Turun Tienoossa juttu 20.12.2018

Taannoin olimme Elinan kanssa Liedossa Q-Kirjakaupassa kirjaamme esittelemässä. Toimittaja Maria Suomen kanssa oli siellä pitkät mukavat rupattelut. Hyvin tehty juttu.

Kuvittaja Elina Jasu Turun Sanomissa 15.12.2018

Monipuolisen taitavasta Elina Jasusta oli mainio 

Annina Karhun tekemä juttu Turun Sanomissa lauantaina 15.12.2018.

Maestro Markus ja Fiktio Fakta Kansanmusiikin kyydissä! on Elinan ensimmäinen kirjaprojekti, mutta uskon, että jatkopestejä hänelle seuraa. Yhteistyö sujui hyvin, luovasti vuorovaikutettiin alusta loppuun saakka ja deadlinet alitettiin.

Meillä kuvakirjan tekijätiimillä oli omien lasten kautta jo lähtöön tietyt suuntaviivat siitä, millaisen kirjan tulisi olla: missään nimessä ei liikaa tekstiä, ja kuvituksen tulee olla aukeamalta toiseen vaihtelevaa ja monipuolista. Pikku jemmakuvat ovat hauskoja – näissä onnistuimme.

Jari Niemisen taitto ja graafinen osaaminen toi oman freesin ja värikkään lisänsä kerrontaan.

Elina tekee kuvitustöitä oman Mantelina-toiminimensä kautta –  käy tutustumassa, mitä muuta mukavaa hänellä on siellä tarjolla: www.mantelina.fi   

Maestron ja Fiktion kotisivulle Elina on tehnyt Puuhanurkkaan lapsille tehtäviä ja värityskuvia.

Historialliset rakennustyylit Laitilassa [Walo 2018]

Laitilan Kulttuuriseura Walon neljäs julkaisu on monipuolisesti mielenkiintoinen. Laitilasta kotoisin tai siellä asuvat saavat sen kautta tietoankkurin omaan elinympäristöönsä, ja tietämyksen myötä ne tutut arjen näkymät saavat aikaan toisenlaista tuntua ja merkityskerrostumaa. Rakennukset ovat myös niitä juuria.

Uskon toki myös, että tämä suomalaista maaseutuhistoriaa mukavan jouhevin askelin kulkeva arkkitehtoninen sisältö kiinnostaa muitakin. Samankaltaista kehitystä kun löytyy muualtakin.

70-sivuisen vihkomaisen kirjan on tehnyt kulttuuri- ja kotiseutumies Jukka Vehmas ja se perustuu hänen tästä aihepiiristä 2018 Laitilan Sanomiin kirjoittamiin neljään artikkeliin. 

Kirjaa saa hankittua 15 euron hintaan Laitilan Kirjakaupasta ja Walosta – samalla tuet kulttuuriseuran toimintaa. Teoksen ulkoasun on tehnyt Anne Jacksen.

Merkittävien rakennusten suojeleminen on tullut vasta myöhemmin mukaan päätöksentekoon ja sen johdosta Laitilankin keskustasta on iäksi kadonnut upeita rakennuksia. 

Alla postikorttikuvassa apteekin talo vuodelta 1911. Jugendin tunnusmerkkeinä mm. torni ja parveke. Talo hävisi katukuvasta vuonna 1969 uuden ajan Sokos-tavaratalon tieltä; silloin rakennuksen ulkomuoto oli jonkin verran pelkistetympi kuin allaolevassa kuvassa. 

Tällä paikalla on nykyisin Sale ja Ykkösapteekki.  

Kirja esittelee tekstein ja runsain valokuvin, miten eri historialliset rakennustyylit ovat eri aikakausina, luonnollisesti pienellä viiveellä ulottaneet vaikutuksensa myös Laitilan kirkonkylään. Edelleen sieltä keskustan rakennuksista löytyy muotisuuntauksia mm. empirestä, jugendista, klassismista sekä funktionalismista.

Esimerkiksi tämä keltatiilien alle kadonnut "Saarisen funkkisautokorjaamo" oli itselleni kokonaan uusi juttu ja löytö.

Kirja esittelee luonnollisesti talojen takaa niiden piirustusten tekijöitä. Laitilan kunnan vuonna 1923 palkkaama rakennusmestari Heikki Enko on jättänyt Laitilaan kauniin rakennusperinnön ja suunnitteli eri puolille pitäjää satoja rakennuksia eri käyttötarkoituksiin. Enko toi klassismin Laitilaan, mutta oli eri tyylien suhteen harvinaisen osaava.

Sotien jälkeen Laitilan rakennuksia ovat suunnitelleet alueellisesti merkittävät arkkitehdit kuten Lauri Sipilä, Aarne Ehojoki, Veijo Martikainen ja Heikki Sysimetsä.   

Eräs Laitilan keskustan tunnetuista maamerkeistä on edelleen noin 1860-luvulta oleva Lundholmin leipomo, joka muuttui Talan kahvilaksi 1910-luvulla ja Tiihoseksi 2000-luvun alussa. Toinen kerros on rakennettu 1896 ja viereinen talo on rakennettu apteekiksi vuonna 1903. Viktor H. Auerin kuva vuodelta 1906.

Maestro Markus ja Fiktio Fakta Kansanmusiikin kyydissä!

Kautta aikain ensimmäinen 

Maestro ja Fiktio kuvakirjamme on ilmestynyt!

Tilaustiedot:

Kirjan hinta 20€ + postikulut 4€

maestrojafiktio (a) gmail.com

045 877 8181 / Marko
markohjlaihinen (a) gmail.com

Mantelinan verkkokaupasta

+ Laitilan Kirjakauppa, Pieni Kirjapuoti Turku ja Q-Kirjakauppa Lieto.

Hankittavissa myös Kirjavälityksestä ja Kirjastopalveluista.

Kirjan avajaiset olivat Laitilassa Walon talolla SU 9.12.2018

Teoksen upean ja monipuolisen piirrostyön on luonut ammattikuvittaja Elina Jasu.  

Kirjassa on paljon pikku yksityiskohtia pienempien ja isompien lukijoiden löydettäväksi ja tapahtumien vilskeissä on runsaasti mukana erilaisia hauskoja eläinhahmoja.
Kirjan graafisesta suunnittelusta ja taitosta on vastannut Jari Nieminen.

Uudelta nettisivustolta www.maestrojafiktio.com avautuu kirjalle runsaasti lisämateriaalia.  Videoiden avulla voit katsella miten kirjassa esiintyviä soittimia soitetaan ja miltä ne kuulostavat. Myös laulut tulevat tutuiksi kuten myös Maestro ja Fiktio "livenä" Kauppilan ympäristössä.

Maestro soittaa viulua ja Fiktio huilii.

Elina on tehnyt nettisivuston Puuhanurkkaan lapsille kirjan aihepiiriin liittyviä hauskoja tehtäviä ja värityskuvia.

Maestro Markus ja Fiktio Fakta Kansanmusiikin kyydissä! on lasten kuvakirja, joka vauhdikkaan ja mielikuvituksellisen tarinan myötä tarjoaa myös tietoa suomalaisen kansanmusiikin vaiheista ja sen soittimista. Sivuja kirjassa on 40.

Kirjan tarina ja tapahtumat on sijoitettu todelliseen museomiljööseen eli Laitilassa sijaitsevalle Kauppilan umpipihalle.

Maestro Markus ja Fiktio Fakta Kansanmusiikin kyydissä! -lasten kuvakirja pohjautuu kiertue-esityksiimme, joita olen muusikko Markus Rantasen kanssa tehnyt vuodesta 2014.  Olemme Maestrona ja Fiktiona tehneet päiväkodeissa, kouluissa ja kirjastoissa yli 450 keikkaa, joissa on ollut yli 25 000 katsojaa ja osallistujaa. 

Parhaillaan meillä on meneillään Maestron ja Fiktion Kiertävä tanssikoulu! -EU-hanke 

Turun seudulla, mutta myös aikaisempia esitysversioita on vielä keikkakunnossa kuten

Maestro ja Fiktio Kalevalassa!  sekä Kansanmusiikin abc!

Kuvakirja on aiemmin musiikkia julkaisseen Puukenkki Kustannuksen ensimmäinen kirjateos.

Saimme Taiteen edistämiskeskuksen apurahan lisäksi kirjalle mukavasti myös alueellista sponsoritukea - kiitokset Uudenkaupungin Suomalaisen Seuran säätiö, Hiekan säätiö, Laitilan Sanomat, Uudenkaupungin Sanomat, OP Lounaisrannikko sekä Laitilan kaupunki.

Edit 10.12.2018: Avajaisista kuva: teoksen kuvittaja Elina Jasu kirjan hahmojen Fiktio Faktan ja Maestro Markuksen kanssa.

Laitilan Sanomissa 11.12.2018 oli Eija Eskola-Burin tekemä mainio juttu.

15.12.2018 oli Turun Sanomissa Annina Karhun tekemä Päivän persoona -juttu Elinasta, monipuolisesta kuvittajasta.

Turun Tienoossa oli 20.12.2018 toimittaja Maria Suomen tekemä juttu.

Kansanmusiikkilehdessä 1/2019 oli Inga Heikkilän tekemä kirja-arvostelu.

