lauantai 20. joulukuuta 2014

Aatteellinen kasvissyönti tuli Suomeen 1894

Tämän päivän (20.12.2014) Turun Sanomissa oli kakkossivulla mielenkiintoinen artikkeli Vegetarismi Suomessa 120 vuotta. Sen oli kirjoittanut Jukka Vornanen, joka on tutkinut suomalaisen kasvissyönnin varhaisvaiheita kulttuurihistorian pro gradussaan.




Kirjoituksesta muutamia kiinnostavia otteita:
Modernin länsimaisen vegetarismin katsotaan virallisesti syntyneen vuonna 1847, jolloin Englannissa perustettiin ensimmäinen kasvissyönnin edistämiseen pyrkinyt seura, Vegetarian Society.
Suomeen aatteellinen kasvissyönti rantautui vuonna 1894, jolloin julkaistiin ensimmäinen suomalainen kasviskeittokirja, Helene Seilingin tekemä ja Söderströmin julkaisema
Kortfattad vegetariansk kokbok.
Syksyllä 1894 perustettiin Helsinkiin Rauhankadulle ensimmäinen kasvissravintola.

Suomenkielinen vegetaristinen yhdistys perustettiin 1913 Salossa, ruotsinkielinen jo 1907.

"Kriitikot pitivät vegetarismia epäterveellisenä uskontona ja kasvissyöjiä kutsuttiin vegetafiileiksi. Kasvissyöjien omassa argumentoinnissa vegetarismia perusteltin useimmin terveydellisillä mutta myös eettisillä ja uskonnollisilla argumenteilla."

"Kasvisruokakursseja järjestettiin isoissa kaupungeissa ja vuonna 1910 vegetaristisia kasvisruokailuja järjestettiin Helsingin lisäksi Turussa, Tampereella ja Viipurissa."

Loppuun Vornanen kiteyttää hyvin:
"Reilu sata vuotta Humalistonkadun kasvisruokatarjoilun ja 120 vuotta suomalaisen vegetarismin synnyn jälkeen kasvissyönti ja lihansyönnin kritiikki ovat edelleen Suomessa ajankohtaisia keskustelunaiheita. Kasvissyöntiä ei sen historian valossa voi leimata nykynuorison oikutteluksi, vaan ilmiöllä on luultua pidemmät juuret maamme ja maanosamme historiassa."

Tämä aihepiiri on nousevasti kiinnostava, koska nykyään tiedetään jo varsin laajasti lihansyönnin ekologiset vaikutukset, joihin liittyvät aina elimellisesti myös ne eettiset kysymykset. Niihin jokaisen on jossain muodossa vastattava, ainakin itselleen. Se ettei halua miettiä käyttämäänsä ravintoa tai ottaa siitä selvää, on tietenkin myös valinta: kylläkin luokkaa pää pensaaseen. Moni ei halua tietää esim. ruantuotantoon liittyvistä epäeettisistä asioista, koska sitten saattaa tulla ongelmia sen oman lihansyömisen nautinnon suhteen.

Itse en ole syönyt lihaa yli 10 vuoteen, mutten ole mitenkään puhdasoppinen vegetaristi enkä katso olevani mikään erityinen ruualla hifistelijä tai nautiskelija. Jotenkin näen, että aikamme arvoja kuvastavat suoraan TV:n täydeltä yhä tulevat kokkiohjelmat: käsikirjoitettua kilpailua + yleisarvoheijasteena yksilöiden oma välitön mielihyvätyydytys suun kautta. Omnom.

Lähimpänä oma syömiseni rouskuttaa ehkä jotain simppeliä Välimeren ruokavaliota. Tosin, olen täysin vakuuttunut omien kokemusteni myötä mm. ravinnon ja henkisten pyrintöjen yhteenkuuluvuudesta. Omassa eettisessä kieltäytymisessäni ei ole kyse uskonnollisista perusteista.

Kasviksia menee varsin paljon ja siitä olen tyytyväinen, että seuraavalle sukupolvelle näyttävät kasvikset ruokana maistuvan hyvin ilman fanaattista kasvatusta aiheeseen.  Omassa lapsuudessa ja nuoruudessa tuli syötyä paljon liha- ja riistaruokaa isäukon metsästysharrastuksen sivutuotteena.
Mutta muuttuvat laulut, ja muuttuvat ihmisten ruokailutavat.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti