Laitilan Jyskeen naisten pesäpallojoukkue hävisi Jokilaakson Pesäkuulalle lukemin 3 - 0. Pesäkuula nousi ensi kaudeksi Superpesikseen ja Jyske putosi alemmas Ykköspesis-sarjaan. Parempi voitti, sellaista on kilpaurheilu.
Kun lopputulema ratkesi niin kentällä ja katsomossakin näkyi paljon itkeviä ihmisiä. Ylivieskan suunnasta tulleilla purkautui viimeinen pillinpuhallus vilpittömäksi riemuksi ja laitilalaiset tyrmäsi pettymys.
Jyske pelasi tällä erää kaksi kautta Superissa ja vaikeaa oli. Toimittaja ja lajituntija Jenna Simpanen nosti jo aiemmin esille, että onko nykyjoukkueelle sarjataso oikea. Ei ollut, eikä ollut Vaasan Mailattarillekaan.
Tappio hajotti myös joukkueen voimakentän, mistä seurauksena isot muutokset ja inhimilliset surut. Pelaajat tulivat omalla tavalla tutuiksi myös katsojillekin.
Korkeimmilla tasoilla pesäpallo on yhä enemmänurheiluviihdebisnestä. Katsoja ostaa itselleen pääsylipulla ottelukokemuksen. Jos se tarjoaa viihdyttävää peliä ja tulee onnistumisia, katsoja saa ammentaa voittamisen tunnekokemusta myös itselleen. Jos taas mätkyy epäonnistumisia ja rökäletappioita, osa katsojista kaikkoaa ja yleinen kiinnostus laimenee. Ei haluta pelistä toiseen kantaa kotiin kurjaa fiilistä.
Motivaatiovalmennus opettaa asenteeseen, ettei epäonnistumisia ole, vaan kyse on oppimiskokemuksesta. Mitä taitoa tai osaamista puuttui; mistä tai keneltä apuja, jotta tavoitteeseen päästään seuraavalla kerralla?
Koska pesäpalloon kuuluu katsomovalmennus, niin vipataan muutama pallo täältä kolumnistakin.
Nykypesäpallossa korostuu nopeus - Jyskeen tulee kehittää omaa täsmävalmennusta pikajuoksun suunnasta ja läpäistä sillä junioreista saakka. Juoksutekniikat, reaktionopeudet ja treenimallit haltuun. Koska kolmoselta kotiin 0,25 sekuntia nopeammin tarkoittaa naisilla noin 1,0 - 1,5 metriä. Sillä jo moni palo kääntyy juoksuksi.
Lyöntivalikoimaan varmuutta ja monipuolisuutta, myös ns. kikkalyöntejä valikoimaan. Ne yllättävät vastustajaa ja innostavat yleisöä.
Jos katsotaan urheiluviihteen kautta, niin riskejä ottava ja juoksuja tekevä pelisysteemi on aina tervetullutta. Ei aina dataprosenttien ohjaamaa pelkopesistä vaan lisää tunnetta ja saalistusvaistoa. Se herättää aitoa sisuhönkää kaikille.
Toki myös laitilalaisen yleisön kannustustapoihin monipuolisuutta ja rohkeutta ilon kautta. Loppujen lopuksi ei tämä niin vakavaa ole; pelit ovat aina pienet bileet.
Ensi kaudella palaamme voittojen tielle ja jollainaikavälillä olemme Superissa takaisin.
P.S. Onneksi Jussittaret voitti mestaruuden, juniorityö kukisti rahalla ostetun Mansen.
Kirjoittaja asuu Turussa ja ostaa ensi kaudeksi Jyskeen Ykköspesiksen kausikortin
Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 2.10.2026