Vihainen nainen – Hyvä, paha aggressio [Kirjapaja 2018]

Tämän mielenkiintoisen, kattavan ja omaan pohdintaan monipuolisesti kannustavan teoksen ovat kirjoittaneet Terhi Ketola-Huttunen (psykoterapeutti ja teologian maisteri) ja Heli Pruuki (pariterapeutti, perhepsykoterapeutti ja teologian tohtori). Yle Areenassa heidän haastattelunsa.

Kirja on mielestäni hyvällä tavalla suorapuheinen ja rehellinen. Kirjoittajien terapeuttinen osaaminen näkyy ja tuntuu. 

Kahden tyttären isänä nämä asiat luonnollisesti kiinnostavat, mutta myös henkilökohtaisesti. Toisaalla mainitsin, että tämä kirja sopii hyvin myös draamakirjoittajan perustyökalupakkiin - ymmärryksen myötä henkilöhahmoihin lisää lihaa ja verta, tulta ja tappuraa.

Edelleenkin naisten aggressio on melko vaiettu aihe yleisessä keskustelussa - vanhat normit vaikuttavat Suomessa edelleen vahvasti. Kulttuuriimme kuuluu yhä, että kiltit ja sopeutuvaiset tytöt eivät näytä avoimesti aggressiivisuuttaan. Toisaalta se on kummallista, koska kirjoittajat selkeästi osoittavat, miten esimerkiksi masennuksen, liikalihavuuden ja anoreksian pohjasyyt kietoutuvat monesti omaan itseä kohti kääntyneeseen aggressioon ja vihaan. 

Tähän liittyvä hyvä huomio oli myös, että vanha sanonta "Pojat ovat poikia" pitää tietenkin sisällään samalla myös sanonnan "Tytöt ovat tyttöjä".

Vaikka kirja on tarkentanut naisiin, niin täysin samoja aiheita ja toimintatapoja löytyy tietenkin miesten kokemusmaailmasta ja tavoista käyttää esimerkiksi epäsuoria ja passiivisia aggressiivisuuden ilmauksia.

Varhaisella vuorovaikutuksella - sekä äidillä että isällä ja heidän kasvatusosaamisella on hyvin suuri merkitys tytön tai pojan myöhempiin elämänvaiheisiin, ihmissuhteisiin ja kykyihin tunnistaa ja käsitellä omia tunteitaan ja tarpeitaan. 

Isällä on mm. iso merkitys sen suhteen, millaisia kumppaneita tyttärellä on aikuisena. 

Sitä kuulua tyttären vaikeaa äitisuhdetta syineen ja seurauksineen puretaan esille kirjassa varsin ansiokkaasti.

Tähän sitaattiin on mielestäni onnistuttu taltioimaan jotakin hyvin olennaista ihmisyydestä:

Yhtenä tärkeänä nostona tähän voisi olla kirjan luku 8: Naiset jotka vihaavat naisia.

Itselleni tuli mieleen, että tässä ajassa, joka on solkenaan hienoja teorioita, tulisi muistaa ja tunnistaa myös näitä lajityypillisiä toimintatapojamme. 

"Tytöt ja naiset kohtelevat välillä toisiaan käsittämättömän epäempaattisesti ja monin tavoin aggressiivisesti. Hyvin usein aggressio liittyy kateuteen ja mustasukkaisuuteen. Pienellä tytöllä kateuden syyt ja aiheet ovat erilaisia kuin aikuisella naisella, mutta mekanismi on samanlainen. Toisella on jotakin, mitä itsellä ei ole ja mitä toivoisi – nukke, kännykkä, polkupyörä, ystäviä, kauneutta, rahaa, poikien huomiota – tai vaikkapa esimiehen hyväksyntää, menestystä, ihana perhe ja sisäistä rauhaa."

Kirjan viesti on selkeä. Näistä asioista kannattaa tulla tietoiseksi, koska silloin on mahdollisuus katkaista negatiiviset kierteet ja viestikapulat.  Voida itse paremmin, iloita ja olla onnellinen omassa elämässään.
Aggressiovoimasta on ihmiselle paljon myönteistä hyötyä oikein suunnattuna. Se pitää ihmisen käynnissä, suojelee ja asettaa rajoja. Auttaa sanomaan "ei "silloin kun on sen aika. Myönteinen aggressio liittyy voimakkaasti tahtoon, ja se näkyy rohkeutena, itsearvostuksena ja haluna viedä omaa elämää yhä uudelleen hyvään suuntaan.

Kirjan lopussa on laaja Oman aggressiosi tarina -kirjoitus- ja pohdintatehtävä, joka käy läpi mm. eri ikävaiheet, isän ja äidin tunneilmaisut päätyen tämän päivän tilannekatsaukseen.

Suositeltava kirja.  Tilaus Kirjapajasta.

Rinkitanssia ja viestikapuloita

Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 9.11.2018

Mitä kuuluu? No on tullut tanhuttua tässä viime aikoina.

