(Julkaistu Voiman numerossa 4/2018)
 |
| Outi-Iluusia Parviainen. (Kuva: Erno Bärlund) |
Yksityiskielen
aistikkaita kuvia
Äskettäin ilmestyi
toinen runokirjasi Meren nivelet (Aviador 2017). Mistä omaperäinen proosarunokielesi on kehittynyt?
Tiivis muoto ei tyydytä vaan haluan olla tarinallisempi.
Myös runojen esittämispuoli on tärkeä – kuulen kaiken livenä.
Onko runo paras
väline intensiivisen rakastamisen kuvaamiseen?
Yksi parhaista, menee samalle viivalle musiikin kanssa.
Musiikki on suoraa tunnetta ja ylittää kielirajat. Musiikin ja kielen
yhdistelmä on ultimatum.
Mitä runojen
kirjoittaminen sinulle merkitsee?
Sanoilla on minulle suuri merkitys, sitä faktaa en ole
kyennyt pakenemaan.
Vaikka eka ammattini on kuvantekijä, koen että sanat ovat
silti sitä terävintä aluetta. Kuvan maailmaan verrattuna kieli on enemmän omassa
hallinnassa ja se on yksityisempää.
Olet Helsinki Poetry
Connectionin puheenjohtaja. Kerron HPC:stä kolme huippujuttua?
Yhteisöllisyys. Tervetuloa mukaan -asenne. Toiminnan kautta
saavutamme sellaista yleisöä, jota ei muutoin saavutettaisi.
Miksi lavarunouden
suosio edelleen vaan kasvaa?
Ihmiset ovat tottuneempia esilläoloon, oma ääni ei nolota.
Ja runous on oiva keino käsitellä yhteiskunnallisia ristiriitoja lähtien omista
yksityisistä jutuista ulottuen poliittiseen. Lavarunous tarjoaa ihan mahtavan
paikan kohdata toisia ihmisiä. Sanataiteen näkeminen ja kuuleminen livenä
virittää näkemään kaiken toisella tavalla.
Mitkä kaksi neuvoa
antaisit ensimmäistä lavarunosesiintymistään suunnittelevalle?
Mene lavalle, ja sen jälkeen mene sinne uudestaan.
Esiintyminen auttaa tekstin kypsyttämisessä ja samalla näkee itseään vähän
ulkopuolelta.
Olet valokuvaaja ja
graafikko, millaista mediavaltaa visuaalisuudella on?
Visuaalisuudella on niin vahva valta, että sen kanssa pitäisi
olla tarkkana. Silppua ja sälää on paljon, ja se puurouttaa röörejämme. Toki
helmiä on myös joukossa. Positiivista on se, että suuressa tulvassa
kuvanlukutaito kehittyy lapsilla varhemmin ja vanhemmilla nopeammin.
Mitkä uudistukset
tekisit taide- ja kulttuuripolitiikkaan?
Massia lisää, ja apurahasysteemiä uudistaisin siten, että
uransa alkuvaiheessa olevat taiteilijat saisivat enemmän tukea. Lisäisin
paukkuja lasten ja nuorten kulttuuriin, lisää taideyhteistyötä koulujen ja
päiväkotien kanssa.
Eläinrakkaana
ihmisenä – mikä tekee koirasta ihmisen parhaan ystävän?
Kun sen on pennusta kasvattanut, se on kiinnittynyt minuun.
Minä olen sen laumaa ja se minun. Joku viisas on todennut, että ihmiset
muodostavat eläimeen tietynlaisen puhtaan suhteen, koska eläin on suorempi
eivätkä ne hylkää. Koskettaminen on hyvin tärkeää.
Runoilijan oma
kysymys ja vastaus siihen?
Mikä on seuraava haasteesi lavarunoilijana?
Opetella esiintymään ruotsiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti