Kun on hiljaisesti heräävä aamu, kiirekin nukkuu lauantaihin, silloin on hyvä
antautua ajattelemiselle.
Buddhalaisten elämänpyörässä on eräs kohta sellainen, jossa turvoksissa olevat ihmiset ahmivat lisää ruokaa ja ikijanoon nääntymässä olevat ihmisparat kiskovat itseensä kynsin hampain juomaa. Ongelma on se, että heidän ruokansa ja juomansa on väärää; niillä ei sammuteta heitä vaivaavaa todellista janoa eikä todellista nälkää.
Nykyään tiedetään tunnesyöpöt; eräät ihmiset syövät suruunsa, ongelmiinsa, rakkauden puuttumiseen etc. ylenmäärin mässyä. Heidän ongelmansa kieltämättä näkyvät päälle.
Samoin monet käyttävät mm. alkoholia itsensä ja kurjaksi koetun elämänsä hukuttamiseen pois tietoisesta mielestä. Kun huumaa oman päänsä – hoplaa! – syntyy kuin ihmeen kokemus, ettei huolia ja murheita ole lainkaan, ja perkeles, olokin on kuin leijonalla. Heidän ongelmansa näkyvät ja kuuluvat päälle ja on aina suuri ongelma heidän lähipiirilleen.
Tarkoituksellisesti vedän mutkat suoriksi, ja totean, että useimpien ongelmien syyt ja niiden johdannaiset löytyvät varhaislapsuuden laiminlyönneistä, vajavaisuuksista ja olosuhteista. ja jatkan, että aikuiseksi luokiteltavan ihmisen omaan vastuuseen kuuluu se, että hän kasvattaa itsensä uudelleen, pois siitä lapsuusajan "kasvatuksesta". Yleensä ainakin aluksi ammattiauttajien avulla. Eräillä meistä saattaa olla minänsä uudelleenpiirtämisessä ihan helvetinmoinen työ; kaikenlisäksi työ, jota ei saa edes lopullisesti valmiiksi, mutta onko muuta mahdollisuutta kuin kulkea eteenpäin? Varsinkin jos on omien tai muiden lasten kanssa vuorovaikutuksessa?
Realistisesti ja symbolisesti kaikki on meidän jokapäiväisellä lautasellamme.
Mitä ruokaa laitamme lautasellemme, ja kuinka paljon. Tahtomme on portinvartija; se meissä päättää mitä itseemme, elämäämme laitamme. Tahto voittaa riippuvuudet, tavat ja tottumukset. Tahto voittaa opetetun omantunnon, " paskan lapsuuden"ja tahto suoristaa luonteen tienviitat huonoille teille. Päästää meitä henkilökohtaiseen vapauteen.
Inhimilliseksi ihmiseksi.
Syömmekö elääksemme vai elämmekö syödäksemme; kysyy kliseinen elämänmaustepurkki.
Osa "ruoastamme" lautasellamme on kohtalonomaista, se tulee historiallisesta ajasta, olosuhteiden pakosta, suhdanteista, biologisuudesta etc.
Sitten sitä "ruokaa" omalla lautasellamme ovat tietenkin myös ystävämme, harrastuksemme, informaatio jonka päästämme sisäämme, kaikki kiinnostuksemme kohteet, arvomme, työmme, aatteemme, tarpeemme jne.
Portinvartija, ydinminä.
Sielu Kuolematon sanoo jumalaanuskovainen.
Meillä jokaisella on henkilökohtainen, muuttuva ravintoympyrä.
Minä muutun, ravintoni muuttuu, kaikki muuttuu. Ja sen takia minä muuttuu taas lisää,
ja pyörä se pyörii.
En tiedä, kuinka paljon pitää elämästä kaikkinensa ymmärtää, että tietäisi, kuinka
vapaa ihmisen tahto voi ylipäätänsä olla?
Uskon, että erittäin harvoilla yksilöillä se saattaa olla hyvinkin vapaa. Ja se vapaus joka jää heiltä saavuttama, on positiivista sitoutumisen aluetta todellisuuden hyväksymisen jälkeen.
Nyt pitää tehdä pari voileipää ja tutkia tuon kameran käyttöohjeita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti