraaputusta buddhalaisuuden, 
kristillisyyden ja Jungin individuaatioprosessin teorioiden välillä:

"Mara vastaa sitä, mitä Jung nimittää varjoksi, omaa pimeää puoltamme, 
jota me häpeämme ja jonka me yleensä yritämme pitää piilossa. 
Maan jumalatar vastaa animaa. 
(Koska Buddha oli mies, hänellä oli anima – naisella animus)
Brahma vastaa vanhan viisaan miehen arkkityyppiä. Hänet esitetään 
buddhalaisessa taiteessa valkotukkaisena ja valkopartaisena, 
eräänlaisena Isä Jumala -hahmona. Mucalinda on nuoren sankarin arkkityyppi.
Kristillisyydessä Mara vastaa Saatanaa, maan jumalatar Neitsyt Mariaa, 
Brahma vastaa Jumalaa ja Mucalinda Kristusta.

Sitten se mikä on minusta hyvin kiinnostavaa ja perin selkeästi sanottu:

"Näistä osoittamistani yhtäläisyyksistä huolimatta buddhalaisessa 
ja kristillisessä lähestymistavassa ja suhtautumisessa omien 
perinteidensä arkkityyppeihin on hyvin suuri ero.
Buddhalaisuudessa sanotaan aina selvästi 
– jopa kategorisesti – että kaikki nämä ilmiöt, kaikki nämä
arkkityyppiset muodot ovat viime kädessä oman perimmäisen tajuntamme
ilmentymiä tai oman alitajuntamme projektioita, ja että ne kaikki tulee 
integroida omaan olemukseemme. 
Kristinuskon vastaavia arkkityyppejä pidetään 
objektiivisesti olemassaolevina olentoina. 
Ei ole mahdollista käsitellä arkkityyppiä siten, että
sovittaa sen edustamat alitajunnan ainekset omaan tietoiseen mieleensä,
tietoiseen asenteeseensa tai omaan uuteen minäänsä, ellei ymmärrä, 
että viime kädessä arkkityyppi ei ole mitään ulkopuolista, vaan 
jotakin jonka on itse projisoinut
jostakin syvältä oman minänsä salaisesta lokerosta."

Joltain voi mennä henkilökohtainen usko 
Vanhanaikaisen Tietoisuuden romukoppaan tällaisista ajatuksista.
Tai sitten voi jopa ulottua hieman hipaisemaan sitä pohjahiekkaa.
Omilla käsillään.

16 kommenttia:

  1. Tähän arkkityyppiin integroitumiseen puuttumatta (vaikkakin luulen asiasta jotain tajunneeni ja samansuuntaisia ajatelleeni),putkahti mieleeni tässä joulunherkkujen sulatuskeirroksella kävellessäni,että buddhalaisuudesta saattaisi löytyä apua nykynuorten ja vanhempienkin elämänpelolle ja stressille.Lähinnä asioitten pitämisessä yksinkertaisina ja minimaalisina. Liika alkaa pikkuhiljaa olla liikaa,se näännyttää hengen ja ruumiin,kaikkea ei voi saada ja omistaa-jos ei kaikesta luopuakaan. Jotain siltä väliltä.Kiitos...

    VastaaPoista
  2. Liika on liikaa, mutta kohtuus on kuitenkin liian vähän. Näinhän se usein menee.

    T: H.A.

    VastaaPoista
  3. Sanoisin että kyllä kohtuuskin alkaa olla jo pikkasen liikaa.Parasta olisi kohtuullinen puute ja nälkä siitä mitä toivoo ja unelmoi.Pahinta olisi saada ja omistaa kaikki.Silloin ei olisi enää mitään toivoa paremmasta ja elämä alkaisi olla yltäkylläisyydessään tyhjää täynnä.Tähän on monen kohdalla jo päästy.Kyllä toivo on parempi kuin toiveen täyttyminen-ihminen on toiveissaan kyltymätön ja mikään ei riitä.Uusi teräpiirtoTV jaksaa viehättää pari viikkoa ja suunnilleen saman verran kestää tuliterän auton nahantuoksu ohjaamossa-sen jälkeen ne ovat arkipäivää ja mieli halajaa jotain muuta.Ja kaikki mikä helpottaa ihmisen elämää surkastaa häntä fyysisesti-ja ikävä kyllä usein myös henkisesti - Valitettavasti...