Pelimanni Markus Rantasen kanssa olemme toteuttaneet Maestron ja Fiktion Kiertävä tanssikoulu! -EU-hanketta Turun seudulla, ja tähän mennessä mukana on ollut yli 4000 osallistujaa.

Eräs esitykseemme kuuluvista tansseista on piirileikki eli toiselta nimeltään rinkitanssi. Siinä helpohkojen liikkeiden kera lauletaan ja tanssitaan yhdessä. Aikanaan piirileikit eivät olleet mitään lastenleikkejä, vaan nuoriso saattoi siinä pyöriessä ottaa vienoa ensitutustumista puolisoehdokkaisiin. 

  

Suosituimmilla paikoilla on ollut satoja nuoria koolla. Laitilassa näitä ovat olleet mm. piirileikkilaidun rukoushuoneenmäen lähellä, Soukaisissa Perttelinkallio, Malvossa Äijävuori, Risteveräjä Kaivolan suunnassa sekä Suontaustan Taulunpuumäki.

Silloin ei ollut pleikkarei, x-boxei eikä kännyköi. Mutta töitä sentään piisasi; visusti valvotuilla nuorilla oli tanssaukseen vapaa-aikaa varsin harvoin.

Toinen maailmansota sitten lopetti aikuisten piirileikit, tuli muuta tilalle.

Nuorimmat tanssikaverini ovat tainneet olla noin yksivuotiaita. Ihan hyvin on sujunut pyörimiset, ja nykymukulat ovat ansainneet osaamisesta yleisöltä isot taputukset.

Käsikirjoituksen apuna rinkitanssien osalta on ollut Laitilan kulttuuriseura Walon vuonna 2009 kustantama Lauluttoman lännen lauluja -kirja. Rantanen on toimittanut siihen nuotit, toimituksesta on vastannut Heli Laaksonen ja varsinaisen sisällön on kertonut ja muistiinpanoistaan antanut nyt jo edesmennyt Markus Siltamäki.

Aina välillä hämmästyttävää ajatella, että miten joskus 1920-luvulla, vaikka siellä Leinmäen Lavilan riihen edustalla tanssittu ja laulettu piirileikki elää  edelleen vuonna 2018 jossain Nousiaisten kirjaston lastenaamussa. Onneksi Siltamäellä oli merkillisen vahva oma tahtomus ja kiinnostus kerätä paljolti enää muistitiedon varassa ollutta paikallisperinnettä talteen. Ja niin vaan hänen keräämänsä tanssit jatkuvat edelleen.

Ikivanhojen satujen kohdalla on todettu, että puhuttu tarinaevoluutio on hionut ja säilyttänyt tarinoista jäljelle ne osat, joissa on ollut ihmisten elämälle jotakin arvokasta ja merkityksellistä tietoa. Rinkitansseissa näitä tekijöitä voisivat olla yhdessäolo ja yhdessä tekeminen – jaettava laulu, simppeli tanssi sekä toisten ihmisten kohtaaminen.

Me laumanisäkkäät tulemme pohjimmiltaan aika yksinkertaisista jutuista iloiselle tuulelle.

Kirjoittaja asuu Turussa pohtien mm. erilaisia sosiaalisia viestikapuloita

Elämää sotavuosien Turussa 1939-1945

Tämän vuoden Turun kirjamessuilta ostin vain tämän kyseisen, Turun Historiallisen Yhdistyksen 2014 kustantaman kirjan.

Nyt kun olen vuodesta 2002 asti asunut täällä, niin kaupunki on sopivasti kutistunut sitä mukaa kun paikat, asuinalueet ja nurkat ovat tulleet tutuksi. Sen takia tämä kirja tietenkin myös muodostui monella tapaa koskettavaksi. Melkeinpä ilmahälytyssireenit ja juoksevien ihmisten kengänkopseet korvissa tätä luin. Eikä tästä kaikesta ole lopulta kovin pitkää aikaa kulunut.

Kirja on varsin kattava, 280 sivua, ja siinä on lukuisasti tosiasiatietoihin perustuvia eri asiantuntijoiden kirjoittamia artikkeleja. Pääluvut ovat:
Pommeja, pelkoja ja raunioita, Lotat ja kotijoukot kaupungin turvana, Sensuuri ja propaganda viestimissä, Vasemmistolaiset ja sodan vastustus, Aseveljiä ja kutsumattomia vieraita, Oppilaat ja opettajat sodan tehtävissä, Avustustoimintaa, pakolaisia ja työvelvoitteita, Teollisuuden sotaponnistelut ja uusi nousu.

Teoksen ovat toimittaneet Pertti Grönholm, Pirkko Kanervo, Olli Kleemola ja Antti Nyqvist.
Hankittua saanee yhdistyksen kautta ja Tiedekirjan nettikaupasta.

Iso kertova rooli on kirjan kuvituksella.