Vanhaa nahkaa

(Kolumni julkaistu Laitilan Sanomissa 19.9.2014)

Suvella kun oli pirullisia helteitä, yks miäs totesi hikoilustaan: ”ko o vanh nahk jo, ni ei oikken pirä enä vettäs.” Onneksi kuumuus jäähtyi ohi, ja alkusyksyn parhaat ilmat ovat täällä.  Vuosien kokemuksen myötä oman termostaattini ”hyvänmeiningin” yläraja on siinä 25-asteessa. Kun menee yli, alkaa tämä hanu kypsyä.

Vanhaa nahkaa pitkin on hyvä tassutella eläkekeskusteluun. Hairahduin epähuomiossa jopa A-Talk -ohjelmaa katsomaan. Perinteinen vastakkainasetelma on edelleen kierteet naristen kiinni pultattu: työnostajapuoli sanoo, että eläkeikää on nostettava. Työnmyyjäpuoli vastaa, ettei nykyisilläkään rajoilla pärjätä, vaan työssäjaksamiseen ja työhyvinvointiin on panostettava. Aiheeseen kietoutuu lisäongelmina, että nykyihmisten elinikäodote on kasvanut (liikaa). Työttömyyslukema on noin 450 000 - riippuen toki tahosta, miten todellisuutta tilastoilla vääristellään. On kestävyysvajetta ja muutakin. Ohjelma-aika muodon vuoksi vähän kränäiltiin, lopussa kaikki hyvin, ja mitään edistystä mihinkään suuntaan ei tapahtunut.

Yksi ratkaiseva näkökulma jäi kokonaan puhumatta tai esilletuomatta. Eläkeasioissakin tulisi jokaisen ihmisen tilannetta kyetä tarkastelemaan henkilökohtaisesti, yksilötasolla. Edelleen puhutaan vain yleisellä tasolla massojen liikuttelusta, ja silloin mennään joka tapauksessa metsään. Yhtenäisiä massoja ei enää ole, vaan yksilöllisyyden aika.

Mitä tuumaa työtön vaatimuspuheista, että eläkeikää ja työaikaa tulisi nostaa? Tai hän, jolla on ollut paikat paskana jo muutaman vuoden, mutta jatkaa vaan pitäisi? Tai hän, joka selviää nykytyöelämän vaatimuksissa vain pillereillä tai viinaa tissuttamalla?

Ihmisillä, joilla on eri syistä kertynyttä varakkuutta, heillä on toki mahdollisuus maksaa mm. yksityistä eläkevakuutusta ja hankkia rahalla itselleen yksilöllistä kohtelua. Olkoot he onnellisia onnellisessa asemassaan vailla vähävaraisempien kateutta.

Toinen asia. Lähiaikoina olen tavannut eri yhteyksissä henkilöitä, joilla on upean ihmisyytensä ympärillä liian vanha nahka, ja sen takia ei pääse enää työelämän ovesta sisään. Halu ja tahto olisi erittäin suuri.  Korkeasti koulutettuja, monipuolisella kokemuksella ja sitkolla – ei kysyntää markkinoilla. Päiväys mennyt vanhaksi. Heippa. Ja heikentyvälle eläkkeelle matkaa on vuosia. Tämä jana on kurja, ja epäoikeudenmukainen. Ikääntymistä kun ei itse valita.

Eläkepommia olisi puhua ääneen enemmän tästä jyrkkenevästä suomalaisesta ikärasismista. Ja samalla suositella tulevaisuuttaan miettivälle nuorelle sellaisia elinkeinoja, ammatteja ja asemia, joista ei väistämätön ikääntyminen lyö kovin helposti laudalta.

Kirjoittaja on Turussa asuva aika vanha nahka.