    VastaaPoista
  4. Niin näistä arkkityypeistä-enkä nyt tarkoita UkkoNoaa:Buddhalaisuutta tuntematta ja mitään vertailuja kristillisyyteen tekemättä,ajattelin joskus muinoin-muuan toisen tunnetun nykyajattelijan vielä viettäessä 15-vuotista kisällikauttaan turhuuden markkinoilla ja petroolin testaajana- että ovatkohan nämä kirkonmiehet nyt tajunneet ihan oikein nämä Jeesuksen sanat:"Minä olen Tie,Totuus ja Elämä-ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani". Itse pidin aivan käypänä tulkintana sitä että hän ei tarkoittanutkaan itseään vaan kehoitti jokaista kääntymään oman sisimpänsä puoleen ja tutkimaan itseään-sieltä löytyisi tie,totuus ja elämäkin. Vähän jotain Paul Bruntonia ja Yliminää etsimässä jutskaa...

    Olisiko tämä sitä kultaista pohjahiekkaa mikä on tarttunut hyppysiini sieltä romukopasta - vai olenko penkonut ihan väärää lootaa...

    VastaaPoista
  5. Ehkäpä Jeesus on "puhelinluuri" sinne Jumalan suuntaan ja takaisinpäin myös; todellisen omantunnon tie – kaipa niinkin voi uskoa jos kristillisiä käsitteitä pitkin tässä yritetään loikkia.
    Kohtuudessa ja ylenpalttisuudessa on juuri se ongelma, että se on yksilöllistä. Toisaalta, taas niitä ekologisia faktoja muistaen ne yksilölliset päästörajoitukset voisivat olla a) tietenkin ihan mahdollisia toteuttaa länsimaissa b) toisi yhteismitallisen vertailun yksilöiden välille.

    Ja tästä päästään tietenkin siihen usein väisteltävään kysymykseen, että millä perusteella ja moraalisella oikeudella joku yksilö nostaa itsensä sellaiseen asemaan, että on omasta mielestään oikeutettu kuluttamaan ja saastuttamaan yhteisen palloamme ja sen yhteisiä omaisuuksia omaan käyttöönsä enemmän kuin muut?

    VastaaPoista
  6. Mukava nähdä, että itämainen filosofia ja uskonnot kiinnostavat muitakin. Buddhalaisuus on vaikuttanut paljon, kun olen kirjoittanut aforismikokoelmani. Niin varmasti on Markollakin. Aihe on niin vaikea, ettei kannata saivarrella vaan tutustua paremmin eli opi älä opeta.

    VastaaPoista
  7. Opitaan, opitaan.
    Ja itseäni opettaa.

    Pitää näköjään aina välillä vähän elää tätä elämää ja sen jälkeen kuoriutua ulos, että kykenee buddhalaisuutta ymmärtämään lisää. :-)
    Sitä jälleensyntymistä – saman elämän nahanluontia tässä samassa elämäntoukassa.

    Buddhalaisuudessa ja aforismien liimailussa on se sama piirre, että helposti alkavat sanat loppua. Asian näkee, kokee, tietää; muttei sitä ei enää oikein saa pingoitettua vähille sanoille niin, että muutkin sen näkisivät.
    No, jos olisi oikein taitava ja kykeneväinen, niin sitten kirjoittaisi tietoisesti sydämellä ymmärrettäviä sanoja paperisten sanojen taa. Sadut ovat minusta parhaimpia esimerkkejä tästä.
    Toinen asia on, kuinka tietoisesti tällaisia, monitaajuuksisia asioita voi ylipäänsä tehdä? Mennään joka tapauksessa taiteenteon ovesta sisään, ja ehkä käydään ympäri ja yhteen tullaan, tiedä häntä.

    VastaaPoista
  8. Kun sanat alkavat loppua,ollaan jo aika pitkällä. Kaikkein parhaita pitkään aikaan lukemiani aforismeja/runoja on tämä -kiinalainen tietysti:

    Tuuli puhaltaa, ruoho taipuu...

    Siinä nyt on mielestäni kirjoitettu sydämellä ymmärrettäviä sanoja paperisten taa,kunkin kuulijan elämäntilanteen mukaista tulkinnanvaraa yhdeksi eliniäksi.Koko maallisen vaelluksen ydinsanoma lyhykäisesti ilmaistuna,ilman turhia selityksiä,gruusailuja ja metaforia.Mitään taideteosta ei pidä vuolla liian valmiiksi ja siloiseksi-aina pitää jättää tilaa katsojan silmän ja sydämen omalle työskentelylle.Pitää luottaa kuulijaan-turha on selittää sen enempää sille joka muutenkin ymmärtää,kuin sille joka ei kuitenkaan ymmärrä.

