Nostalgia on näinä aikoina ja pimeän talviajan syleillessä miellyttävää. Se paras musiikki on tehty ajat sitten, eikä nämä nykyajan elokuvat. Kyllä silloin nuorempana jaksoi painaa töitä ja pörrätä baareissa. Ihastumiset tuoreenvihreinä kuin koivunoksat hellässä kevättuulessa. Silloin joskus oli elämän pidoissa vielä paljon täysin tuntematonta löydettäväksi.
Nostalgia on määritelmien mukaan menneen ikävöintiä ja haikeutta - jollakin se on kotikontujen ja siellä kerran eläneiden ihmisten kaipausta. Se voi olla myös kotimaan kaihoa – aavan meren tuolla puolen jossakin on maa.
Tähän väliin asiaan liittyvä tietoketju. Lueskelin, miten eri tavoin minimalismia on toteutettu teatterin lavalla, ja löysin Samuel Becketin näytelmän Come and go. Siinä on 121 sanaa ja se kestää neljä minuuttia. Siinä ei sitä höttöä ja diipadaapaa ole.
Mutta näytelmän ytimiin liittyvät mielenkiintoisimmat seikat löytyivät liiteosiosta. Suurin piirtein niin, että kun ihmisillä on vaikeuksia elämän jatkuvuuksien kanssa, he turvautuvat nostalgiaan. Esimerkiksi jos terveydentila heikkenee - vanheneminen on kaikille meille vääjäämätöntä - tai jos parisuhde on alkanut tuntua kuolleen hevosen ruokkimiselta. Tai kun merkityksellinen työura on vaihtumassa tyhjältä tuntuvaan eläkeläisyyteen. Myös kun rahat ovat käymässä vähiin ja edessä on erilaisia vaikeuksia arjessa. Näissä tilanteissa on jatkuvuus uhattuna.
Davisin epäjatkuvuusteorian mukaan nostalgia on silloin lohduttava mekanismi, jolla selvitään elämänvaikeuksiin liittyvistä tunteista: peloista, ahdistuksista ja yksinäisyyden kokemuksista.
Laitilan murteessa on tätä kaikkea hyvin kuvaava ilmaisu: kyl ny o eläm pystös. Tarkoittaa juuri sitä, että jonkin tärkeän asian jatkuvuus on pysähtynyt umpikujaan ja vanhoilla tutuilla tavoilla ei siitä kohtaa enää edetä. Muutosta, muuttumista ja sopeutumista vaaditaan, tai muuten ei hyvä heilu.
Tätä maailmanaikaa kun miettii, niin kyllä itse kullakin on välillä aihetta viipyillä siellä nostalgian turvallisissa muissa maailmoissa. Ja sitten taas jatkaa eteenpäin.
Voi
toki käydä myös niin, että joku jää ja katoaa sinne menneeseen. Silloin nostalgia
toimii pakopaikkana pahalta ja monimutkaistuneelta maailmalta; varsinkin jos itsellä
on huonon tuurin ja liian vähäisen osaamisen kirjoittama osa. Tällöin nostalgiasta
sulkeutuukin yksi uusi ongelma eikä elämä etene. Come and go, tule ja mene.
Kirjoittaja asuu Turussa ja ajatuksissaan poikkelehtii milloin missäkin
(Julkaistu Laitilan Sanomissa 13.12.2022)
Ei auta kuin aina kiivetä pystyyn kun "eläm o pystys", kuten laitilalaiset sanovat. Ehkä se tarkoittaakin tarpeellista pysähtymistä. Siihen paikkaan, missä ei ole välttämättä juuri nyt kivaa, mutta menneestä kumpuaa lohdun mielikuvia. Onhan sitä eletty, kuljettu, kuunneltu musiikkia ja tehtykin jotain pientä. Ehkä tuo nostalgia muistuttaa heikkoina hetkinä, että voishan sitä vieläkin kokeilla. Mitä sillä on väliä, että maailma porskuttaa monimutkaisuudessaa ja vaatimuksineen liian nopeasti eteen ja ohitse, tässä minä harhailen omilla poluillani, kompuroin taas ylös ja resilienssiä repustani kaivellen käyn taas taistoon tuulimyllyjä vastaan! Koronasairauden mietintäajasta voi nousta upeita ajatuksia!
VastaaPoista