    Tietysti tästä Tuulen Tarinasta voitaisiin valmistaa suurelle yleisölle myös kolmen ja puolen tunnin Hollywood-spektaakkeli, digimasteroitu Directors Cut edition. Pääosissa Clark Gable ja Vivien Leigh. Nimeksi sopisi hyvin vaikkapa Gone with the Wind... Voisipa voittaa muutaman Oskarinkin...

    VastaaPoista
  9. Sitten tämä Buddhalaisuus,itämainen filosofia, kristinusko,Rakkaus ja Isänmaa,Vasemmistoliitto ja Kokoomus,Mörkö ja Menninkäinen ym ym...

    Sinänsä ihan kunnioitettavaa mutta höpönpöpöä kuitenkin.Ei omien ajatustensa tueksi tarvitse raahata Nietscheä tai Gautama Siddharthaa. Minun Kierkegaardini on maalaustelineen kolmannen jalan alla tuomassa tasapainoa työskentelyyn ja Wittgensteinin Varmuudesta antaa vain paperipainona varmuuden siitä etteivät luonnokset lentele tuulenpuuskassa ympäri huonetta.Hiukan ohuthan se on siihen tarkoitukseen ja olenkin ajatellut siirtyä kohtapuoliin Koskenniemen Vaeltavaan Viisauteen

    Tarkoitin vain sanoa että tietyt nimet,sanat ja asiat on kulutettu niin puhki,että niiden esilleottaminen saa joskus homeisen pölypilven lehahtamaan muuten kiinnostavien ja tuoreitten mielipiteitten verhoksi... Ei hyvä ajatus kaipaa tuekseen kenenkään vanhan tai uudemman Mestarin sinettiä...

    Ja toisaalta - kaikki on kuitenkin sanottu ja ajateltu moneen kertaan jo kauan ennen meitä - kaikki kunnia kaikille historian ja kulttuurin suurmiehille...

    VastaaPoista
  10. Jos tiedän, kenen ajatuksien päälle näitä omia häkkyröitäni yritän viritellä, – varoen sitä alati puhaltavaa tuulta – niin pyrin ne kertomaan. Ei kehtaa väittää omikseni.

    Ja samaan liittyen; viittaat mm. Saarnaajaan, joka on virkkonut ettei mitään uutta auringon alla. Se on totta ja ei ole totta. Totta on, että elämän lainalaisuudet ovat muuttumattomat ja ne eivät lisäänny. Mutta historiallinen aika ja sen ilmentymät, uudet yhdistelmät, uudet ihmiset; tällaista hetkeä ei ole koskaan ennen ollut, eikä koskaan tule olemaan tämän jälkeen.
    En tiedä mistä Saarnaajan kyynisyys ja nihilismi johtuu; liekö niin ettei ole pillua saanut taikko sitten sen ajan maasturiautoa tai valkotiilitaloa? Todennäköisesti Saarnaaja on ainakin vasemmistolainen kun niin kova on vinkumaan. Heh & Heh!

    Politiikasta kun Juhani viitsit innoittavasti sparrata, niin tämän päivän YLE:n otsikoissa on yksi hyvä, erilaisista arvoista kertova:
    "Kokoomusnuoret puolustavat Israelia – Vasemmistonuoret moittivat".
    Kokkarikukonpoikien mielestä on ihan oikein antaa kuumaa rautaa niskaan Hamaseille, vasurihipistelijät sitä rauhaansa ja välitöntä tulitaukoa vaativat.
    Oli miten oli, taistelu omistusoikeudesta on todellinen pyhä sota. Siellä ja täällä.

    Edustuksellinen demokratia on väline, jolla manipuloidaan maailmassa tiettyä energiaa. Joka tapauksessa. Suurimpia idiootteja on ihminen, joka sanoo ettei politiikka kiinnosta pätkääkään. Kannattaisi pitää edes suunsa kiinni. Koska tietyltä kantilta kaikki on myös politiikkaa, arvovalintoja ja maailman ohjaamista politisoitujen arvojen suuntaan. Se kuka on poliittisesti enemmistönä, määrittelee suunnan. Enemmistö voi toki myös olla hiemankin pitemmässä juoksussa väärässä. Johtuen siitä että enemmistö ihmisistä on lyhytnäköisiä pallopäitä, jos asian ydin oikein kauniisti halutaan määritellä. Lyhytnäköisille pallopäille mm. TopDog Vanhanen "määrää": Kuluttakaa normaalisti.
    Niinpä.
    Vaihtoehtoja ei vain oikein ole tälle nykyiselle mallille. Poliitikkojen valintahan on jo heti sellainen prosessi, että liukastellaan valehtelun poluille ja ritiseville imagojäille. Lakejahan eivät ole säätämässä parhaimmat yhteisöstämme, vaan ne jotka sinne punkevat ja jotka sinne on demokraattisesti valittu.
    En tiedä olisiko yhtään parempi sellainen ratkaisu, että kansanedustuslaitokseen kutsuttaisiin eri alojen parhaimmat asiantuntijat lakeja meille pallopäille säätämään ja niillä pallopäiden maailmanmenoa ohjaamaan? Kuka heidät valitsisi, he itsekö?
    Sitten ei sovi unohtaa, että talouselämä ja sen vaikutusvaltaiset yksilöt manipuloivat energiaa ja arvoja todella suurella latauksella. Niin lujaa että monissa kohdin demokratia on lähinnä paskapaperin asemessa.

    VastaaPoista
  11. Tämä politiikasta pätkääkään kiinnostumaton idiootti ei nyt kumminkaan malta pitää suutaan kiinni vaan loihe lausumaan:

    En minä nyt ihan Saarnaajaan asti lonkeroitani venyttänyt vaan puhuin ihan ehdasta suomalaisesta taiteilijanplantusta joka viime vuosisadalla pääsi tekemään matkan kuvataiteilijoitten Pariisiin ja tokaisi masentuneena kotiin palattuaan ettei kannata enää mitään maalata kun kaikki on tehty jo moneen kertaan paljon paremmin.Siihen sitten joku viisas sanoi että jokaisen pitää raahata se oma pieni henkilökohtainen kortensa taiteen suureen muurahaiskekoon.Ja vaikka kaikki on jo tehty,vain sinä voit sen tehdä omalla tavallasi.

    "Kokoomusnuoret puolustavat Israelia – Vasemmistonuoret moittivat".

    Tämä kuulostaa aika naurettavalta yleistämiseltä (kaikki ruotsalaiset ovat hinttejä ja kaikki naiset huumorintajuttomia),vai onko se tosiaan noin että puolueessa saa ajatella vain puolueen tavalla tai puolueesta pois. Ja et kai sinä Veli hyvä ajattele että enemmistö muka olisi usein oikeassa. Enemmistö vain luulee että se joka puhuu kovimmalla äänellä on oikeassa (vrt Hitler)Massat ovat aina manipuloitavissa.

    Ja nyt on ihan pakko lainata. Baltasar Gracian (1601-58)

    "Parempi olla hullu joukossa kuin viisas yksin. Näin sanovat poliitikot.Jos kaikki ovat hulluja,te olette tasavertainen.Jos yksin on viisas,pidetään hulluna.Tärkeintä on virran mukana kulkeminen.Parasta tietoa on joskus tietämättömyys tai sen teeskenteleminen.Meidän on elettävä muiden joukossa ja tietämättömät ovat enemmistönä.Yksineläjän täytyy olla Jumalan kaltainen tai täysin villi."

    Tähän palataan vielä...

    Israelin/Palestiinan asia on minulle täyttä hepreaa ja vallan käsittämätöntä,joten en ota siihen kantaa.Ymmärtääkseni siellä jumalan lapset tappavat toisiaan ja kaikilla on siunaus puolellaan...

    Tässä olen prikulleen samaa mieltä: "Lakejahan eivät ole säätämässä parhaimmat yhteisöstämme, vaan ne jotka sinne punkevat ja jotka sinne on demokraattisesti valittu." Minulle koko politiikka on ajatuksena vastenmielinen syystä että sen lähtökohtana on pyrkimys vaikuttaa ja tuoda omien arvojensa erinomaisuus kaikkien muitten päivittäiseksi riesaksi.Minusta tässä on aika paljon sitä mihin toisaalla kerroit henkilökohtaisesti vaikkakin tahtomattasi syyllistyväsi-siis saada kaikki muutkin hölkkäämään ja harrastamaan kuviokelluntaa.. Halu muuttaa ihmisiä ja heidän ajattelutapaansa. Jokainen koittaa muuttaa maailmaa paratiisiksi jossa kaikki muut ajattelisivat ja tekisivät mitä minä tahdon...
    Sekö se on se lopullisen onnen salaisuus...

    VastaaPoista
  12. Haha; huomaatko olen aika taitava saattamaan ihmisiä ajattelemaan niinkin ällöttäviä asioita kuin politiikka!
    Itse olen suurinpiirtein Sartren kannalla; jokainen joka ymmärtää olevansa vastuussa, on vastuussa. Kun tiedostaa, on vastuussa. Siksi ihmiset eivät tiedosta asioita, koska tietävät olevansa sen jälkeen vastuussa, mikä taasen tarkoittaa kannan muodostamista uuteen asiaan tietoisuudessa.
    On tietenkin humaania ja pelkurimaista kieltäytyä ajattelemasta omia valintoja ja muiden lajitoverien valintoja; on ne sitten nimitetty hiekoitettu päälle politiikaksi, taiteeksi, yksilönvapaudeksi.

    Se vielä, ah, äitini, tuo riitapukarini iänikuinen, hän ei pidä ollenkaan siitä että pyrin ohjeistamaan häntä mitenkään parempaan elämään. Nykyisin hän kuuleekin jo lähes kaiken mitä minä sanon jokseenkin riidanhaastamisena. Tykkäämme siis aika paljon toisistamme. Kun puolustin sitä että jokaisella todellakin on oikeus ajatella tismalleen kuten haluaa; virkoin hänelle, että jos muut ihmiset ajattelisivat niin kuin minä, niin kaikki menisi päin vittua todella nopeassa aikataulussa. Hän ei sanonut siihen mitään, tulkitsin myöntymisen merkiksi.

    VastaaPoista
  13. Niin tuosta iki-ihanasta politiikan paasaamisesta täytyy todeta etten koe kovin pahasti tulleeni höynäytetyksi liukkaille jäille ja outoon olotilaan vaikka naureskelit siihen yllyttäneesi. Olen useasti todennut ettei pidä ryhtyä väittelyyn aiheesta joka toiselle on sydämenasia- siinä tulee helposti henkisiä ruumiita.Joten pyrin yleensä keskustelemaan vain asioista jotka eivät kummallekaan osapuolelle merkitse elämää ja kuolemaa.Siispä olisi varmaan parempi jättää tuo politiikka välillämme rauhaan ennen kuin ääni kohoaa falsettiin. Vaikka mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsisi tai Laihinen politiikasta...

    VastaaPoista
  14. Itse asiassa tänään olen juuri lukenut huvittuneena sitä mikä on elämässä todella vaikeaa, eli se takertumisen estäminen. Erityisen hankalaa se on kun immeinen on kovin taipuvainen takertumaan kynsinhampain niihin omiin mielipiteihinsä ja uskomuksiinsa asioiden oikeasta tolasta. Ja takertumisen näkee kun kimpaannutaan.:-)
    Eli ei yhtään haittaa vaikka kirjoitettaisiinkin falsetissa. Ei olla ainakaan haaleita ja tarjoaa henkisen tason harjoitusmateriaalia :-)

    VastaaPoista
  15. Okay - tuo on miehen puhetta. Eli aamun koitteessa vanhan makasiinin takana.Kumpikin tuo omat adjutantit ja sinä saat nuorempana valita aseet;sanansäilä tai kuvankeihäs - vai käydäänkö yhdessä viimeiseen taistoon tuulimyllyjä vastaan!

    VastaaPoista
  16. Uskomuksista vielä; olkoon ne sitten kuinka tosia tahansa – ihmisen vasemmassa aivolohkossa asuu nk. tarinankertoja, joka sepittää tosiasiatietojen väliin omat silppunsa että kokonaisstoori tulee valmiiksi jottei kaali sekoo.
    Monella se tarinankertoja heittää sinne ihan todellisuudenvastaista huttua esim. tunnevaikutusten alaisena tai sitten omat temperamentti on taipuvainen luomaan kaikesta katastrofia tai todisteita omasta huonommuudesta.
    Näin minä uskon tästä asiasta.
    Voin olla toki väärässä.
    Ja olen todennäköisesti aika paljonkin väärässä.
    :-)

    VastaaPoista